Kirjoitukset avainsanalla paperimassa

Varkaudessa asuva siperialaissyntyinen Tatiana Kouronen tekee paperimassasta upeita lampunvarjostimia.

- Tykkään tehdä monenlaisia käsitöitä, esimerkiksi lamppuja ja nukkeja. Huovutan, neulon ja ompelen myös mielelläni. Rakkaimpia materiaalejanini ovat paperimassa sekä askarteluliikkeissä myytävät fimo- ja darwimassa. Myös puu ja villa kiehtovat minua raaka-aineina.

Tatiana oli Barcelonassa asuvan poikansa luona kylässä kesällä 2016. Siellä hän innostui tekemään kaksi naisen mekon mallista lampuvarjostinta paperimassasta. Hän teki myöhemmin kotona Varkaudessakin mekon mallisen lampunvarjostimen. Ne ovat upeita!

 

 

- Ensin rakennan rungon eli vartalon sanomalehdestä ja foliosta. Sitten alan liimata siihen sanomalehtisuikaleita tai ruskean paperin suikaleita. Tässä kuluu aikaa, sillä kerroksia pitää olla monta. Ja aina kerrosten välillä torson täytyy antaa kuivua. Kun torso on täysin kuivunut otetaan sisältä sanomalehti ja folio pois.

Yksi torsolamppu on Tatianan kotona, kaksi on myyty.

 

 

Tatiana on Novosibirskissä Siperiassa syntynyt kelloseppä. Hän tapasi suomalaisen aviomiehensä Venäjällä vuonna 1997. He asuivat kaksi vuotta Ranskassa ja 11 vuotta Belgiassa. Varkauteen he muuttivat vuonna 2013.

- Viime syksystä lähtien olen pitänyt nukkekursseja paikallisessa Soisalo-opistossa. Valmistamme siellä yksilöllisiä nukkeja vaatteineen edullisista materiaaleista. Raaka-aineina on esimerkiksi paperimassa, fimo-askartelumassa, kierrätysrautalangat,  kierrätyskankaat ja -langat. Nukelle voi valmistaa liikkuvat raajat.

Opetuskielenä on suomi, englanti, venäjä ja ranska. Tatiana sanoo osaavansa näistä huonoiten suomea, mutta näyttämällä kädestä pitäen nuken teon salat avautuvat.

Tatiana kertoo, että nuken tekoon menee helposti 2-3 viikkoa tai jopa kuukausi. Yksityiskohtia on niin paljon.

- Annan nukelleni nimen, kun sen silmät ovat valmiina. Aina silloin keksin nimen. Silloin tällöin myyn jonkun nuken ja pidän joskus myös nukkenäyttelyitä.

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Vessapaperi on mainio raaka-aine moneen muuhunkin kuin siihen alkuperäistarkoitukseen. Huomasin sen Krakovan matkalla muutama vuosi sitten. Olimme ystävättäreni kanssa mukavassa, siistissä hotellissa vanhassa kaupungissa. Mutta perinteiseen itäeurooppalaiseen tapaan WC-paperia oli niukasti: puoli rullaa kahdelle naiselle vuorokaudeksi.

Pyytäessämme kainosti paperia lisää vastaanottovirkailija, nainen, oli aidosti hämmästynyt suurkulutuksestamme! Saimme toki rullan, mutta päätimme ostaa tätä hyödykettä itse lisää kaupasta. Ja onneksi teimme niin, sillä löysimme puolalaisesta marketista oikean vessapaperitaivaan.

Hyllyt pursusivat eri värivaihtoehtoja: vaaleansinisen ja -punaisen eri sävyjä, kukallinen, pinkki, liila ja oranssi. Ryhdyimme oikein kiertämään kauppoja ja löysimme lisää ihania värejä, ja kiinnostavan yksityiskohdan. Monessa pakkauksessa luki made in Finland.

Värikkäät vessapaperit saivat mielikuvituksemme laukkaamaan. Se sopisi efektiksi käsin tehtyyn paperiin tai paperimassaan. Siitä pyöräyttäisi herkkiä paperiruusuja kranssiin tai onnittelukortteihin.

Maanläheinen kotiinvieminen

Viivyimme hyllyjen luona pitkään ja huomasimme sen herättävän epäilyjä. Myymäläetsivä oli koko ajan kannoillamme. Nauroimme makeasti kuvitellessamme tullimiestä avaamassa matkalaukkujamme. Yksi tuo viinaa, toinen vessapaperia.

Olen sittemmin ottanut tavakseni tuoda humoristisia tuliaisia läheisille. Toin pojalleni Pietarista selvitymispakkauksen, johon kasasin paikallisen oluen, annosvotkan ja vessapaperin. Vessapaperiin liittyy pieni vitsikin, joka aukenee vain venäjän kieltä jonkin verran osaaville. Kyrillisissä kirjaimissa on niin sanottu pehmeä merkki, joka on venäjäksi ”mjakij žnak”. Mikä sopisikaan paremmin vessapaperin nimeksi kuin ”pehmeä merkki”!

Vessataidetta ja vuoden turhake

Toin kotiin muutaman vessapaperirullan ja kieputtelin niistä herkkiä vaaleansinisiä ruusuja. Liimasin ne kehykseen ja taulu pääsi vessataiteeksi. Muutama värikäs rulla on edelleen tilateoksena vessassa, ja niitä saa käyttää vain äärimmäisessä hädässä. Peruskäyttöön on harmaata luonnonystävää.

Vuonna 2011 valittiin vuoden turhakkeeksi Flush & Go -vessapaperin biohajoava hylsy, jonka voi vetää vessanpöntöstä alas. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Kävin kesällä kierrätyskäsityökurssilla, ja siellä opettaja esitteli tämän hylsyn mainioita käyttömahdollisuuksia käsitöissä.

Konekirjonnassa käytetään yleensä tukimateriaalina veteen liukenevaa solvi-kalvoa, joka helpottaa kirjomista. Saman asian ajaa Flush and go! Kuvista selviää miten se sujuu. Oranssiin kankaaseen leikattiin reikä, joka peitettiin vessapaperihylsyllä. Sitten konekirjottiin ja lopulta hylsy huuhdottiin pois. Helppoa ja halpaa.

 

Flush and go -hylsy on myös mainiota raaka-ainetta paperimassadippaukseen. Liota hylsyjä vedessä ja surauta massa sauvasekoittimella ”soseeksi”. Dippaa massaan esimerkiksi kanaverkosta tehtyjä palloja, sydämiä ja muita koristeita. Kuivuva paperimassa tekee niistä kauniin lumisen näköisiä.

Kommentit (0)