Kirjoitukset avainsanalla askartelu

Kuvassa oleva Lauhan talo on tehty puulaatikosta. Siellä asuu Lauha Kalastaja, joka on luonnonlääkintään erikoistunut yrttiasiantuntija. Talon etu- ja takaulkoseinien alaosa on laudoitettu ja yläosa rapattu. Kirjassa on tarkat ohjeet talon tekemiseen.

Hämeenlinnalainen Hanna Meronen, 45,  on vastikään julkaissut perusteellisen ja kiinnostavan Tee itse nukketalo -kirjan. Nukketalojen miniatyyrimaailma viehättää sekä lapsia että aikuisia. Hannan kirjassa rakennetaan nukketaloja puusta, pahvista ja muista helposti saatavista materiaaleista. Perusmalleihin on selkeät piirustukset. Kirjan rakennusohjeet käsittävät talon rungon, seinät, katon ja muut kiinteät rakennusosat, kuten ovet, ikkunat ja portaat, sekä sisä- ja ulkopintojen viimeistelyn

Nukkekotiharrastuksella ja askaroimisella on monta lempinimeä kuten nukkistelu, nukkekoteilu ja ministely. Hanna toteaa, että hienointa nukkekotiaskartelussa on se, kun pääsee uppoutumaan tekemiseen ja antaa työn viedä. Silloin keskittyy juuri tähän hetkeen ja samalla assosioi aika vapaasti.

- Ideoiden syntyminen, niiden kehittäminen ja toteuttaminen on mahtavaa. Harrastuksesta on tullut minulle elämäntapa, joten se kulkee mukana kaikenlaisissa tunteissa ja ajatuksissa. Joskus puuhailen nukkekodin parissa vaikka kymmenen minuuttia tai puoli tuntia. Joskus menee monta päivää putkeen aika vähällä unella.

Hannalla on kotonaan viisi kokonaan itse tehtyä nukkekotia, yksi alkutekijöissään oleva ja yksi valmiina ostettu, jota hän muokkaa aivan erilaiseksi.

- Suurimmalta osalta olen oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta kirjoista ja netistä löytyvistä ohjeista on ollut myös paljon apua. Tykkään lukea ja ennen muuta katsoa kirjoista ja netin ohjeista, miten joku on tehnyt jonkun esineen. Mutta yleensä päädyn tekemään sen itse vähän eri tavoin.

Tämän kuvan Pirtti-talo on tehty paperimassasta runkokehikon päälle. Pirtti on Hannan ensimmäinen itse rakennettu talo. Siinä on kolme erittäin värikkäästi sisustettua kerrosta.

Useimmiten Hanna ministelee yksin, mutta tapaa myös säännöllisesti harrastuksen parissa löytämiään ministelykollegoita sekä yksityisesti että alan tapahtumissa. Netti on tietysti valtava ideoiden aarrearkku.

Nukkekotitapahtumia ja messuja on paljon ulkomailla. Hanna on käynyt Tukholmassa Miniatyrmässan-tapahtumassa ja Lontoossa Kensington Dollhouse Festivalissa. Molemmat ovat aivan ihania tapahtumia.

- Haluaisin käydä vaikka missä! Pariisissa on Simp, Tanskassa oikein semmoinen leiriviikko ja markkinat. Miniaturitalia Italiassa olisi tosi kiva tai 1 zu 12 messe Saksassa.

Hanna kuvailee, että tämä Fauniuksen talo sijaitsee pikkukaupungin laitamilla ja siinä asuu eläkkeellä oleva eläinlääkäri Ukko Julius Faunius.

Keski-Euroopan ja Hollannin yläluokalla on ollut nukkekoteja pitkään, mutta tähän päivään säilyneitä löytyy 1600-luvulta.

- Myös Britteinsaarilla nukkekoteja on harrastettu pitkään ja 1980-90-luvuilla oli siellä oikea buumi, jolloin aikuisharrastus lisääntyi valtavasti, markkinoita pidettiin ympäri maata miltei viikottain, alettiin julkaista lehtiä ja kirjoja.

Hanna toteaa nukkekotiharrastuksen monipuoliseksi. Yksi tykkää tehdä itse, toinen ostaa massatuotettuja esineitä ja kolmas kerää käsityöläisten ja taiteilijoiden valmistamia esineitä.

- Voi puuhata lapsen kanssa, tehdä lapselle tai ihan itselleen. Voi panostaa yhteen kokonaisuuden tai rönsyillä moneen suuntaan. Harrastus voi ulottua myös kouriintuntuvan, eli ihan niiden esineiden ja kokonaisuuksien ulkopuolelle. Yhdestä pienestä talosta voi aueta kokonainen maailma. Suomessa eletään harrastuksen alkuinnostusta, vaikka nukkekotiyhdistys on täälläkin täyttänyt jo 25 vuotta ja harrastus on toisaalta jo vakiinnuttanut asemaansa. 

Hannan suosikkiblogi on Maria Malmströmin Nukkekoti Väinölä.

- Marialla on pehmeän nostalginen, suomalainen tyyli ja hän on puualan artesaani, joten taitoa riittää vaikka millaisiin tekemisiin. Suomalaisia blogeja on satoja, vaikka osa harrastajista on siirtynyt jo Instagramin tai Facebookin puolelle jakamaan kuvia ja juttuja tekemisistään. Minun kiinnostukseni kohdistuu myös vahvasti sellaiseen kuvataiteeseen, jolla on yhtymäkohtia nukkekoteihin ja seuraan jollain tavalla pientä kokoa taiteessaan hyödyntäviä taiteilijoita.

Hannan suosikkimateriaalit ovat villa, silkki, puuvilla ja pellava. Hän on kovasti innostunut neulomisesta, virkkaamisesta, huovutuksesta, kutomisesta, punomisesta ja ompelemisesta.

- Näiden lisäksi rakennan taloja puusta, paperimassasta, puupahvista ja kaikenlaisesta käsiin osuvasta, askartelen ja tuunaan, teen ihan kaikkea mitä mieleen tulee. Luonnonmateriaalit ja "oikeat" materiaalit ovat minusta parhaita, on kyse sitten savesta, puusta, kuiduista tai metallista. Harrastus on siitä ihana, että voi tehdä melkein kaikkea, mitä oikeassa koossakin voi tehdä. Uusien tekniikoiden opettelu ja uusiin materiaaleihin tutustuminen on loputtoman kiinnostavaa.

Kun nukkekoti on valmis voi sen sisustus hiljalleen muuttua, usein asukkaiden tarpeiden muuttuessa.

- Minulla on sellainen vähän ikävä tilanne, että tila alkaa loppua ja vaikka uusia taloja pitäisi päästä tekemään, niitä pitää harkita todella vakavasti, että oikeille ihmisille riittää tilaa meillä.

Hanna suunnittelee uutta kirjaa käsitöistä pienoiskoossa, eli juuri neuleista, virkkauksista ja huovutuksista. Sen on tarkoitus ilmestyä vuonna 2018.

Nukkekotikuvat/ Ritva Tuomi.

 

Tässä kolme tosi kivaa nukkekotikirjaa, joihin ainakin minä uppouduin pitkäksi aikaa, vaikka en harrasta ministelyä. Näitä voisi vain katsoa lapsenlapsen kanssa ja miettiä tarinoita nukketalon asukkaista. Myös miniatyyriesineiden teko alkoi innostaa, voihan niitä tehdä ilman nukkekotiakin, vaikka vain koristeeksi esimerkiksi ovikranssiin.

 

* Maria Malmström: Onnelin ja Annelin nukkekotikirja, 30 helppoa askarteluohjetta, Tammi

Onnelin ja Annelin taianomainen satumaailma avautuu Vaaksanheimojen mittakaavassa. Kaikki on pikkuruista – esimerkiksi ilmapallot, vaahtokarkit, tulppaanikimppu, suklaapiirakka, moppi, pullapelti, kattila, kattokruunu, anopinkieli, matkalaukku, aivan superihania! Kaikista on tarkat kuvitetut teko-ohjeet. Nukkekodin räsymatto on aivan ihana idea. Kankaalle liimataan langanpätkiä, aion heti tehdä postikorttiin vastaavan. Tätä voisi lukea kuin satukirjaa.

* Susanna Tunturi-Anttila: Nukketalosta nukkekodiksi – sisusta itse tehdyillä pikkutavaroilla, Moreeni

Tässä kirjassa valmistetaan muun muassa huonekaluja jäätelötikuista, lamppu vanhasta kartasta, kukkia suodatinpusseista ja lasimaalaus pakkausmuovista. Lisäksi opetellaan värjäämään polymeerimassaa ja muovailemaan siitä erilaisia ruokatarvikkeita. Kaiken pystyy valmistamaan vaikka keittiön pöydän ääressä. Ohjeet on niin paperilyhtyyn, kameraan, kiikariin kuin erilaisiin oviinkin.

* Hanna Meronen: Tee itse nukketalo, Moreeni

 

Kommentit (0)

Selailin facebookin käsitöiden ystävien vinkkipankki -ryhmää ja huomasin aivan ihanan käsityökokemuksen. Kurikkalaisen Pirkko Sampon 96-vuotias äiti on melkein sokea, mutta hän haluaisi edelleen kovasti tehdä käsitöitä, joita on harrastanut koko ikänsä. Pirkko keksi näyttää äidille vessapaperirullan ympärille tehdyn tontun tekemisen, sillä sitä voi tehdä käsikopelolla!

Muutkin ryhmäläiset ihastelivat ideaa, sillä tykkäyksiä oli 2700 ja kommenttejakin lähes sata.

- Vein tämän idean äidin palvelutaloon, ilolla ottivat vastaan . Tein mallit ja toiseen tein kapeamman paperirullan, siihen laitoin vuorotellen sinistä ja valkoista. Hauska pöytäkoriste vaikka itsenäisyyspäivään.

- Teen työtä vanhustenpalvelutalossa. Tässä kerran yksi asukas sanoi, että joka päivä huomaan jonkun asian mitä en enää pysty tekemään. On niin mukava huomata, että pystyy vielä johonkin! Tämän päivän vanhuksille on tärkeää nähdä kättensätöitä ja saada jotain näkyvää aikaan. Kiitos vinkistä

- Mummoni, 94, on lähes sokea, toinen puoli halvaantunut ja toinen jalka amputoitu. Tämä sopisi hänelle pienellä avustuksella. Loistavaa!

- Iso kiitos vinkistä. Olen miettinyt ankarasti, mitä muistisairaan, silmänpohjarappeumaa sairastavan, 86-vuotiaan äitini kanssa voisi askarrella. Tätä täytyy kokeilla heti huomenna.

- Hienoa ja kiitos ideasta,olen kovasti kans miettinyt mitä 88-vuotias melkein sokea äitini voisi tehdä, kun on ennen ollut kova käsityöihminen. Nyt lankakerää ostamaan.

Hienointa sometusta on se, että Pirkko Sampo luki vanhemmilleen ihmisten ihailevia kommentteja!

- Isälle ja äidille on jokainen kommentti luettu ja kerrottu. Ovat tosi iloisia ja ihmettelevätkin puhelimen ominaisuuksia tonttuja tehdessään, Pirkko kirjoitti.

Kilautus Kurikkaan

Tämä on niin hauska juttu, että täytyi ottaa yhteys Kurikkaan.

Pirkko Sampo kertoo, että isänsä Aatos Kuusio täyttää pian 98 ja ja äiti Elsi Kuusio kuukauden kuluttua 96. Molemmat ovat virkeitä eikä kummallakaan ole muistihäiriöitä. 

- Meillä oli lapsuudessani maatila, jossa vanhemmillani oli paljon töitä, pellolla, navetassa, ja sisälläkin.  Kaikki tehtiin mahdollisuuksien mukaan entisaikaan itse eli tekeminen on molemmilla vanhemmillamme verissä. Käsitöitä tehtiin aina, mutta silloin tehtiin tarpeen mukaan eli mitä tarvittiin. Kudottiin sukkia, villapaitoja ja mattoja sekä ommeltiin vaatteet.  Näin se oli ennen vanhemmillani ja varmaan monella muullakin tällä hetkellä iäkkäällä ihmisellä.

Kun vanhemmat jäivät eläkkeelle, molemmilla oli kuitenkin tekemisen tarvetta. 

- Eläkkeelle jäätyään jopa isänikin alkoi tekemään käsitöitä.  Yhdessä he äidin kanssa istuivat keittiön pöydän ääressä, äiti merkkasi liinoja ja isä teki ristipistotöitä ( tauluja, ja tyynyjä). Näitä heidän tekemiään käsitöitä on meillä lapsilla, lapsenlapsilla.   Kaikki ovat saaneet rakkaan muiston mummalta ja paapalta. Olemme kaikki lapset ja koko jälkipolvi onnellisia vanhemmistamme, jotka ovat hyväkuntoisia ja osallistuvia. Muistavat hyvin, ja ovat vielä kovia tekemään kaikenlaista juttua.

Nyt vieläkin vanhempana käsillä tekemisen tarve on ja pysyy!

- Äitini on menettänyt näkökykynsä melkein kokonaan.  Häntä surettaa kovasti, kun ei aika tahdo kulua.  Televisiota ei pysty katsomaan, lehtiä ei näe lukea. Äiti kuuntelee mielellään radiota ja uskonnollista musiikkia.  Isä viihtyy paremmin television ääressä  urheilun ja kilpailuohjelmien parissa. Mutta kuitenkin se on vain pieni osa päivästä, mitä television tai radion äärellä jaksaa olla.

Tämän takia me lapset ja lapsenlapset yrittävät keksiä mummalle ja paapalle tekemistä. Milloin heitä kuskataan kattelemaan viljelyksiä, uusia tuulimyllyjä, tulvia, taidenäyttelyä tai käydään sukulaisissa. 

- Isä ja äiti aina sanovatkin, että mukava, kun taas tämä päivä saatiin kulumaan näin kivasti ja oli tekemistä.

Äidin heikko näkö surettaa niin häntä kuin sukulaisia, mutta sitten Pirkon sisko Päivi keksi tämän joulutontun, jota huononäköinenkin pystyy tekemään sormituntumalla.

- Ette voi uskoa, kuinka innoissaan äiti ja isä olivat tontun tekemisestä.  Kaikki suvun talous- ja wc-paperirullat kaivettiin esiin, sekä paljon punaista ja harmaata lankaa.   Äiti on aivan innoissaan, kun hänkin pystyy tekemään näitä.  Isäkin istuu kiltisti keittiön pöydän ääressä, ja askartelee tonttuja.  Tonttuja tehdään nyt kaikille joulumuistoksi. Tarkasti on laskettu kaikki suvun pienetkin, että kaikki saavat jouluna omat tonttunsa.  

 

- Olen vanhemmistani huomannut, että kun heillä on tekemistä, niin ovat paljon iloisempia ja virkeämpiä, Pirkko toteaa.

 

 

 

Leikkaa vessapaperirulla kahtia. Leikkaa noin 50 cm pitkiä langanpätkiä.

Pujota lanka kaksinkerroin rullan lävitse. Solmia lankanippu niin, että taite tulee aina samaan kohtaan.

 

Sitten solmu tupsuksi ja tarralla kiinnittevät silmät kiinni.

 

Kommentit (0)

Joulunalus on parasta kranssitekoaikaa, sillä se on kiva tuliainen ja joululahja. Omakin ovi kaipaa aika ajoin piristystä uudella ovikoristeella.

Mäntyharjulaisen Armi Ratamaan kaapissa oli väärän kokoisina ostettuja suodatinpusseja, paju-kranssipohja, rautalankaa ja koristehelminauha. Niistä syntyi näyttävä kranssi.

- Olen aina tehnyt käsitöitä, neulon, ompelen ja askartelen. Nyt on tekeillä lapsenlapselle kuviopipo ja itselle laukku virvoitusjuomatölkkien klipseistä. Suurimpia töitä on ollut kastemekot lapsille sekä vanhojentanssimekko kolme vuotta sitten, Armi kertoo.

Jyväskyläläinen Mira Weckman hurahti jo lapsena käsitöihin nähdessään äitinsä ompelevan vaatteita perheelle tuttaville vaatteita. Mira kouluttautui vaatetusalan yo-artenomiksi 90-luvulla, mutta valitettavasti ei ole sen alan töitä löytänyt.

- Onneksi voin iltaisin uppoutua luovaan maailmaan. Ilman käsitöitä  ja käsillä tekemistä en pysty olemaan. Neulon, ompelen ja huovutan. Näin facebookin käsitöiden ystävien vinkkipankissa kuvan villalangoista tehdystä ovikranssista. Ensimmäinen ajatus oli, että tuollaisen haluan itselleni. Mutta halusin siihen muutakin kuin lankoja. Ovessani oli tekemäni nappikranssi, tuunasin sitä lisääämällä pohjaan villalankakeriä, ompelulankoja, virkkuukoukun ja muita tarvikkeita. Nyt ovessani on kranssi, joka on melkein yhtä värikäs ja puhutteleva kuin asukas itse, Mira nauraa.

 

 

Joensuulainen Eija Sinkkonen rakastaa yli kaiken neulomista. Jo alle 10-vuotiaana äiti opetti hänelle kinnasneulatekniikan.

- Neulon pääasiassa sukkia. Suunnittelen mallit itse, sillä hauskinta on, kun ei aloittaessaan tiedä, miltä lopputulos näyttää. Viime aikoina olen neulonut todella paljon kaikenlaisia vauvan vaatteita ja asusteita, sillä olen uunituore mummo – pikkuneidillä ikää vajaa 3 kk.

- Ystäväni ja tuttavani tietävät innostukseni käsitöihin ja silloin saan lankoja, puikkoja ja käsityötarvikkeita. Tämä kranssi syntyi, kun naapurini tarjosi mummonsa jäämistön käsityötarvikkeita. Sain kassillisen epämääräisiä lankoja; purettuja, tiukkaan kerittyjä, mohairia ja ties mitä. Aikani niitä katseltuani päätin tehdä niistä ovikranssin. Alkoi armoton pienen lankakerien keriminen – tein sitä ulkona niin kauan kun sää salli, sillä langat pölysivät jonkin verran.

- Kun keriä oli valmiina noin 100 aloin liimaata niitä kuumaliimapistoolilla styroksipohjalle (halkaisija 25 cm).  Keräthän eivät riittäneet, vaan piti keriä vielä lisää, ja kaikkiaan niitä on kranssissa 141. Jjotta tulijat tietävät, että talon emäntä harrastaa käsitöitä, laitoin vielä tuosta samaisesta kassista löytyneet puikot koristamaan kranssia. Kaappien kätköistä löytyi vielä vanha ovikoriste, josta sain tuon Tervetuloa-kyltin.

 

 

Taina Saarinen teki suodatinpussikranssista hiukan eri mallisen, nimittäinen enkelikranssin.

 

 

Lapualainen Päivi Mäenpää on pikkutytöstä asti olen neulonut villapaitoja ja -takkeja sekä ommellut vaatteita. Askartelut, nikkarointi ja maalailu ovat tällä hetkellä rakkaita harrastuksia,

- Olen koko elämäni ollut roskan hamstraaja. Kaapeistani löytyy jos jonkinlaista "ei kaupasta ostettua" materiaalia kuten paperia, pahvia, helmiä, nauhoja, nappeja, kennoja, paperirullia,tapetinpalasia, lämpökynttilöiden kuoria,lasi- ja säilykepurkkeja.

- Tämän kranssin tein vanhasta puhelinluettelosta. Yleessä teen kranssipohjan itse eli rullaan sanomalehteä muutaman sivun ja kiepautan renkaaksi ja päällystän kiekon lehti-suikaleilla. Tässä käytin valmista styroksi-pohjaa. Teen ensin ohuesta rautalangasta ripustuslenkin.

Ruusut tehdään laittamalla kuusi (tai haluttu määrä) sivuja päällekkäin ja piirretään sivu täyteen ympyröitä esim. lasilla tai tuikkukipolla. Sitten niitataan nitojalla joka ympyrän keskeltä ja leikataan ne. Rypytetään jokainen kerros erikseen keskelle päin.Liimataan kranssipohjaan lähekkäin. Kuumaliima on ehkä paras liima tähän.

 

 

Savonlinnalainen Emmi Pöllänen teki herkän havukranssin luonnonmateriaaleista.

- En omista edes kuumailmapyssyä, eikä kotoa liioin löytynyt edes rautalankaa kranssin kokoamiseen. Hain metsästä kauniita pajunoksia rungoksi, kuusen oksia, jo kaatunutta katajaa ja puolukan varpuja. Syksyltä oli ruukkuun kuivahtanut orapihlajanmarjoja parvekkeelle. Sitten kieputin pajuista kranssipohjan, jonka sidoin ihan neulontalangalla tiukasti. Koristenarulla kieputin oksia sommitellen ja lopuksi kultanauhaa ja tökin noita marjoja sinne tänne!

 

 

Kokkolalainen Emilia Aho, 34, sai idean ihanan nuottipaperikranssin tekemiseen handy diy -facebook-sivustolta, mutta mitään ohjeita siihen ei ollut.

 

- Löysin nuottivihon kirpputorilta ja pahvialustan leikkasin kenkälaatikosta. Tötteröt tein puolikkaasta tai 1/4 sivusta, ja kiinnitin ne kaksipuolisella valokuvateipillä tötteröksi. Valmiit tötteröt kuumaliimalla pohjapahviin, Emilia kertoo.

 

 

 

 

 

Kommentit (1)

Marika

Voi apua, blogisi on täynnä toinen toistaan hauskempia ja ihanampia ideoita! Voi kun olisi edes vähän kätevämpi käsistään, niin uskaltaisi niistä useampaa itsekin kokeilla...

Ovatko teksteissä mainitut henkilöt ihan yksityishenkilöitä, vai onko heihin mahdollista saada yhteyttä esim. käsitöiden ostamisen suhteen?
.........................................................
Marika
https://moneybanker.com/fi/

ET-lehteen tulee edelleen runsaasti kilpailuvastauksia postikorteilla, vaikka suurin osa vastaa sähköisesti netissä. Joka kuukausi tulee lähes tuhat postitettua vastausta eli niitä kertyy iso laatikollinen.

Katsoin korttilaatikoita kiinnostuneena jo pari vuotta sitten ja pohdin, että noista voisi tehdä jotain hauskaa.

Pyysin vienosti sihteeriltä lupaa, että saisinko kerätä merkit talteen ennen kuin kortit osoitetietoineen menevät tuhottaviksi. Sain luvan, ja siitä pitäen olen rentoutunut repimällä postimerkkejä korteista ja liottamalla niitä. Huvinsa kullakin! Kiireisen työpäivän jälkeen on hyvin rentouttavaa tehdä jotain mekaanista, kuten repiä postimerkkejä.

Vähenevä luonnonvara

Monet postimerkit ovat todella kauniita, ja ikävä kyllä nekin ovat jonkinlainen väistyvä tuote, sillä ihmiset lähettävät yhä vähemmän postia. Siksi olen keräillyt niitä pitkän aikaa. Ehkä päällystän kulahtaneen oven postimerkeillä tai teen seinään jonkinlaisen postariteoksen. Mahdollisuuksia on monia.

Toistaiseksi olen tehnyt pieniä asioita, esimerkiksi postikortteja. Korttipohjan voi liimata joko täyteen käytettyjä merkkejä, tai vaikkapa vain yhden enkelipostimerkin ja sen alle pala käsintehtyä paperia. Joulupostimerkit säästän aina seuraavan vuoden joulukortteihin.

Olen tehnyt postimerkeistä kirjanmerkkejä, päällystänyt pieniä laatikoita ja lahjapaketteja. Olen laminoinut niitä ja tehnyt postimerkeistä korvarenkaita ja rintakoruja. Myös muistipeli syntyisi niistä helposti.

Suunnittele harmoninen värimaailma

Uusin innostukseni on tehdä postimerkkikransseja päällystämällä styroksirenkaita. Styroksi on aika liukasta materiaalia, ja työskentely on helpompaa, jos sen päällystää ensi sanomalehtisuikaleilla. Sen päälle merkit tarttuvat helposti liimapuikolla.

Kannattaa valita samansävyisiä merkkejä, jotta tulos on harmonisen rauhallinen. Käytetyistä postimerkeistä saa helposti puna-, sini-, vihreä- tai keltasävyisen värimaailman. Mutta esimerkiksi liiloja postimerkkejä on tosi vähän.

Samalla lailla voi kranssin tehdä vaikka värikkäistä paperisuikaleista, tai niitä voi yhdistää postimerkkeihin.

Jos siis olet säästänyt kaikki elämäsi postikortit, nyt on mainio tilaisuus laittaa ne hyötykäyttöön. Tai anna lapsuuden postimerkkikokoelmille uusi elämä kranssissa. Se on kiva ja yllättävä tuliainen.

 

Kommentit (1)

pp

Hieno idea, sääli vain että joukkoon voi päätyä loistoleimaisia tai muute erikoisia merkkejä joista voisi olla keräilijät ( kuten minä) kiinostuneita. Kunka tuohon merkkiapajaan voisi päästä osalliseksi