Kiristää, ei kiristä, kiristää, ei kiristä.... Joka-aamuinen valinta pestyjen sukkien laatikolla. Ikään kuin ei olisi muutakin tekemistä. Yleismaailmallinen sukkapula rasittaa minua enemmän kuin suklaapula. Kiristämättömät sukat on etsintäkuulutettu. En tahdo sukkajuormuja nilkkoihini, muutenkin voi helposti tulla taipumus saada laskimotukoksia.

On hyvin vaikeata löytää kaupoista naisten tai miesten kiristämättömiä sukkia. Kun olin lonkkaleikkauksessa, ostin ennen leikkausta etukäteen valkoisia ja tummansinisiä höllävartisia sukkia itselleni. Valkoiset ovat vieläkin yökäytössä, vaikka siitä on jo pari vuotta. Nyt vastaavia sukkia en ole kaupoissa nähnyt.

Myös mies etsii nyt itselleen kiristämättömiä sukkia. Netistä ei löydy selvää tietoa myydäänkö niitä kivijalkakaupoissa. Verkkokaupoissa myy monikin, mutta kuvaukset, koot ja materiaalit eivät ole selkeitä. Haluan nähdä ja tunnustella itse. Jokin “terveyskauppa” on tietysti, mutta ne olivat aika kalliit. Kun ostin silloin aikaisemmin, ne maksoivat jotain noin kuusi euroa pari, mutta nyt näyttäisi hinta olevan ainakin neljätoista euroa pari. Voiko olla tottakaan? Kuitenkin sukkia täytyy olla monet ja tietysti ne kuluvat kovassa käytössä ja pesussa. Ja tietysti katoavat pesukoneen syövereihin.

Kiinnostusta ei yhtään vähennä se, että toiset nimittävät kiristämättömiä ilkeähkösti "niiksi valuviksi sukiksi". Minun eivät valuneet jalasta, eivät vain kiristäneet. Aivan sama on kysymys oli sitten puhe puuvillasukista tai sekoitemateriaalista: kysymys on sama, puristaako vai ei? Ja jos löytää sopivat, miksi en ostaisi useampia?

Villasukat ovat sitten asia erikseen. Oikeat villasukat, ne itsekudotut, eivät tietenkään purista. Joustinneule varressa takaa sen. Mutta asiahan on vähän näin, villasukat ovat lahjoja ja kun kutoo sukkia joululahjoiksi, niin itselle ei ehdi tehdä. Ja joulun jälkeen ei enää niin hereästi tartu puikkoihin kuin ennen joulua. Odottaa jo kevättä ja kesää unohtaen syksyn kalseuden ja sukkatarpeen. Eikä ohuita sukkia pysty itse tekemään. Kaipa sukkatarve sitten jatkuu entisenlaisena: kiristää, ei kiristä.....

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi Ratikoita ja Rosmariinia lähestyy elämänilmiöitä eläkkeellä olevan Marjatan näkövinkkelistä lonkkaleikkauksen jälkeen, aviomiehen, kolmen lapsen ja viiden lapsenlapsen rikastuttamassa elämässä. Kirjoituksissa kuvataan kaupunkilaiselämää ratikoissa ja busseissa, kaupoissa ja kirpputoreilla, kirkoissa ja gallerioissa, uusia näkökulmia ehkä nostalgisin painottein. Marjatta on ollut yliopiston opettaja ja journalisti. Harrastuksena on ollut ja on maalaaminen, jossain määrin käsityöt ja maailman tarkkailu. Elämääni kuuluu myös Katolinen kirkko.