Tapasin bussipysäkillä vanhan tutun. Muodolliset kuulumiset vaihdettuamme kysäisin, missähän se bussi viipyy. Aina myöhässä! (Ei pidä paikkaansa.) Bussi oli täynnä. Jäimme seisomaan käytävälle.
– Aina sama juttu, tänne tukehtuu, parkaisin! (Yleensä on tilaa ja ilmastointikin toimii.) Kun tuttu jäi pois, huikkasin vielä varmuuden vakuudeksi perään: älä liukastu.

Vasta kotona alkoi naurattaa. Voi herra jee, minäkö se olin, tuollainen valittaja. Ja ihan tuiki tavallisena päivänä. Mahtoi tuttu toivoa, ettei toistamiseen törmäisi minuun

Viikon kuluttua istuin kahvilassa ja vastapäätä istuva mies alkoi spontaanisti jutella. Ulkomaalainen, tunnistin oitis. Mies kertoi tyttärensä saaneen koulussa stipendin. Ilo oli jaettava. Nauraen mies kertoi, miten oli soittanut koko suvun läpi kertoakseen tämän hienon uutisen.
– Eikö sinun ole ikävä kotimaahasi, yritin väliin.
– On, minun sydämeni on Kosovossa mutta lapsieni tulevaisuus on täällä, sanoi Suomessa jo pitkään asunut mies.
– Missään ei ole parempi kasvattaa lapsiaan kuin täällä. Ja sitten seurasi pitkä vuodatus hyvästä koulujärjestelmästämme ja terveydenhuollostamme. Eikä tässä vielä kaikki: Suomessa viedään tyhjät pullot takaisin kauppaan eikä heitetä luontoon, täydensi mies.

Olemme maailman viidenneksi onnellisin kansa. Iloitaan tästäkin.

Näin keskikesällä on helppo olla tyytyväinen ja onnellinen. On lämmintä, luonto hehkeimmillään ja ihmiset iloisia. Voi kun muistaisi lokakuisessa tihkusateessa kosovolaismiehen kehut.

Vääryyksistä ja epäkohdista on syytäkin valittaa. Muuten ne eivät korjaannu. Mutta kaikenlainen turhanaikainen ruikutus saisi jäädä vähemmälle, itse kullakin. Mitä ne ovat vailla, sotaako, kysyi mummoni aina kun joku alkoi valittaa.

Tänään minut tekee onnelliseksi mustikkapiirakka, huomenna… kuka tietää mikä.

Onnellista heinäkuuta!

Päätoimittaja

Riitta

riitta.korhonen@sanoma.com

Teksti on pääkirjoitus ET-lehdestä 13/2017

Kommentit (0)

Seuraa 

"Elämässä on ihanaa sen yllätyksellisyys ja keskeneräisyys. Valmista ei tule tekemälläkään.

Raivon partaalle minut saa epäreiluus ja ulkokultaisuus. Suoraan ja rehellisesti, siinä on sanomisen voima!”

Riitta Korhonen

Teemat