Kirjoitukset avainsanalla kierrätys

Romu tai roska ei maailmasta lopu, mutta joillekin tuo loputon jätekuorma on myös inspiraation ja luovuuden lähde. Kristiina "Tikke" Tuura , 63, viettää päivät pitkät erilaisten tilataideteosten parissa, joskus joenpohjia ruopaten, joskus roskalavoja peraten. Työhuoneella on niin sampoopulloja, pääsiäismunien sisäkuplia, piilolinssipakkauksia kuin jugurttipurkkejakin.

- Neljä vuotta sitten aloin keräillä muovia ja tehdä niistä töitä. Asuin Meksikossa, hoidin lapsenlapsiani ja tein heidän kanssaan muovista koristeita. Tultuani takaisin Suomeen tein ison, halkaisijaltaan kolmimetrisen kattokruunun erääseen kesänäyttelyyn. Siinä on esimerkiksi pesuainepulloja ja isoja leluja.  Värikkään ja kauniin muovin lisäksi käytän likaista ja haisevaa muovia. Tein esimerkiksi esimerkiksi merestä sukelletusta roskasta installaatioita.

Muoviroskaa on helppo hankkia. Ystävät ja sukulaiset säästelevät Tikelle niin pesuainepulloja kuin elintarvikepakkauksia. Lisäksi Tikellä on hovihankkijoita, esimerkiksi eräältä kirpparilta hän hakee aina silloin tällöin ison kassillisen muoviesineitä, jotka eivät kelpaa myyntiin.

- Saan sairaalan synnytysosastolta välineitä, joita ei voi enää käyttää. Esimerkiksi letkua ja ruiskuja.

Muovi on myös kaunista

Itäkeskuksen monitoimitalo Stoan näyttelytilassa on vielä tämä viikon esillä mahtava muovipuutarha. Se on arkisista muovitavaroista rakennettu muovitaiteellinen puutarha. Teoksen materiaali on peräisin kodeista ja työpaikoilta.

- Muovipuutarha on minun kommenttini maailmanlaajuiseen ongelmaan, jonka ratkaisut ovat kuitenkin meidän ihmisten arjen ulottuvilla. Puutarhaan on rakennettu koululaisten kanssa uusia, muovitieteellisiä kasvilajeja. Apulaispuutarhureina toimivat Metropolia ammattikorkeakoulun teollisen muotoilun opiskelijat Saara Ollila ja Tiia Westerholm, joka myös rakensi Kasvitieteellisen puutarhan pienoismallin, Tikke Tuura kertoo.

Muovipuutarha kannattaa käydä katsomassa pikaisesti, sillä se on esillä  5.11. asti Itäkeskuksen Stoassa.

- Ensin tein perusnäyttelyn yhdessä Saaran ja Tiian kanssa. Sitten täällä järjestettiin seitsemän koululaisten työpajaa ja myös taiteiden yönä pääsi poramaan muovia ja kokoamaan niistä uusia kasveja puutarhaan. Näen värikkäissä muoviroskissa myös kauneutta, niistä saa helposti kasveja. Esimerkiksi värilliset Skyr-purkin kannet ovat käteviä moneen askarteluun. Kun niitä keittää, ne muuttavat muotoaan! Tikke sanoo.

- Olen onnellisessa asemassa, saan taiteilijaeläkettä. Siksi minun on mahdollista tehdä kaikenlaista kiinnostavaa omaan tahtiini, stressittä. Muovi on loistava materiaali moneen! Minä en tee mitään hyödyllistä, vaan teokseni ovat kuin kommentteja maailmantilanteeseen tai milloin mihinkin. Kun on paljon muovia ja isolla skaalalla tavaraa edessä, niin onhan se inspiroivaa!

Iso kasa muovia inspiroi

Tiia kertoo tehneensä Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan vain googlettamalla kuvia. Hän ei ole edes käynyt rakennuksessa!

- Tämä ei ole tarkasti mittakaavassa. Opiskelen teollista muotoilua, mutta olen myös puuseppä. Joten tein aluksi rungon kalustelevystä, jonkan maalasin valkoiseksi. Seinissä on kontaktimuovia, joihin kiinnitin lääkkeiden läpipainopakkaukset kuumaliimalla. Kasvitieteellliseen puutarhaan meni ainakin 100 pakkausta. Ja tekeminen vei pari viikkoa. Se on saanut kyllä paljon huomiota Stoassa, Tiia kertoo.

Tiia on ollut Tiken työpajassa 10 viikon työharjoittelussa, joka liittyy opintoihin.

- Kaikki Stoan näyttelyn isot kasvit ovat minun ja toisen harjoittelijan Saaran tekemiä. Eniten innostuin Skyr-purkin kansista ja capsulo-kapseleista. Kun niitä on paljon, sai aikaiseksi hienoja ja runsaita kasveja. Inspiraatio syntyy isosta määrästä materiaalia! Muovistakin on helppoa saada esteettisesti miellyttäviä kokonaisuuksia, mikä oikeastaan yllätti minua. Volyymista eli isosta määrästä syntyy näyttävyys. Työskentelin puualustalla ja kiinnitin muoviosia toisiinsa kiinni rautalangalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tällä hetkellä Tikke tekee pieniä asetelmia muovisista Kinder-munien sisuksista. Niistä tulee pieniä asetelmia laatikoihin tallinnalaiseen galleriaan.

 

- Nyt minulla on työn alla kerätä litteitä muovikorkkeja, joista kokoan rautalangan avulla kaksi metriä korkean talon. Sen voi viedä peräkärryllä näyttely- tai tapahtumapaikalle.

 

Muovipuutarha – Plastic Garden, Stoa-galleria, 5.11.2016 saakka.

Käyntiosoite:
Turunlinnantie 1, 00900 Helsinki, Itäkeskus

Kommentit (1)

Taito Shop on vakiokohteeni joka paikkakunnalla. Siellä on aina jotain kivaa, yksilöllistä ja paikallista.  Porissakin suuntasin paikalliseen Taito Shopiin, joka on kivenheiton päässä kävelykadulta ja torilta.

Ensimmäisenä silmiini osui hauskat Joco Björneborg -villakintaat, jotka on tehty kierrätysmateriaalista. Kaikki ovat erilaisia!

JOCO Björneborg luo sekä miehille että naisille asusteita ja koruja kierrätysmateriaalista yksinkertaisesti mutta leikkisällä ja innovatiivisella tyylillä. Pilke silmäkulmassa.Tuotteet valmistetaan Suomen Porissa. Myös materiaalit hankitaan läheltä, joten merkkiä voi ylpeänä esitellä todellisena "lähituotemerkkinä". Kangasmerkkejä lukuunottamatta valmistettu 99% kierrätysmateriaaleista.

Porilainen Katri Marmela on tuotemerkin "äiti". Suuren suosion ovat saaneet retro-henkiset villalapaset, joiden kova kysyntä alkaa jo aikaisin syyskuussa. Uusia tuotteita syntyy tasaiseen tahtiin. Olutpullonkorkista valmistettu Porikoru -rannekoru on saanut suosiota.

Päällinen on 100% villaa, kämmenessä on nahkapaikka ja vuori on  polyester-fleeceä.
Kämmenen leveys on 11-12 cm. Kokoja on S, M,  L ja XL. Hinta on 35 euroa.

Ihana  pannunalusta

Eurajoella asuvan Ulla Uolan huovuttama Jälkiuunileipä-pannunalunen on mahtava tuliainen kaikille leivän ystäville. Helppo lähettää kuoressa vaikka ulkomaille.

Materiaali on lampaanvillaa, halkaisija: 17 cm ja paksuus:  1,5 cm. Hinta 22 euroa.

Jari Virran lasikorut ovat ehtaa satakuntalaista tuotantoa.

 

Kaino on keväällä 2010 perustettu neuleyritys, jonka kauppa- ja tuotantotilat sijaitsevat Satakunnassa Köyliössä, Kepolan kylässä. Kaino valmistaa monenlaisia neuletuotteita, mutta pääpaino on naisten vaatetuksessa. Kaino-neuleiden alkuperästä ei ole epäselvyyttä, sillä kaikki tuotteet valmistetaan Kainossa itse tehden suunnittelusta ja värivalinnoista lähtien aina valmiiksi neuleiksi asti. Puhtaista materiaaleista neulottu

Kuvan Kaino-huivissa on merinovillaa ja kampapuuvillaa. Kaino mainostaa ihanalla lauseella: Kaino on aidosti suomalainen - niin sielultaan kuin silmukoiltaankin. Lenkin mallinen, kaulalle kieputettava huivi maksaa 36 euroa. Värejä on useita.

 

Kerää miehellesi koko sarja, osta kaikista Taito Shop kaupungille nimetyt kalsarit! Minä olen hankkinut jo Mikkelit, Maarianhaminat ja Etelä-Pohjanmaat. Todella käytännönläheinen tuliainen. Samoin Pori-pyyhe, josta voi opetella Porin murrettakin.

.

Kaupan yhteydessä olevassa Taitokeskuksessa voi tietenkin myös opiskella ja kutoa mattoja

 

 

Green Craft -kierrätyshuovasta tehdään monenmoista tossuista punottuihin koreihin. Kursseja on säännöllisesti. Tämä käsityöpussi on tehty kierrätyshuovasta.  Huopa ei ole koskaan täysin samanlaista, joten se tekee lopputuotteista uniikkeja.

Ja sokerina pohjalla täysin kotimainen matkalaukun ympärille kiinnitettävä hihna.

 

Taito Satakunta

Itäpuisto 13, 28100 Pori
Puh. 044–383 4900
taitoshop@taitosatakunta.fi

Kommentit (0)

Kaipaatko ideoita vanuneiden ja kuluneiden villatekstiilien uusiokäyttöön? Rikkinäiset tai muuten käyttökelvottomat villavaatteet pyörivät nurkissa. Niistä saattaa olla vaikea luopua kauniin yksityiskohdan, värin tai mielenkiintoisen neulepinnan takia. Niihin voi liittyä myös rakkaita muistoja.

Vanunutta matkahuopaa tai pesussa kutistunutta vaatetta on mahdoton palauttaa entiseen muotoonsa , mutta se on uusiokäytössä mahtava materiaali. Purkamatonta huopaa on helppo leikata, muokata ja ommella. Tässä blogissa on esillä kuvia töistä, jotka on tehty Sulkavan, Juvan ja Puumalan kansalaisopiston kursseilla. Kaija Huhtisen vetämillä kursseilla tehtiin vuosien mittaan lukuisat määrät uusia ihania käsitöitä vanuneista villapaidoista. Osa opiskelijoiden töistä koottiin kirjaan, josta nämäkin kuvat ovat.

Kaijan motto kaikilla kursseilla on kierrätys. ”Jätettä ei ole olemassa, on vain käyttämättömiä mahdollisuuksia.”

Korkotekniikka on helppo ja hauska

Ota hukkatilkut ja rikkinäiset sukat ja lapset käyttöön korkoteknikalla. Pienet villatilkut voi hyödyntää vaikka kynnysmattoihin tai tyynyihin. Kengän koron pohjan malli on antanut nimensä tälle tekniikalle.

 

Asta Venäläisen tekemänä korkomatto on harmonisen sininen.

 

 

Anja Lempiäisen Kaikenlaista-matto on värien ilotulitusta!

 

Esteri Laukkasen korkomaton kaikki korot ovat kauniisti kirjottuja ja pykäpistoin huoliteltuja.

 

Seija Jänis on tehnyt mattonsa sukulaisten villasukkien kärjistä ja varsista. Siksi sen nimikin on Suku samassa piirissä, suku sulassa sovussa.

 

 

Kaarina Wrightin iloisen värikkäässä matossa on hyödynnetty jopa sormikkaiden kärjet!

 

Inkeri Immonen on hyödyntänyt korkotekniikkaa hienolla tavalla Hattutemppu-seinätekstiilissään. Korkotilkut lepäävät toistensa päällä kuin sulat linnun höyhenpeitteessä. Seinätekstiilin korkopalat on leikattu baskereista ja hyödynnetty napoineen, mikä tuo työhän hauskoja yksityiskohtia. Hattutemppua halkova kaunis villakirjontakuvio on toteutettu kaulaliinaan. Seinätekstiilin pohjakangas on peräisin vanhasta takista.

Kaarina Wrightin jalkarahin päällinen on tehty korkotekniikalla.

 

Korkojen kirjominen on mainio matkakäsityö, sillä se on kevyt ja vie vähän tilaa.

 

Innostuitko? Vanhat vanuneet -kirjassa on muitakin viehättäviä ideoita vanuneiden villapaitojen jatkojalostukseen. Vanutettua materiaalia on helppo työstää kangaskerroksia yhdistäen alike- tai päällikeompeluna. Kirjassa on hienoja peittoja, vaatteita ja kasseja tällä tekniikalla. Punomalla ja laskostamalla vanunutta villaa saa mielenkiintoista pintaa esimerkiksi peittoon ja tyynyyn. Pintaa voi koristella neulahuovuttaen tai kirjoen. Kirjassa on kymmeniä ihania ideoita!

 

Kaija Huhtinen, Anne Kosonen, Riikka Kaartilanmäki: Vanhat vanuneet.

Julkaistu 2013, 136 sivua. Hinta 30 euroa + toimituskulut.

Tilaukset: kaijahuhtinen48@gmail.com

Kommentit (1)

Mervi,joka aikoo kaikenlaista

Kiitos taas ihanasta makupalasta. Tulen aina hyvälle tuulelle blogiasi lukiessa. Komeron uumenissa on sopivasti huovutettuja villatilkkuja,kunhan saisi aikaiseksi,mutta jospa juuri tästä saisin tarpeellisen kipinän!

Jos läheiseltä jää paljon harrastukseen liittyviä tavaroita, kannattaa niille yrittää etsiä rakastavaa kotia saman asian harrastajien parissa.

Käsityöfriikiltä jää yleensä valtavasti puikkoja, lankaa ja kaikenlaista materiaalia. Toki kaiken voi helpolla kärrätä Kierrätyskeskukseen tai kirpparilla, jossa nykyisin myydään paljon käsityötarvikkeitakin. Mutta toinen mahdollisuus on hyödyntää Facebookin kierrätysryhmät, jotka ovat erittäin mielenkiintoisia. 

Näin muutama päivä sitten Suutarila kierrättää -ryhmässä seuraavan ilmoituksen: Oletko ompeluihmisiä? Äitini nukkui pois ja jätti jälkeensä kaikenlaista ompeluun liittyvää koko huoneellisen, lankoja, kankaita, yhden ompelukoneen ja silityskeskuksen. Jos haluat tulla penkomaan ja ostamaan edullisesti mm marimekon trikoita, niin ole yhteydessä! 15e/kg, summa pyöristetään alaspäin kassalla. Myytävänä on myös paljon koko 40–42 vaatteita ja koko 38–39 kenkiä. Äitini piti hyvän huolen tavaroistaan, joten ovat hyväkuntoisia, mukana mm Ril'siä.  Penkomis- ja sovitusrauha annetaan, ovat kaikki ihan erillisissä huoneissa. Kannattaa varata aikaa! Tavarat sijaitsevat Kravuntiellä Suutarilassa.

Otin yhteyttä tyttäreen, Anne Mäkiseen ja tapasimme hänen äitinsä, Aino Leppälän, käsityöhuoneessa.

– Isä haluaa päästä turhasta ompelutavarasta eroon, sillä 80 pronsenttia täällä kotona on äidin tavaroita. Ei kodista voi tehdä mausoleumia. Äiti sairasti neljä vuotta syöpää ja menehtyi nyt syksyllä 75-vuotiaana

Aino oli kova ompelemaan. Hänen mestariteoksensa oli tyttären hääpuku vuodelta 1995. Hän koristeli sen käsin pitsein ja paljetein.

 - Se oli viimeisen päälle upea. Hän teki paljon vaatteita itselleen, sekä arkeen että juhlaan. Hän ompeli paljon myös lapsenlapsille saumilla T-paitoja ja yöpaitoja. Sen takia hänellä oli valtavasti kankaita, erityisesti Marimekon kankaita.

Aino kiersi aktiivisesti esimerkiksi Marimekon ystävämyynnit. Hän osti vain tarjouksesta ja tilkkuja.

- Isän kanssa kiersivät paljon Suomea. Meillä on mökki Varpaisjärvellä Kuopion takana, sieltä äiti on varmaan tehnyt löytöjä. Mamma oli Karjalan evakko ja sota-ajan lapsi, joten varastoja pitää olla. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Yksi ei koskaan riittänyt, vaan aina piti ostaa kaksi samaa tuotetta, Anne-tytär nauraa.

Ainolla oli oma ompeluhuone, jossa oli kaksi ompelukonetta aina valmiina. Lisäksi siellä oli saumuri ja höyrysilityskeskus. Lankoja ja kankaita on kuin pienessä liikkeessä. Burdat ja Modat ovat rivissä.  

– Ainolla oli aina oli jokin projekti menossa, missään nimessä ei päivätorkuille ryhtynyt. Viime aikoina piti ostaa kangasta, vaikka nippa nappa pääsi kauppaan. Automatkalla neuloi aina, kertoo aviomies Heino Leppälä.

Anne-tyttärelläkin on saumuri ja ompelukone, mutta ompeluinnostus ei iske yhtä usein kuin äidillä.

- Veljen vaimo saa saumurin, minä saan äidin paremman ompelukoneen. Muita en halua. Yritämme myydä äidin tavarat ihmisille, jotka harrastavat käsityötä. Hinnat ovat halvat. Haluamme vain päästä niistä eroon. Kenties saamme jotain pesämunaa isän kanssa suunnittelemalleni Tukholman matkalle.

Kierrätys on helppoa

Anne on aktiivinen kotikaupunginosansa ArToVa kierrättää - ryhmissä, jossa on tuhansia jäseniä. Tätä en voinut laittaa ArToVaan, koska en halunnut raahata ompelutarvikkeita kotiini. Niinpä laitoin ilmoituksen muutamaan lähikaupunginosien kierrätysryhmiin. Koneista ja värikkäistä kankaista on tullut eniten kyselyitä.

Anne järjesti sunnuntai-iltana parin tunnin myyntirupeaman isän kodissa. Hän antoi täyden tutkimisrauhan huoneiston yläkerrassa, jossa oli kolme huonetta tätä varten. Marimekon trikoopalat punnittiin vaa'alla ja kassalla summa pyöristettiin reilusti alaspäin kirpparihengessä. Pientä arkuutta oli kuulemma havaittavissa. Sitä ei peruskirppareilla ole.

- Myynti ei ollut valtaisaa, mutta 14 asiakasta kävi. Yksi kommentoi, että ujostuttaa tulla toisen kotiin. Lohdutin, että ei tarvitse ajatella niin. Muutama jätti varauksen, että tulee hakemaan myöhemmin. Esimerkiksi ompelukone haetaan tänään ja ompelulankarullaostaja osti 15 rullaa. Myöhemmin hän ilmoitti olevansa halukas ostamaan kaikki loput sopuhintaan. Ja jäihän niitä 1150 rullaa...

Vaatteet eivät liikkuneet, mutta kasseja ja laukkuja Anne myi.

- Kassaan tuli 190 euroa, hyvä niin. Vein Marimekon kangaspalat kotiini Arabianrantaan. Laitan ne ArToVa -kierrättää ryhmään, joka on varma myyntipaikka. Lisäksi laitoin kankaat Arabia kierrättää -lastenvaatteet ryhmään.

Nappaa idea omaan käyttöösi. Anne toistaa tapahtuman vielä sunnuntaina 8.11. Klo 18–19. Tiedustelut  Anne Mäkinen 0414713027

Kommentit (1)

Anne Santala

Harmi kun on kaukana. Olisimme mieleellään ottaneet vastaan erityisesti neuletarvikkeita. Pidämme Lappeenrannassa käsityökerhoa maahanmuuttajille ja kaikki tarvikkeet ovat tuikitärkeitä, kun ei omatkaan välineet riitä kaikkien tarpeisiin. Saamme nyt onneksi apua seurakunnalta , kun lupasivat kerätä meille edes jotain millä tehdä. Käsityö yhdistää kulttuureja. Se tuo iloa ja voimaannuttaa kun saa ajatella ihan uusia asioita mukavassa seurassa.