Kirjoitukset avainsanalla askartelu

Taloyhtiössämme tehtiin muutaman kuukauden ajan kylppäri- ja saunaremontteja. Roskalava tietenkin kiinnosti minua päivittäin, mutta ainoa sieltä löytynyt askarteluaarre oli jonkun asukkaan pilalle kuivunut saunakiulu. Menin siitä monta kertaa ohi, kunnes keksin, että maalaamalla siitä saa hyvän lahjapaketin saunaolusille!

Entiseen käyttöön eli löylyveden säilömiseen tästä ei tosiaa ole mutta muuten kiulu oli ehjä.

Minulla on kotona hyvät varastot eri värisiä nopeasti kuivuvia askartelumaaleja. Päätin maalata sen vihreäksi. Nämä maalit ovat usein helsinkiläisessä Tuubi-liikkeessä tarjouksessa kympillä kolme maalia.

Sitten ryhdyin maalaamaan keittiönpöydän äärellä. Askartelumaalit eivät haise, kuivuvat nopeasti ja pensselit voi pestä vedellä.

Olin kovin tyytyväinen lopputulokseen ja aika pian kiululle tuli käyttöäkin. Mökkinaapurit pyysivät saunomaan, ja saunaoluet oli paljon mukavampi viedä tässä kuin vaikkapa muovipussissa. Emäntä mietti, että vihreä kiulu saattaa saada jatkoa kukkapurkkina.

Kommentit (0)

 

Haminalainen Miia Alatalo teki narsisseilleen hauskat korit illmapallon päällä. Näin se sujui:

- Kiehauta sokeri-vesiseos, esimerkiksi  1 dl vettä ja 1 dl sokeria. Laita ilmapallot alustan päälle ja ala latoa niiden päälle vessapaperia. Kostuta paperi jäähtyneellä sokerivedelle joku sivelemällä pensselillä tai suihkuttamalla sumutuspullolla. Sitten ladotaan lisää paperia ja kostutetaan, kunnes pallo ei kuulla läpi,  Miia neuvoo.

Hän antoi pallojen kuivua vuorokauden, sitten poksautti ilmat pois pallosta, muotoili pohjaa tasaiseksi ja leikataan reunat sahalaitaiseksi. Lopuksi hän viimeisteli paperirukkun serveteillä. 

- Maalatakin voisi, ja sokeriveden korvata vesi-erikeeperseoksella, hän sanoo.

Näin pääsiäishenkisen asetelman Miia loihti heinästä ja pajunkissoista.

 

Euralainen Eija Kause on  koristellut paperiruukun reunaa polvekenauhalla ja koukkunauhalla ja sitonut vielä pitsin ympärille. 

 

Eija teki myös hauskoja pääsiäismunia samalla tekniikalla.

Avoimiin muniin saa kaikenlaisia hauskoja asetelmia. Näihin voi piilottaa vaikka pääsiäismunia lapsille! Näiden tekeminen onnistuisi varmasti lastenkin kanssa! Ja raaka-aineet ovat arkisia ja edullisia.

 

Helsinkiläinen Sirpa Kuosmanen‎ on huovuttanut kauniita pääsiäiskoristeita styroksimunista.

 

Helsinkiläinen Anette Nässling‎ antaa kiinnostavan vinkin: tyhjäksi puhalletut pääsiäismuna voi päällystää ketjusilmukkapötkölää.

Kommentit (0)

Kuvassa oleva Lauhan talo on tehty puulaatikosta. Siellä asuu Lauha Kalastaja, joka on luonnonlääkintään erikoistunut yrttiasiantuntija. Talon etu- ja takaulkoseinien alaosa on laudoitettu ja yläosa rapattu. Kirjassa on tarkat ohjeet talon tekemiseen.

Hämeenlinnalainen Hanna Meronen, 45,  on vastikään julkaissut perusteellisen ja kiinnostavan Tee itse nukketalo -kirjan. Nukketalojen miniatyyrimaailma viehättää sekä lapsia että aikuisia. Hannan kirjassa rakennetaan nukketaloja puusta, pahvista ja muista helposti saatavista materiaaleista. Perusmalleihin on selkeät piirustukset. Kirjan rakennusohjeet käsittävät talon rungon, seinät, katon ja muut kiinteät rakennusosat, kuten ovet, ikkunat ja portaat, sekä sisä- ja ulkopintojen viimeistelyn

Nukkekotiharrastuksella ja askaroimisella on monta lempinimeä kuten nukkistelu, nukkekoteilu ja ministely. Hanna toteaa, että hienointa nukkekotiaskartelussa on se, kun pääsee uppoutumaan tekemiseen ja antaa työn viedä. Silloin keskittyy juuri tähän hetkeen ja samalla assosioi aika vapaasti.

- Ideoiden syntyminen, niiden kehittäminen ja toteuttaminen on mahtavaa. Harrastuksesta on tullut minulle elämäntapa, joten se kulkee mukana kaikenlaisissa tunteissa ja ajatuksissa. Joskus puuhailen nukkekodin parissa vaikka kymmenen minuuttia tai puoli tuntia. Joskus menee monta päivää putkeen aika vähällä unella.

Hannalla on kotonaan viisi kokonaan itse tehtyä nukkekotia, yksi alkutekijöissään oleva ja yksi valmiina ostettu, jota hän muokkaa aivan erilaiseksi.

- Suurimmalta osalta olen oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta kirjoista ja netistä löytyvistä ohjeista on ollut myös paljon apua. Tykkään lukea ja ennen muuta katsoa kirjoista ja netin ohjeista, miten joku on tehnyt jonkun esineen. Mutta yleensä päädyn tekemään sen itse vähän eri tavoin.

Tämän kuvan Pirtti-talo on tehty paperimassasta runkokehikon päälle. Pirtti on Hannan ensimmäinen itse rakennettu talo. Siinä on kolme erittäin värikkäästi sisustettua kerrosta.

Useimmiten Hanna ministelee yksin, mutta tapaa myös säännöllisesti harrastuksen parissa löytämiään ministelykollegoita sekä yksityisesti että alan tapahtumissa. Netti on tietysti valtava ideoiden aarrearkku.

Nukkekotitapahtumia ja messuja on paljon ulkomailla. Hanna on käynyt Tukholmassa Miniatyrmässan-tapahtumassa ja Lontoossa Kensington Dollhouse Festivalissa. Molemmat ovat aivan ihania tapahtumia.

- Haluaisin käydä vaikka missä! Pariisissa on Simp, Tanskassa oikein semmoinen leiriviikko ja markkinat. Miniaturitalia Italiassa olisi tosi kiva tai 1 zu 12 messe Saksassa.

Hanna kuvailee, että tämä Fauniuksen talo sijaitsee pikkukaupungin laitamilla ja siinä asuu eläkkeellä oleva eläinlääkäri Ukko Julius Faunius.

Keski-Euroopan ja Hollannin yläluokalla on ollut nukkekoteja pitkään, mutta tähän päivään säilyneitä löytyy 1600-luvulta.

- Myös Britteinsaarilla nukkekoteja on harrastettu pitkään ja 1980-90-luvuilla oli siellä oikea buumi, jolloin aikuisharrastus lisääntyi valtavasti, markkinoita pidettiin ympäri maata miltei viikottain, alettiin julkaista lehtiä ja kirjoja.

Hanna toteaa nukkekotiharrastuksen monipuoliseksi. Yksi tykkää tehdä itse, toinen ostaa massatuotettuja esineitä ja kolmas kerää käsityöläisten ja taiteilijoiden valmistamia esineitä.

- Voi puuhata lapsen kanssa, tehdä lapselle tai ihan itselleen. Voi panostaa yhteen kokonaisuuden tai rönsyillä moneen suuntaan. Harrastus voi ulottua myös kouriintuntuvan, eli ihan niiden esineiden ja kokonaisuuksien ulkopuolelle. Yhdestä pienestä talosta voi aueta kokonainen maailma. Suomessa eletään harrastuksen alkuinnostusta, vaikka nukkekotiyhdistys on täälläkin täyttänyt jo 25 vuotta ja harrastus on toisaalta jo vakiinnuttanut asemaansa. 

Hannan suosikkiblogi on Maria Malmströmin Nukkekoti Väinölä.

- Marialla on pehmeän nostalginen, suomalainen tyyli ja hän on puualan artesaani, joten taitoa riittää vaikka millaisiin tekemisiin. Suomalaisia blogeja on satoja, vaikka osa harrastajista on siirtynyt jo Instagramin tai Facebookin puolelle jakamaan kuvia ja juttuja tekemisistään. Minun kiinnostukseni kohdistuu myös vahvasti sellaiseen kuvataiteeseen, jolla on yhtymäkohtia nukkekoteihin ja seuraan jollain tavalla pientä kokoa taiteessaan hyödyntäviä taiteilijoita.

Hannan suosikkimateriaalit ovat villa, silkki, puuvilla ja pellava. Hän on kovasti innostunut neulomisesta, virkkaamisesta, huovutuksesta, kutomisesta, punomisesta ja ompelemisesta.

- Näiden lisäksi rakennan taloja puusta, paperimassasta, puupahvista ja kaikenlaisesta käsiin osuvasta, askartelen ja tuunaan, teen ihan kaikkea mitä mieleen tulee. Luonnonmateriaalit ja "oikeat" materiaalit ovat minusta parhaita, on kyse sitten savesta, puusta, kuiduista tai metallista. Harrastus on siitä ihana, että voi tehdä melkein kaikkea, mitä oikeassa koossakin voi tehdä. Uusien tekniikoiden opettelu ja uusiin materiaaleihin tutustuminen on loputtoman kiinnostavaa.

Kun nukkekoti on valmis voi sen sisustus hiljalleen muuttua, usein asukkaiden tarpeiden muuttuessa.

- Minulla on sellainen vähän ikävä tilanne, että tila alkaa loppua ja vaikka uusia taloja pitäisi päästä tekemään, niitä pitää harkita todella vakavasti, että oikeille ihmisille riittää tilaa meillä.

Hanna suunnittelee uutta kirjaa käsitöistä pienoiskoossa, eli juuri neuleista, virkkauksista ja huovutuksista. Sen on tarkoitus ilmestyä vuonna 2018.

Nukkekotikuvat/ Ritva Tuomi.

 

Tässä kolme tosi kivaa nukkekotikirjaa, joihin ainakin minä uppouduin pitkäksi aikaa, vaikka en harrasta ministelyä. Näitä voisi vain katsoa lapsenlapsen kanssa ja miettiä tarinoita nukketalon asukkaista. Myös miniatyyriesineiden teko alkoi innostaa, voihan niitä tehdä ilman nukkekotiakin, vaikka vain koristeeksi esimerkiksi ovikranssiin.

 

* Maria Malmström: Onnelin ja Annelin nukkekotikirja, 30 helppoa askarteluohjetta, Tammi

Onnelin ja Annelin taianomainen satumaailma avautuu Vaaksanheimojen mittakaavassa. Kaikki on pikkuruista – esimerkiksi ilmapallot, vaahtokarkit, tulppaanikimppu, suklaapiirakka, moppi, pullapelti, kattila, kattokruunu, anopinkieli, matkalaukku, aivan superihania! Kaikista on tarkat kuvitetut teko-ohjeet. Nukkekodin räsymatto on aivan ihana idea. Kankaalle liimataan langanpätkiä, aion heti tehdä postikorttiin vastaavan. Tätä voisi lukea kuin satukirjaa.

* Susanna Tunturi-Anttila: Nukketalosta nukkekodiksi – sisusta itse tehdyillä pikkutavaroilla, Moreeni

Tässä kirjassa valmistetaan muun muassa huonekaluja jäätelötikuista, lamppu vanhasta kartasta, kukkia suodatinpusseista ja lasimaalaus pakkausmuovista. Lisäksi opetellaan värjäämään polymeerimassaa ja muovailemaan siitä erilaisia ruokatarvikkeita. Kaiken pystyy valmistamaan vaikka keittiön pöydän ääressä. Ohjeet on niin paperilyhtyyn, kameraan, kiikariin kuin erilaisiin oviinkin.

* Hanna Meronen: Tee itse nukketalo, Moreeni

 

Kommentit (0)

Selailin facebookin käsitöiden ystävien vinkkipankki -ryhmää ja huomasin aivan ihanan käsityökokemuksen. Kurikkalaisen Pirkko Sampon 96-vuotias äiti on melkein sokea, mutta hän haluaisi edelleen kovasti tehdä käsitöitä, joita on harrastanut koko ikänsä. Pirkko keksi näyttää äidille vessapaperirullan ympärille tehdyn tontun tekemisen, sillä sitä voi tehdä käsikopelolla!

Muutkin ryhmäläiset ihastelivat ideaa, sillä tykkäyksiä oli 2700 ja kommenttejakin lähes sata.

- Vein tämän idean äidin palvelutaloon, ilolla ottivat vastaan . Tein mallit ja toiseen tein kapeamman paperirullan, siihen laitoin vuorotellen sinistä ja valkoista. Hauska pöytäkoriste vaikka itsenäisyyspäivään.

- Teen työtä vanhustenpalvelutalossa. Tässä kerran yksi asukas sanoi, että joka päivä huomaan jonkun asian mitä en enää pysty tekemään. On niin mukava huomata, että pystyy vielä johonkin! Tämän päivän vanhuksille on tärkeää nähdä kättensätöitä ja saada jotain näkyvää aikaan. Kiitos vinkistä

- Mummoni, 94, on lähes sokea, toinen puoli halvaantunut ja toinen jalka amputoitu. Tämä sopisi hänelle pienellä avustuksella. Loistavaa!

- Iso kiitos vinkistä. Olen miettinyt ankarasti, mitä muistisairaan, silmänpohjarappeumaa sairastavan, 86-vuotiaan äitini kanssa voisi askarrella. Tätä täytyy kokeilla heti huomenna.

- Hienoa ja kiitos ideasta,olen kovasti kans miettinyt mitä 88-vuotias melkein sokea äitini voisi tehdä, kun on ennen ollut kova käsityöihminen. Nyt lankakerää ostamaan.

Hienointa sometusta on se, että Pirkko Sampo luki vanhemmilleen ihmisten ihailevia kommentteja!

- Isälle ja äidille on jokainen kommentti luettu ja kerrottu. Ovat tosi iloisia ja ihmettelevätkin puhelimen ominaisuuksia tonttuja tehdessään, Pirkko kirjoitti.

Kilautus Kurikkaan

Tämä on niin hauska juttu, että täytyi ottaa yhteys Kurikkaan.

Pirkko Sampo kertoo, että isänsä Aatos Kuusio täyttää pian 98 ja ja äiti Elsi Kuusio kuukauden kuluttua 96. Molemmat ovat virkeitä eikä kummallakaan ole muistihäiriöitä. 

- Meillä oli lapsuudessani maatila, jossa vanhemmillani oli paljon töitä, pellolla, navetassa, ja sisälläkin.  Kaikki tehtiin mahdollisuuksien mukaan entisaikaan itse eli tekeminen on molemmilla vanhemmillamme verissä. Käsitöitä tehtiin aina, mutta silloin tehtiin tarpeen mukaan eli mitä tarvittiin. Kudottiin sukkia, villapaitoja ja mattoja sekä ommeltiin vaatteet.  Näin se oli ennen vanhemmillani ja varmaan monella muullakin tällä hetkellä iäkkäällä ihmisellä.

Kun vanhemmat jäivät eläkkeelle, molemmilla oli kuitenkin tekemisen tarvetta. 

- Eläkkeelle jäätyään jopa isänikin alkoi tekemään käsitöitä.  Yhdessä he äidin kanssa istuivat keittiön pöydän ääressä, äiti merkkasi liinoja ja isä teki ristipistotöitä ( tauluja, ja tyynyjä). Näitä heidän tekemiään käsitöitä on meillä lapsilla, lapsenlapsilla.   Kaikki ovat saaneet rakkaan muiston mummalta ja paapalta. Olemme kaikki lapset ja koko jälkipolvi onnellisia vanhemmistamme, jotka ovat hyväkuntoisia ja osallistuvia. Muistavat hyvin, ja ovat vielä kovia tekemään kaikenlaista juttua.

Nyt vieläkin vanhempana käsillä tekemisen tarve on ja pysyy!

- Äitini on menettänyt näkökykynsä melkein kokonaan.  Häntä surettaa kovasti, kun ei aika tahdo kulua.  Televisiota ei pysty katsomaan, lehtiä ei näe lukea. Äiti kuuntelee mielellään radiota ja uskonnollista musiikkia.  Isä viihtyy paremmin television ääressä  urheilun ja kilpailuohjelmien parissa. Mutta kuitenkin se on vain pieni osa päivästä, mitä television tai radion äärellä jaksaa olla.

Tämän takia me lapset ja lapsenlapset yrittävät keksiä mummalle ja paapalle tekemistä. Milloin heitä kuskataan kattelemaan viljelyksiä, uusia tuulimyllyjä, tulvia, taidenäyttelyä tai käydään sukulaisissa. 

- Isä ja äiti aina sanovatkin, että mukava, kun taas tämä päivä saatiin kulumaan näin kivasti ja oli tekemistä.

Äidin heikko näkö surettaa niin häntä kuin sukulaisia, mutta sitten Pirkon sisko Päivi keksi tämän joulutontun, jota huononäköinenkin pystyy tekemään sormituntumalla.

- Ette voi uskoa, kuinka innoissaan äiti ja isä olivat tontun tekemisestä.  Kaikki suvun talous- ja wc-paperirullat kaivettiin esiin, sekä paljon punaista ja harmaata lankaa.   Äiti on aivan innoissaan, kun hänkin pystyy tekemään näitä.  Isäkin istuu kiltisti keittiön pöydän ääressä, ja askartelee tonttuja.  Tonttuja tehdään nyt kaikille joulumuistoksi. Tarkasti on laskettu kaikki suvun pienetkin, että kaikki saavat jouluna omat tonttunsa.  

 

- Olen vanhemmistani huomannut, että kun heillä on tekemistä, niin ovat paljon iloisempia ja virkeämpiä, Pirkko toteaa.

 

 

 

Leikkaa vessapaperirulla kahtia. Leikkaa noin 50 cm pitkiä langanpätkiä.

Pujota lanka kaksinkerroin rullan lävitse. Solmia lankanippu niin, että taite tulee aina samaan kohtaan.

 

Sitten solmu tupsuksi ja tarralla kiinnittevät silmät kiinni.

 

Kommentit (0)