Kirjoitukset avainsanalla käsityö

Monissa kirjastoissa on lasivitriinejä ja sermejä, joihin kuka tahansa voi koota oman taide-, käsityö- tai keräilynäyttelyn. Minä ja ystäväni Saija Flinkkilä olemme järjestäneet helsinkiläisessä Pukinmäen kirjastossa jo kaksi käsityönäyttelyä. On mukavaa kerätä omista käsitöistä mieluinen kokonaisuus ja viedä se muidenkin ihasteltavaksi.

Näyttelymme Eteisiin ja kynnyksille - ovikoristeiden iloa on maaliskuun ajan kirjastossa.     

 

  

HERKKUHETKI

Reija Ypyä

Kakkuvuoka, leivosmuotteja, metallivyö, pala pitsiä

NAPPITAIVAS

Reija Ypyä

Reikäinen villatakki, kasa nappeja, styroksipohja

FILATELIA

Reija Ypyä

Käytettyjä postimerkkejä, styroksipohja

KUOHUJEN JÄLKEEN

Saija Flinkkilä

Kuohuviinipullonkorkit, naru

 

NOSTALGIA

Reija Ypyä

Kankaalle siirretty kuva, helmiä, lankaa

 

KIVEN KOVUUS KOHTAA

PITSIN HERKKYYDEN

Saija Flinkkilä                                            

Betoni, kivi, pitsi   

KEVÄTLENKKI

Saija Flinkkilä

Paperinaru

ORANSSIN ILOA

 

Saija Flinkkilä

Paperinaru

 

AURINGONKEHRÄ

Saija Flinkkilä

Paperinaru, lasikoriste, metallilanka

 

KEVÄÄN SYDÄMELLINEN VEHREYS

Saija Flinkkilä

Meriheinä, munakennoruusut, oasis

TUULAHDUS PELLAVAPELLOLTA

Saija Flinkkilä

Pellavakasvit, -lanka ja -kangas   

 

ANNA MULLE PIISKAA

Reija Ypyä

Lasten mattopiiska, pieniä lankapalloja

 

 

 

RUSKARUUSUT

Saija Flinkkilä

Vaahteranlehdet, koristenauha

 

SUOMEN JUHLAVUODEN KAKKU

Saija Flinkkilä

Veteenliukenevat wc-paperirullat,  munakennot, sisal

 

KURKISTUS MENNEESEEN

Saija Flinkkilä

Pellavalanka, metallirengas, peili, helmet

 

Eteisiin ja kynnyksille - ovikoristeiden iloa

Saija Flinkkilä ja Reija Ypyä

Ovikoristenäyttely Pukinmäen kirjastossa

Kenttäkuja 12, 00720 Helsinki

1. - 31.3.2017

Kommentit (0)

Kävin ensimmäistä kertaa Lahden Kätevä & tekevä -messuilla 5.11. ja siellä paljon kiinnostavia uusia tuoteita ja tekijöitä. Seuraavat kiinnostavat käsityömessut ovat Tampereella 18.-20.11. Moni näistä Lahden messuilla olleista tulee myös Tampereelle.

Pia Temisevä Kangasalta tekee tätä aitoa kotimaista käsityötä yhden naisen yrityksessään. En ollut koskaan nähnytkään Tablet Strap-tuotetta. Se on Strap on tabletille nahasta tehty apuväline, joka säästää käden lihaksia ja niveliä ja tuo lisää käyttömukavuutta koneellesi. Voit pyöritellä tablettia kämmenelläsi miten päin vain  käden väsymättä ja ilman, että sinun tarvitsee pelätä koneen lipsahtamista. Hinta 30 euroa.

 

- Hankin iPadin ja perehdyin siihen muutaman päivän liiankin intensiivisesti – kipeyttäen pahasti käteni. Myös moni ystävä valitteli, että se on liukas ja lipsahtaa helposti kädestä. Piti siis keksiä jotakin, joka toimisi hihnana ja helpottaisi tabletin pitelyä rasittamatta kättä. Ajatus siitä, kuinka tarjoilijat tekevät työtään juolahti mieleen – ammattilainenhan ei kanna koskaan edes yhtä lautasta pihtiotteella, etusormen ja peukalon välissä, vaan aina niin, että paino jakautuu tasaisesti koko kämmenelle, Pia kuvailee.

- Tästä lähti mittailu, leikkaaminen ja ompeleminen. Lopulta päädyin hämähäkkimäiseen muotoon, joka jättää kaikki tärkeät näppäimet ja kameran esille, mutta tukee kättä niin, että ranteen ja käden nivelet ja lihakset eivät rasitu. Ja jossa on paikka hihnalle, jotta laiteen voi tiputtaa helposti vartalon sivulle. Materiaaliksi valikoitui luonnollisesti nahka, olihan se jo muutoinkin päämateriaalini, mutta myös sen luontaisen kitkan takia, joka pitää Tablet Strapin hyvin paikoillaan. Tarvittavan jouston tuo napakka kuminauha, mahdollistaen eri kokoisten käsien napakan otteen. Kirkkaat sävyt ovat ylellisen pehmeää poronnahkaa, sellaisia vuotia, jotka eivät arpisuutensa tai muiden vuodassa olevien virheiden takia kelpaa vaateteollisuudelle, mutta soveltuvat loistavasti pieniin tuotteisiin. Taustan pyörylä tukee käden selkää, jotta kämmenen pienetkin lihakset pysyvät rentoina. Se on hiukan vahvempaa, verhoilunahkaa, jonka hankin kotimaisen huonekaluteollisuuden ylijäämäpaloista.

Tablet Strap verkkokaupasta www.houseofsimone.fi

Sammutuspeitto piiloon

Paimiolainen Salla Axelin valmistaa käytännönläheisiä käyttötuotteita kotiin. Materiaaleina hän käyttää etupäässä betonia ja tekstiileitä.

Ihanan rouheasta betonista syntyy pajalla niin tulilehtiä, vateja, kulhoja kuin alustojakin. Tulilehti on ulkotulen alunen, jonka päällä voi polttaa roihuja terassilla, laiturilla ja nurmikolla. Laakeita vateja voi käyttää pannunalusina, kynttilänalusina ja kylmäalusina kattauksissa (viilennys ensin pakastimessa). Vadeissa ja raparperialusissa on pohjassa huopatassut. jotta ne eivät naarmuta pöytiä. Kaikissa betonitöissä on lakkapinnoite, jotta ne eivät pölyä eivätkö ime likaa. Tulilehdet maksavat 29 e, vadit ja aluset 11- 34,50 e.

- Sammutuspeite ja sammutuspeitepiilot ovat varsinaisia pikasisustajia. Sammutuspeitteen voi hyvillä mielin asettaa seinälle näkyvälle paikalle, kun se sopii kauniisti sisustukseen ja samalla luo turvaa hätätilannetta varten.
Sammutuspeitteitä ja -piiloja saa kaikissa värikartan väreissä. Tuotteita saa yksivärisenä, kankaiden yhdistelmillä ja koristeltuna "Sammutuspeite"-kirjailulla tai rautalankasydämellä /-veneellä. Sammutuspeite 28,50 e ja pelkkä sammutuspeitepiilo 16,50 e.

www.sallanpaja.fi

Heleganssi - farkkujen uusi elämä

Kuva: Reetta Tiainen

Siilijärveläinen Heli Kosonen tekee Ompelimo HeliKossa upeita takkeja kierrätetyistä farkuista. Erikoiseksi ne tekee se, että farkut värjätään ja takkiin yhdistetään muitakin kankaita. Kuvan ihana takki maksaa 450 e.

- Teen uutta ja korjaan vanhaa. Muodistan ja muokkaan, yhdistelen ja erottelen. Teen täysin uusia luomuksia jo olemassa olevista vaatteista. Viimeisin innovaationi keskittyy vanhojen farkkujen uusiokäyttöön ja siitä syntynyt vaatemallisto sai nimen Heleganssi. Sivustoltani löytyy laaja valokuvakokoelma jo toteutetuista töistä, niistä voit poimia ideoita omien lempifarkkujesi uuteen elämään, Heli Kosonen kertoo

Heli Kososen takkeja esitellään Tampereen kädentaitomessuilla muotinäytöksissä ja hän on myös itse paikalla myymässä takkejaan.

Ompelimo HeliKo,     

     www.heliko.fi 

Kiva kaupunkiheijastin

Muotoilija Marianne Valola on suunnitellut Lahen raita -kuosin.

- Vuonna 2012 Lahden kaupungille päätettiin tehdä oma perinnekangas, koska nuorella kaupungilla ei sellaista vielä ollut. Kyselin ihmisiltä, mikä on parasta, kauneinta ja rakkainta Lahdessa.  Ihmiset kertoivat ihania tarinoita, muistoja ja ajatuksia. Näiden tarinoiden pohjalta suunnittelin Lahen Raidan. Monta luonnosta meni ensin syttykoriin ja monta koemallia piti paukuttaa kutomakoneessa ennenkuin kangas vihdoin sai lopullisen muotonsa ja värinsä, Marianne Valola toteaa.

Lahen Raidassa näkyvät Vesijärven aallot, ja kankaassa on harjujen korkeudesta kertovia karttaviivoja. Valkoiset hanget ovat saaneet myös omat raitansa ja metsäluonto on läsnä rauhallisessa vihreässä. Viipurin perintöä muistetaan samalla vihreällä sävyllä, joka on Viipurin kansallispuvussa. Puu- ja sahateollisuudesta kertoo sirkkelin terää muistuttava vinoripsikuvio. Kaiken sitoo yhteen Lahen nauha, puuvilla-pellavainen kudottu nauha, jossa on savupiipputeollinen tunnelma. Lahen Raita -villakangas ei ole kansallispukukangas. Kansallispuvut kokoaa kansallispukuneuvosto, ja ne pohjaavat 1700- ja 1800-lukujen taitteeseen.

Messuilla Mariannella oli mukana suunnittelemiaan hauskojaCE-hyväksyttyjä kotikaupunkiheijastimia.

 

Lahti-heijastimet maksavat 5 euroa/kpl, Hollola-heijastin 6 euria ja Oulu-heijastin 7 euroa.

 

www.valolat.fi

Hauskat pyllynpäreet

Seuraavat tuotteet eivät sovi tiukkapipoisille....  Forssalaisessa Rykkerissä painetaan pääasiassa kangasta eli vorssaksi rykätään. Firma painaa kankaita ja muita tekstiilejä tilauksesta asiakkaille. Lahden messuilla Rykkerillä oli myynnissä hauskoja perinnetuotteita kuten pyllynpäreitä.

Näin tuotetta kuvataan Rykkerin nettisivuilla. Vituke eli pillunpäre on pyllyn ja lauteiden väliin laitettava haapapäreinen hygieniasuoja.  Päreitä käytettiin ennen aikaan saunassa erityisesti naisten alapään suojana. Entisaikaan Pillunpäreet  tehtiin männystä vuolluista päreistä. Varakkaimmat isännät tosin laittoivat renkinsä kiskomaan päreet lempeämmästä haapapuusta. ”Tuo mänty riittää varmasti tuhannen pillun päreiksi”, oli tuttu arvio puun koosta.

Nyt on miehille saatavissa oma Jormake ja perheen pienimmille Pyllyke. Tuotteet valmistetaan kotimaisesta haapapäreestä ja painetaan työtila Rykkerissä. Haapa pysyy saunassa viileänä, siitä ei irtoa tikkuja  eikä pihkaa. Tuotteen koko on n. 24 x 43 cm. Tuotteissa on mukana lyhyt tarina vitukkeen historiasta sekä jokaiselle tuotteelle oma ”loitsunsa”.

 

 

 

Tällä viikolla käsityöfriikin kannattaa suunnata Tampereen kädentaitomessuille 18.–20.11. Sieltä saa valtavasti uusia ideoita, voi ostaa edullisia käsityötarvikkeita ja yksilöllisiä joululahjoja.

www.kadentaidot.fi

 

Kommentit (0)

Jos läheiseltä jää paljon harrastukseen liittyviä tavaroita, kannattaa niille yrittää etsiä rakastavaa kotia saman asian harrastajien parissa.

Käsityöfriikiltä jää yleensä valtavasti puikkoja, lankaa ja kaikenlaista materiaalia. Toki kaiken voi helpolla kärrätä Kierrätyskeskukseen tai kirpparilla, jossa nykyisin myydään paljon käsityötarvikkeitakin. Mutta toinen mahdollisuus on hyödyntää Facebookin kierrätysryhmät, jotka ovat erittäin mielenkiintoisia. 

Näin muutama päivä sitten Suutarila kierrättää -ryhmässä seuraavan ilmoituksen: Oletko ompeluihmisiä? Äitini nukkui pois ja jätti jälkeensä kaikenlaista ompeluun liittyvää koko huoneellisen, lankoja, kankaita, yhden ompelukoneen ja silityskeskuksen. Jos haluat tulla penkomaan ja ostamaan edullisesti mm marimekon trikoita, niin ole yhteydessä! 15e/kg, summa pyöristetään alaspäin kassalla. Myytävänä on myös paljon koko 40–42 vaatteita ja koko 38–39 kenkiä. Äitini piti hyvän huolen tavaroistaan, joten ovat hyväkuntoisia, mukana mm Ril'siä.  Penkomis- ja sovitusrauha annetaan, ovat kaikki ihan erillisissä huoneissa. Kannattaa varata aikaa! Tavarat sijaitsevat Kravuntiellä Suutarilassa.

Otin yhteyttä tyttäreen, Anne Mäkiseen ja tapasimme hänen äitinsä, Aino Leppälän, käsityöhuoneessa.

– Isä haluaa päästä turhasta ompelutavarasta eroon, sillä 80 pronsenttia täällä kotona on äidin tavaroita. Ei kodista voi tehdä mausoleumia. Äiti sairasti neljä vuotta syöpää ja menehtyi nyt syksyllä 75-vuotiaana

Aino oli kova ompelemaan. Hänen mestariteoksensa oli tyttären hääpuku vuodelta 1995. Hän koristeli sen käsin pitsein ja paljetein.

 - Se oli viimeisen päälle upea. Hän teki paljon vaatteita itselleen, sekä arkeen että juhlaan. Hän ompeli paljon myös lapsenlapsille saumilla T-paitoja ja yöpaitoja. Sen takia hänellä oli valtavasti kankaita, erityisesti Marimekon kankaita.

Aino kiersi aktiivisesti esimerkiksi Marimekon ystävämyynnit. Hän osti vain tarjouksesta ja tilkkuja.

- Isän kanssa kiersivät paljon Suomea. Meillä on mökki Varpaisjärvellä Kuopion takana, sieltä äiti on varmaan tehnyt löytöjä. Mamma oli Karjalan evakko ja sota-ajan lapsi, joten varastoja pitää olla. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Yksi ei koskaan riittänyt, vaan aina piti ostaa kaksi samaa tuotetta, Anne-tytär nauraa.

Ainolla oli oma ompeluhuone, jossa oli kaksi ompelukonetta aina valmiina. Lisäksi siellä oli saumuri ja höyrysilityskeskus. Lankoja ja kankaita on kuin pienessä liikkeessä. Burdat ja Modat ovat rivissä.  

– Ainolla oli aina oli jokin projekti menossa, missään nimessä ei päivätorkuille ryhtynyt. Viime aikoina piti ostaa kangasta, vaikka nippa nappa pääsi kauppaan. Automatkalla neuloi aina, kertoo aviomies Heino Leppälä.

Anne-tyttärelläkin on saumuri ja ompelukone, mutta ompeluinnostus ei iske yhtä usein kuin äidillä.

- Veljen vaimo saa saumurin, minä saan äidin paremman ompelukoneen. Muita en halua. Yritämme myydä äidin tavarat ihmisille, jotka harrastavat käsityötä. Hinnat ovat halvat. Haluamme vain päästä niistä eroon. Kenties saamme jotain pesämunaa isän kanssa suunnittelemalleni Tukholman matkalle.

Kierrätys on helppoa

Anne on aktiivinen kotikaupunginosansa ArToVa kierrättää - ryhmissä, jossa on tuhansia jäseniä. Tätä en voinut laittaa ArToVaan, koska en halunnut raahata ompelutarvikkeita kotiini. Niinpä laitoin ilmoituksen muutamaan lähikaupunginosien kierrätysryhmiin. Koneista ja värikkäistä kankaista on tullut eniten kyselyitä.

Anne järjesti sunnuntai-iltana parin tunnin myyntirupeaman isän kodissa. Hän antoi täyden tutkimisrauhan huoneiston yläkerrassa, jossa oli kolme huonetta tätä varten. Marimekon trikoopalat punnittiin vaa'alla ja kassalla summa pyöristettiin reilusti alaspäin kirpparihengessä. Pientä arkuutta oli kuulemma havaittavissa. Sitä ei peruskirppareilla ole.

- Myynti ei ollut valtaisaa, mutta 14 asiakasta kävi. Yksi kommentoi, että ujostuttaa tulla toisen kotiin. Lohdutin, että ei tarvitse ajatella niin. Muutama jätti varauksen, että tulee hakemaan myöhemmin. Esimerkiksi ompelukone haetaan tänään ja ompelulankarullaostaja osti 15 rullaa. Myöhemmin hän ilmoitti olevansa halukas ostamaan kaikki loput sopuhintaan. Ja jäihän niitä 1150 rullaa...

Vaatteet eivät liikkuneet, mutta kasseja ja laukkuja Anne myi.

- Kassaan tuli 190 euroa, hyvä niin. Vein Marimekon kangaspalat kotiini Arabianrantaan. Laitan ne ArToVa -kierrättää ryhmään, joka on varma myyntipaikka. Lisäksi laitoin kankaat Arabia kierrättää -lastenvaatteet ryhmään.

Nappaa idea omaan käyttöösi. Anne toistaa tapahtuman vielä sunnuntaina 8.11. Klo 18–19. Tiedustelut  Anne Mäkinen 0414713027

Kommentit (1)

Anne Santala

Harmi kun on kaukana. Olisimme mieleellään ottaneet vastaan erityisesti neuletarvikkeita. Pidämme Lappeenrannassa käsityökerhoa maahanmuuttajille ja kaikki tarvikkeet ovat tuikitärkeitä, kun ei omatkaan välineet riitä kaikkien tarpeisiin. Saamme nyt onneksi apua seurakunnalta , kun lupasivat kerätä meille edes jotain millä tehdä. Käsityö yhdistää kulttuureja. Se tuo iloa ja voimaannuttaa kun saa ajatella ihan uusia asioita mukavassa seurassa.

Pääkaupunkiseudulta on helppo piipahtaa Tallinnaan ihan päiväseltään. Teimme ystävättäreni kanssa käsityömatkan eräänä perjantaina. Lähdimme Helsingistä klo 10.30 laivalla ja takaisin klo 19.30 laivalla. Jo matkalla orientoiduimme teemaan tekemällä käsitöitä paatilla. Minä virkkasin patalappuja ja kaveri kutoi sukkaa.  

Suuntasimme heti Karnaluksiin, vaikka mitään erityisiä hankintatarpeita ei ollut. Se on käsityöfriikin paratiisi, iso kauppa täynnä kaikkea mahdollista langoista ja kankaasta nappeihin sekä nauhoihin.  
Karnaluks on käsityötukku, josta myös yksityishenkilö saa ostaa. Tukkuhintaan lisätään Viron arvonlisävero 20%.  Esimerkiksi jos tuotteen hinta on merkitty 5 € + 20 %, maksaa se siis 6 euroa.
Hinnat ovat edullisia ja ainakin langoissa on usein tukkupakkausetu. Jos ostaa 10 kerää samaa lankaa, on kappalehinta edullisempi kuin alle 10 kerää ostettaessa. Eikä lankojen tarvitse olla samaa väriä.

Varaa aikaa reilusti, sillä joskus Karnaluksissa voi olla ruuhkaa. Karnaluksin kassoilla ei ole viivakoodisysteemiä, vaan myyjät hakevat koneelta jokaisen tuotteen ja jaottelevat kaikki erihintaiset tuotteet erikseen. Eli se on aika hidasta. Mutta nykyisin kaupassa sentään käy pankkikortti. Tällä kertaa ostin vain vetoketjuja, joissa on valtava valikoima värejä ja pituuksia. Ompelulankavalikoimat ovat mahtavat. Hinnatkin ovat edullisia.

Samassa korttelissa Karnaluksin kanssa on Abakhan, joka myy kankaita, lankoja ja tilpehöörejä. Siellä on usein hyviä tarjouksia, ostin esimerkiksi hauskan väristä tylliä kilohinnalla. Sain metrikaupalla tylliä ja hinta oli alle euron.

Käsityökaupoista suunnistimme keskustaan. Matkalla kurkistelimme takapihoille ja näimme ihanan hylätyn vanha bensapumpun! Kuinka kaunis se olikaan ja sen päällä olisi voinut kuvata vaikka käsitöitä. Joskus rumuus onkin kauneutta.

Vanhan kaupungin tunnelmaa

Tallinnan vanhankaupungin Vene- ja Müürivahe-katuja yhdistää viehättävä Katariinan kuja, Katarina käik. Se entisöitiin ja avattiin uudelleen vuonna 1995 ja se on kuin suoraan keskiajalta. Käytävän etelälaitaa reunustavat pääosin 1400–1600-luvun asuintalot.  

Katariinan käytävän käsityöläispuodit ovat tosi kiinnostavia, sillä niissä pääsee usein seuraamaan mestareiden työskentelyä.

Savikoda-keramiikkastudiossa on näyttävää keramiikkaa.

Tekstiilistudio Kaunitar ja  koletis (kaunotar ja hirviö) on täynnä ihania tekstiilejä, huiveja ja vaatteita. Jos haluaa jotain persoonallista, tämä on oikea paikka pyöriä.

Piipahdamme joka pajassa ihailemassa nahkatöitä, pannunalustoja ja patalappuja, kirjansidontaa, tilkkutöitä, koruja ja lasitöitä.

Viimeksi parkkeerasimme hattupajaan. Minulla ei ollut ajatustakaan hatun ostoon, mutta mukaan lähti aivan ihan 30-luvun tyylinen talvihattu. On hienoa päästä kauppaan, jossa on erikokoisia hattuja – siis myös meille isopäisille löytää päähine, joka ei kiristä. Käsintehty hattu ei ole edes mahdottoman hintainen. Maksoin omastani 55 euroa.

Lopuksi vielä ehdimme lounaalle läheiseen kahvila Sinilindiin. Päivän keitto ja leipä irtosi neljällä eurolla. Kahvila on sisustettu hauskaan retrotyyliin ja seinällä on jopa ristipistotöitä.
Meillä oli täydellinen ja edullinen käsityöhenkinen päivä Tallinnassa! Tuntui kuin olisimme olleet pitkään matkalla.
 

* Karnaluks
K.A. Hermanni 1, Tallinn 10121
* Abakhan
Tallinn, Tartu mnt 63, www.abakhan.ee
* Katarina Käik
* Kohvik Sinilind
Muurivahe 50, Tallinna, Viro

Kommentit (0)