Törmäsin muinaisen Egyptin historiaan ja havaitsin, että tiedoissani oli ollut puutteita.  Ei vain pyramidit ja niiden säntillinen rakentaminen Niilin juoksutusten tahdissa, vaan muinaisegyptiläisen ihmisen usko siihen, että kaikki jatkuu samanlaisena kuoleman jälkeen kuin eläessä ja sen tähden vainajat varustettiin hyvin erilaisin tarvikkein viimeiselle matkalle.  Näitä löytöjä penkovat sitten arkeologit.  Muutakin egyptiläiset keksivät:  neljän seinän muodostavan huoneen, talon, ja liikuteltavat huonekalut.

 

Siitä on noin 5000 vuotta.  Tämä kaikki valaistui minulle, kun käsiini osui vuonna 1949 painettu vähän kellastunut opus, jossa on paljon asiaa, mutta myös kuvitusta.  Sisältö on ”lyhyt” johdatus taidehistoriaan jämäköiden esseiden muodossa lähtien muinaisista ajoista , kuten egyptiläiset ja assyrialaiset ja päätyen lähelle nykyaikaa  (1900-luku). Kirjassa on eri aikakausien taidehistoriallisia esseitä, rakennusarkkitehtuuria unohtamatta.  Kirja käsittelee myös kristillistä taidetta melko objektiivisesti varsinkin keskiajalla.

 

Jännittävää. Odotan pääseväni lukemisessani impressionisteihin, jotka painottivat taidenäkemystään uudella tavalla tai korostivat taideteoksen värejä ja muotoja eri tavalla kuin oli tehty ennen.

 

Se, miten ihmiset osasivat piirtää näköisiä kuvia jo kivikaudella on tärkeätä, mutta myös nuo edellä mainitut keksinnöt: huone, pöytä, tuoli, ja yhtä hyvin assyrialaisen kauppakansan rahatalous ja siihen liittyvät mitat ja käsitteet ovat tärkeitä.

 

Voi olla, että meidän kulttuurissamme on liikaakin painotettu antiikin Kreikan saavutuksia: patsaita ja temppeleitä, filosofeja, Platonia, Sokratesta ja Aristotelestä, hellenististä ajattelutapaa.  Kuitenkin kreikkalaisilla oli orjatalous, eivätkä he tulleet ajatelleeksikaan , että tilanne voisi olla toisin.  Egyptissä orjilla oli ilmeisesti kohtuulliset oltavat, kun taas Assyriassa ei.  Tämän esimerkiksi voi huomata Raamatun Valitusvirsistä.  Juutalainen kansa halusi kyllä pois Egyptistäkin, ei sen puoleen.  Pyramidien rakentaminen tarjosi työtä laajalla rintamalla.

 

Näyttää siltä, tämän hyvin suppean pohdiskelun jälkeen, että kun ihmisillä on työtä läpi kansankerrosten, tehdään myös keksintöjä ja jalostutaan myös henkisesti. Mitä keksinnöt milloinkin ovat , riippuu taas historiallisesta ja teknologisesta tilanteesta. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi Ratikoita ja Rosmariinia lähestyy elämänilmiöitä eläkkeellä olevan Marjatan näkövinkkelistä lonkkaleikkauksen jälkeen, aviomiehen, kolmen lapsen ja viiden lapsenlapsen rikastuttamassa elämässä. Kirjoituksissa kuvataan kaupunkilaiselämää ratikoissa ja busseissa, kaupoissa ja kirpputoreilla, kirkoissa ja gallerioissa, uusia näkökulmia ehkä nostalgisin painottein. Marjatta on ollut yliopiston opettaja ja journalisti. Harrastuksena on ollut ja on maalaaminen, jossain määrin käsityöt ja maailman tarkkailu. Elämääni kuuluu myös Katolinen kirkko.