Kirjoitukset avainsanalla kierrätyskäsityöt

Hankin viime kesänä mökille 20-neliöisen aitan, joka tuotiin paikalle kätevästi kokonaisena rekalla. Mökki on kauniin valkoinen sisältä ja päätin heti paikalla luoda sinne ainakin käsityöseinän. Laitan siihen jotain omia käsitöitäni ja ostan myös muiden tekemiä ihania käsitöitä.

Nämä Tupu Mentun huovuttamat hahmot ostin monta vuotta sitten, mutta koska niissä ei ollut ripustussysteemiä, homma jäi pitkäksi aikaa puolitiehen. Lopulta yksi hahmo päätyi vanhan puulapion päällä olohuoneen seinälle. Kaksi muuta virittelin ensin kanaverkkoon ja sitten mökin seinälle. Mökillä  luonnonvalossa on muuten erittäin inspiroivaa valokuvata käsitöitä niin kiven päällä kuin  kannon nokassa.

 

Ystäväni Sari Fadjukov antoi minulle 18-vuotislahjaksi maalaamansa taulun saatesanoilla, että saat itse hankkia kehykset. No.... Onhan tässä ollut 36 vuotta aikaa, mutta kaikenlaista hommaa on eikä kehyksiä ole vieläkään. Nyt saatiin sentään porattua reikä kiinnitystä varten ja Sarin teos pääsi mökin "taidenurkkaukseen". Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ostin kirpparilta pilkkahinnalla pari ryijyä, jotka toin mökin matoksi. Niiden ulkotuuletus on melkein kuin taidenäyttely, niin kauniita ne ovat metsässä.

Kuten kuvasta näkyy, taideseinällä on vielä tilaa uusille hankinnoille.

 

Ylhäällä oleva huovutettu ja kirjottu naishahmo on viime kesän ostos. Sen tekijä on Eija Pöyry, joka pitää kesäisin pari kiinnostavaa käsityökurssia Kankaanpään opistolla, ja tekee omaa tekstiilitaidetta.

Pienen torson vaatetus syntyi viime kesällä "mielenkiintoista kangaspintaa" -kurssilla, jossa kangasta niin poltettiin, kutistettiin kuin värjättiin. Tupu Mentun huovutustyöt päätyivät kanaverkon päälle. Keltainen pikkutaulu on ahvenanmaalaisen Hannele Ögård-Forsmanin tekemä. Hän ompelee pienille tilkuille kaikkea napeista helmiin ja tekee niistä eri kokoisia tauluja.

 

Kävin Malmössä galleria Gustuksessa, jossa ihastuin oranssiin kasvonaamioon. Sen hinta oli 90 euroa, joka on mielestäni aika sopuhinta taiteesta. 900 eurolla se olisi jäänyt kauppaan. Naamion alla oleva ruosteinen kippo ja keramiikkapäät on Eija Pöyryn tuotantoa. Hän hinnoittelee työnsä järkevästi, jolloin ostopäätös on helppo. Tämä maksoi 80 euroa.

Taide- ja käsityönurkkauksessa on vielä hyvin tilaa, ja aina voi levittäytyä vaikkapa katon puolelle.

 

Kommentit (0)

Kulttuuriretki Keravalle kannattaa.  En ole pitkään aikaan nähnyt yhtä kiinnostavaa näyttelyä kuin Näkyväksi neulottu - yarn visions Taide- ja museokeskus Sinkassa Keravalla. Tämä setti kiinnostaa niin käsityöntekijöitä, lapsia, aikuisia, vanhuksia kuin epäkulturellejakin. Näyttelyssä on kolmessa kerroksessa virkattuja miehiä, graffitiksi puhjenneita ryijyä, kirjottuja seteleitä ja jopa K18-kanavatöitä!

Kuvataiteilijat puhaltavat vanhoihin työtapoihin uuden hengen. Virkattu poliisiauto, tuftatut graffitit, elävän oloiset kyläläiset ja näkyväksi virkatut matemaattiset mallit tekevät pehmeäksi mielletystä käsityöstä räiskyvää ja kantaaottavaa. Käsintehty tulee iholle, henkilökohtaisen alueelle ja tunkeutuu tunnemuistiimme. Kaikki työt on tehty perinteisistä käsityömateriaaleista, langasta, kankaasta ja kierrätysmateriaaleista.

Samaan aikaan kun kuvataide ja taideteollisuus ovat lähentyneet toisiaan, käsityö harrastuksena on noussut aivan uudelle tasolle. Sosiaalisessa mediassa käsitöistä on tullut yksi voimauttavan tee-se itse-kulttuurin muoto, johon liittyy taitojen jakaminen ja yhdessä tekemisen synnyttämä jaettu ilo. Näyttelyn teokset innostavat tarttumaan puikkoihin ja koukkuihin, mutta antavat myös paikan pysähtymiselle.

Tekstiilitaiteilija Sonja Salomäkeä inspiroi urbaani ympäristö rakennuksineen, ihmisineen ja ilmiöineen. Hän on myös kiinnostunut taiteen mahdollisuuksista kansalaisaktivismissa, erityisestri ilmastonmuutoksen yhteydessä. Kriittisestä näkökulmasta huolimatta hänen käsin tuftatut ryijynsä eivät lietso tuomiopäivän tunnelmia, vaan pikemminkin vahvistavat uskoa tulevaan. Ja ovat jotenkin lämpimän humoristisiakin.

  Ylempänä Talven ihmemaa - Forumin kauppakeskus. Alempana Jono Myllypurossa. Näyttelyssä on muitakin Sonja Salomäen ryijyjä.

 

Venäläinen kuvataiteilija Tanya Akhmetgalieva maalaa neulalla ja ompelee viivat. Taiteilijaa kiehtoo sairaalaympäristö laitteineen, hajuineen ja äänineen, sekä siellä tapahtuvat kamppailut elämän ja kuoleman välissä. Syntyvä lapsi on arvoitus. Miten hänen elämänlankansa kietoutuvat? Tämän teoksen nimi on The Chrysalis phase.

 

Minna Soraluoma: ikonostaasi, virkkaus, eri liikeketjujen muovikasseja.

Ikonostaasi koostuu hajotetuista muovipusseista virkatuista miniatyyripusseista, tai oikeastaan muovipussien pienistä muotokuvista. Pussien kuviot ja mainokset ovat vielä selkeästi erotettavissa. Tutut tuotemerkit ovat niin selkeästi piirtyneet kuluttajan tajuntaan, että ne tunnistaa vaikka osiin hajotettuna ja miniatyyrikoossa. Materiaalina muovi ja erityisesti erilaiset muovipakkaukset assosioituvat heti roskaan ja kertakäyttökulttuuriin. Soraluoman käsissä lähes arvottomat ruokapakkaukset ovat kuitenkin muuttaneet selkeästi muotoaan ja muuttuneet samalla jopa jollain tapaa arvokkaan tuntuiseksi materiaaliksi.

Minna Soraluoman Leipäkuu-sarja on erittäin kiinnostava. Se on tehty virkkaamalla muovikasseja. 31 henkilöä keräsi taloutensa leipäpusseja kuukauden ajan. Pakkausten mukana leipää kului 94 kiloa ja pakkauksia kertyi 223, taloutta kohden 7-53 pussia.

Hän on antanut teoksille hauskat nimet. Esimerkiksi Kansanlaulu, 32-vuotiaan naisen kuukauden leipäpussit. Tai Viidakkokirja, 41-vuotiaan naisen kuukauden leipäpussit.

 

Liisa Hietasen Veijo on virkattu ja neulottu. Menin pari kertaa sen ohi luullen siinä olevan oikean työ miehen lukemassa! Vaikka olen nähnyt Liisa Hietasen virkattuja veistoksia ennenkin. Ne ovat niin sympaattisia ja arkisen oloisia ihmishahmoja. Sinkan näyttelyssä on monta Liisa Hietasen työtä. Tämän blogin aloituskuvassa on Veijo lähempää.

 

- Virkattujen ihmishahmojen lisäksi teen teoksia arjen aiheista, vaikkapa kylpyhuoneesta tai Alepan muovipussista. Yksittäiset pienet ilmiöt kertovat paljon maailmasta. Virkkaaminen on ak­tiivinen mutta hidas tapa käsitellä maailmaa. Virkkaus korostaa kurinalai­sen suorittamisen mallia, mutta siinä vähemmän ja hitaammin ei välttämättä ole huonompaa kuin enemmän ja nopeammin, Liisa Hietanen toteaa.

Cornellin yliopiston matematiikan professorina työskentelevä, latvialaissyntyinen Daina Taimina mallintaa matematiikkaa virkkaamalla.

 

Tekstiilitaiteilija Niina Mantsinen on uudistanut suomalaista ryijyperinnettä risteyttämällä sen katutaiteen kanssa. Hänen tuftatut graffitiryijynsä ovat taitavaa käsityötä, mutta niiden kuvasto on vahvasti kiinni spray-graffin ilmaisukielessä. Mantsinen on vuosia seurannut katutaidetta.

 

Kuvataiteilija Kaija Papu törmäyttää virkatussa poliisiautossaan pehmeänä ja feminiinisenä koetun käsityön ja kovana ja miehisenä koetun poliisin ammatin. Aikaa tämän pääosin kiinteillä silmukoilla käsin virkatun teoksen toteuttamiseen kului kolmisen vuotta. Villasekoitelankaa autoon tarvittiin yli 20 kiloa.

Kaija Papu on tuonut Sinkan näyttelyyn myös K18-kanavatöitä. Hän toteaa näin: "Kanavatyöt mielletään usein mummojen harrastukseksi: kirkkoja, kukkia ja kansallisromantiikkaa. Porno on kaukana romantiikasta, mutta silti nettipornoa löytyy paljon hakusanoilla romantic ja real-love ja sensual.

Papu on valinnut kanavatöidensä aiheeksi näillä hakusanoilla löytyneitä still-kuvia. Antaako hitaasti tehty käsityö pornolle lisää arvokkuutta? Näyttelyssä on erillinen K18 -osio, jonka sisäänkäynnissä lukee tämä: Kanavatöissä on erittäin yksityiskohtaista seksuaalista sisältöä. Aineisto voi loukata herkimpiä katsojia.

Noora Schroderus kirjoo seteleille. Esilä on monta hauskaa teosta.

Sanni Weckman oli suunnitellut yhteisen ryijyn tekoa Hillevi-mummonsa kanssa. Mummon kunto kuitenkin huononi ja hän menehtyi lyhyen sairauden jälkeen. Niinpä Sanni jatkoi yksin. Edesmennyttä mummoa esittävän kuvakudoksen toteutus muistuttaa räsymaton kutomista. Siinä arkinen saa ansaitsemansa arvokkuuden, vanhat lakanat ja vaatteet uuden elämän.

Mikäli käsityöt eivät koukuta, osalliseksi pääsee muutoinkin; Elina Juopperin Perintö-teos kasvaa koko näyttelyn ajan museovieraiden lahjoittamilla raanuilla.

 

 

Jenni Haili tekee eri tekniikoilla versioita samasta kuvasta.

 

NÄKYVÄKSI NEULOTTU, 26.11.2016-5.3.2017

Taide- ja museokeskus Sinkka

Kultasepänkatu 2

04250 Kerava

www.sinkka.fi

 

Kommentit (0)

Joulunalus on parasta kranssitekoaikaa, sillä se on kiva tuliainen ja joululahja. Omakin ovi kaipaa aika ajoin piristystä uudella ovikoristeella.

Mäntyharjulaisen Armi Ratamaan kaapissa oli väärän kokoisina ostettuja suodatinpusseja, paju-kranssipohja, rautalankaa ja koristehelminauha. Niistä syntyi näyttävä kranssi.

- Olen aina tehnyt käsitöitä, neulon, ompelen ja askartelen. Nyt on tekeillä lapsenlapselle kuviopipo ja itselle laukku virvoitusjuomatölkkien klipseistä. Suurimpia töitä on ollut kastemekot lapsille sekä vanhojentanssimekko kolme vuotta sitten, Armi kertoo.

Jyväskyläläinen Mira Weckman hurahti jo lapsena käsitöihin nähdessään äitinsä ompelevan vaatteita perheelle tuttaville vaatteita. Mira kouluttautui vaatetusalan yo-artenomiksi 90-luvulla, mutta valitettavasti ei ole sen alan töitä löytänyt.

- Onneksi voin iltaisin uppoutua luovaan maailmaan. Ilman käsitöitä  ja käsillä tekemistä en pysty olemaan. Neulon, ompelen ja huovutan. Näin facebookin käsitöiden ystävien vinkkipankissa kuvan villalangoista tehdystä ovikranssista. Ensimmäinen ajatus oli, että tuollaisen haluan itselleni. Mutta halusin siihen muutakin kuin lankoja. Ovessani oli tekemäni nappikranssi, tuunasin sitä lisääämällä pohjaan villalankakeriä, ompelulankoja, virkkuukoukun ja muita tarvikkeita. Nyt ovessani on kranssi, joka on melkein yhtä värikäs ja puhutteleva kuin asukas itse, Mira nauraa.

 

 

Joensuulainen Eija Sinkkonen rakastaa yli kaiken neulomista. Jo alle 10-vuotiaana äiti opetti hänelle kinnasneulatekniikan.

- Neulon pääasiassa sukkia. Suunnittelen mallit itse, sillä hauskinta on, kun ei aloittaessaan tiedä, miltä lopputulos näyttää. Viime aikoina olen neulonut todella paljon kaikenlaisia vauvan vaatteita ja asusteita, sillä olen uunituore mummo – pikkuneidillä ikää vajaa 3 kk.

- Ystäväni ja tuttavani tietävät innostukseni käsitöihin ja silloin saan lankoja, puikkoja ja käsityötarvikkeita. Tämä kranssi syntyi, kun naapurini tarjosi mummonsa jäämistön käsityötarvikkeita. Sain kassillisen epämääräisiä lankoja; purettuja, tiukkaan kerittyjä, mohairia ja ties mitä. Aikani niitä katseltuani päätin tehdä niistä ovikranssin. Alkoi armoton pienen lankakerien keriminen – tein sitä ulkona niin kauan kun sää salli, sillä langat pölysivät jonkin verran.

- Kun keriä oli valmiina noin 100 aloin liimaata niitä kuumaliimapistoolilla styroksipohjalle (halkaisija 25 cm).  Keräthän eivät riittäneet, vaan piti keriä vielä lisää, ja kaikkiaan niitä on kranssissa 141. Jjotta tulijat tietävät, että talon emäntä harrastaa käsitöitä, laitoin vielä tuosta samaisesta kassista löytyneet puikot koristamaan kranssia. Kaappien kätköistä löytyi vielä vanha ovikoriste, josta sain tuon Tervetuloa-kyltin.

 

 

Taina Saarinen teki suodatinpussikranssista hiukan eri mallisen, nimittäinen enkelikranssin.

 

 

Lapualainen Päivi Mäenpää on pikkutytöstä asti olen neulonut villapaitoja ja -takkeja sekä ommellut vaatteita. Askartelut, nikkarointi ja maalailu ovat tällä hetkellä rakkaita harrastuksia,

- Olen koko elämäni ollut roskan hamstraaja. Kaapeistani löytyy jos jonkinlaista "ei kaupasta ostettua" materiaalia kuten paperia, pahvia, helmiä, nauhoja, nappeja, kennoja, paperirullia,tapetinpalasia, lämpökynttilöiden kuoria,lasi- ja säilykepurkkeja.

- Tämän kranssin tein vanhasta puhelinluettelosta. Yleessä teen kranssipohjan itse eli rullaan sanomalehteä muutaman sivun ja kiepautan renkaaksi ja päällystän kiekon lehti-suikaleilla. Tässä käytin valmista styroksi-pohjaa. Teen ensin ohuesta rautalangasta ripustuslenkin.

Ruusut tehdään laittamalla kuusi (tai haluttu määrä) sivuja päällekkäin ja piirretään sivu täyteen ympyröitä esim. lasilla tai tuikkukipolla. Sitten niitataan nitojalla joka ympyrän keskeltä ja leikataan ne. Rypytetään jokainen kerros erikseen keskelle päin.Liimataan kranssipohjaan lähekkäin. Kuumaliima on ehkä paras liima tähän.

 

 

Savonlinnalainen Emmi Pöllänen teki herkän havukranssin luonnonmateriaaleista.

- En omista edes kuumailmapyssyä, eikä kotoa liioin löytynyt edes rautalankaa kranssin kokoamiseen. Hain metsästä kauniita pajunoksia rungoksi, kuusen oksia, jo kaatunutta katajaa ja puolukan varpuja. Syksyltä oli ruukkuun kuivahtanut orapihlajanmarjoja parvekkeelle. Sitten kieputin pajuista kranssipohjan, jonka sidoin ihan neulontalangalla tiukasti. Koristenarulla kieputin oksia sommitellen ja lopuksi kultanauhaa ja tökin noita marjoja sinne tänne!

 

 

Kokkolalainen Emilia Aho, 34, sai idean ihanan nuottipaperikranssin tekemiseen handy diy -facebook-sivustolta, mutta mitään ohjeita siihen ei ollut.

 

- Löysin nuottivihon kirpputorilta ja pahvialustan leikkasin kenkälaatikosta. Tötteröt tein puolikkaasta tai 1/4 sivusta, ja kiinnitin ne kaksipuolisella valokuvateipillä tötteröksi. Valmiit tötteröt kuumaliimalla pohjapahviin, Emilia kertoo.

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Suomen Kädentaidot Tampereella on monelle käsityöyrittäjälle ja innokkaalle harrastajalle vuoden kohokohta. On mahtavaa tavata samanhenkisiä tyyppejä, saada uusia ideoita ja ostaa tarvikkeita!
Tunnelma oli taas niin positiivinen, innokas ja startup-henkinen, että se oli kuin käsityöihmisten Slush. Tapahtuma rikkoi kävijäennätyksen, sillä kolmessa päivässä 13.–15.11. messuilla kävi lähes 44 000 käsityön ystävää. Se on Euroopan suurin käsi- ja taideteollisuusmessutapahtuma. Kumma, ettei sitä osata markkinoida turisteille!

Ensimmäisenä katseeni naulautui värikkääseen takkiin, joka lähtikin heti mukaani. Hyvinkääläinen Marja Huuskonen tekee vanhoista vilteistä takkeja ja tunikoita Ilomar-merkillä.
– Tuotteiden ideat kumpuavat  lapsuuden onnellisista päivistä ja vaatimattomasta 50-luvun maalaiselämästä Ilomantsissa. Kaikki käytettiin loppuun tai laitettiin talteen tulevaa käyttöä varten. Tästä elämäntavasta kumpuaa toimintaidea kerätä ja hyödyntää käytöstä poistettuja tekstiilejä, Huuskonen kertoo.


Ilomarin Unique-takki lähti mukaani 190 eurolla. En usko, että samanlaista tulee koskaan vastaan. Vanhat viltit ovat nousussa kierrätyksessä, en ollut ennen nähnyt niistä tehtyjä tuotteita. Ostin messujen keräilyosastoilta Marjatta Metsovaaran suunnitteleman 60-luvun viltin 25 eurolla. Samoissa tangoissa myytiin tuon aikakauden verhoja 100 eurolla. Eli nyt pitää säästää kaikki viltit vinteiltä ja mökeiltä!

Ihanaa vanhaa ja uutta

Helena Raussi-Tihulalla on myyntipöydällään ihania vanhoja pitsejä, kirjonta- ja parsintamalleja, nappeja ja lankaa.
– Myyn viisi vuotta sitten kuolleen ompelijaäitini tilpehöörijäämistöä. Ja on tullut itsekin keräilytyä kaikkea. Tämä on paras paikka myydä vanhaa ompelutavaraa, sillä täällä käyvät ihmiset oikeasti arvostavat vanhoja tekstiileitä ja tarvikkeita.

Helena myy hyvin edullisesti, esimerkiksi kauniit vanhat pitsiliinat A4-kokoisessa muovissa kolmella eurolla. Hän aikoo tulla vielä ensi vuonna messuille myymään, mutta ei sitten enää.

Messuilla kulkiessa huomaa helposti, että vaatteiden ompelu on nousussa uusien värikkäiden ja joustavien kotimaisten kankaiden myötä. Kangasmyyjiä on paljon ja heidän tiskeillään parveilee paljon nuoria äitejä ostamassa retrokankaita. On hienoa, että on niin paljon suomalaisia kuosien suunnittelijoita. Tämä kuva on joensuulaisen kangasverkkokauppa ja kuosisuunnittelimo Käpysen myymälästä.


Messuilla näkee kaikkea pientä ja hauskaa. Silmiini osui Marttojen essukilpailu-finalistit. Varsinkin voittaja oli mainio, Mirja Ämmälän ompelema kansallispukuhenkinen Alavus-essu. Tämä essu käy niin arkeen kuin juhlaan.


 Paimiolainen Succaplokki on pitkään tehnyt kierrätysmateriaaleista neulonnan apuvälineitä. Knitting is not a crime -kassi sopii monelle neuloosiin sairastuneelle lahjaksi.


Kemin nahkatarvike myy erivärisiä parkittuja kalannahkoja. Niistä voi ommella todella persoonallisen kukkaron tai kassin!

Töysän jalkineen värikkäät lapikkaat ovat ihania, samoin Taito Pirkanmaan villasukat.


Lankoja messuilla oli todella paljon, monia yrittäjiä ympäri Suomea. Yksi uusi lankatulokas oli Werannas, joka tekee yhteistyötä kenialaisen kenana knittersin kanssa. Salla Thure kertoo, että heidän myymänsä kenialainen käsinkehrätty lanka on sitkeää, eikä se oikeastaan huovu vaikka moni haluaisi huovuttaa sitä. Sadan gramman kerä maksaa 8,90 euroa.  Käsintehdyt puikot ja virkkuukoukut tuntuvat ihanilta. Werannas on nettikauppa mutta heillä on varastomyymälä Helsingin Malmilla.

Helsinkiläinen Vihreä vyyhti -lankamyymälä näyttää mallia, kuinka langoista saa kauniin taulun seinälle. Samalla se toimii kätevästi säilytyspaikkana.


Siilinjärveläinen Punojan puoti myi upean värisiä metallilankoja. Näitä löytää harvoin! Joulun aikaan niitä on myynnissä myös Kuopion pikku Pietarin pihassa.

Ihastusta herätti uusi Taitokatu, joka esitteli yhdeksän eri puolella Suomea toimivan Taito-yhdistyksen toimintaa, osaajia ja tuotteita.


Taito Itä-Suomen ständillä Anne Ossi kertoi ylpeänä, että Suomen Kädentaidot uutuustuotteeksi valittiin Mustikka-puolukka-keittiöpyyhe, joka kuuluu Taito Itä-Suomen ideoimaan tuotesarjaan. Tuotesarja on saanut inspiraationsa Ebba Masalinin kasviaiheisista opetustauluista.
– On uskomattoman hienoa, että loimme näin myyvän tuotteen, jota ostavat niin nuoret kuin vanhat. Olemme joutuneet hakemaan tuotteita lisää Mikkelistä kesken messujen, Anne Ossi nauraa.


Taito Pirkanmaan osastolla oli näin upeat kangaspuut!


Taito Satakunnan osastolla sai ostaa muun muassa Kankaanpää-lapaspaketteja.
Taito Varsinais-Suomen osastoilta löytyi todella kiinnostava uutuus punomiseen ja ompeluun, Green Craft- materiaalit.
Materiaalin valmistaa suomalainen perheyritys Dafecor Oy. Tekstiiliraaka-aineet kerätään teollisuudelta ja kuluttajilta ja työstetään mekaanisesti uudelleen. Tekstiilit revitään ja karstataan harsomaisen ohueksi, jonka jälkeen se laskostetaan monikerroksiseksi ja neulataan kiinteäksi. Huopa- ja vanumaiset materiaalit eivät koskaan ole täysin samanlaisia.


Tuotetta myydään eri levyisenä nauhana ja isompanakin palana. Esimerkiksi 15 metriä sentin levyistä nauhaa maksaa 5 euroa. Taito Varsinais-Suomi järjestää kursseja eri toimipisteissään. Todella kiinnostava uusi tuote!

Kommentit (0)