Kirjoitukset avainsanalla käsityönäyttely

Monissa kirjastoissa on lasivitriinejä ja sermejä, joihin kuka tahansa voi koota oman taide-, käsityö- tai keräilynäyttelyn. Minä ja ystäväni Saija Flinkkilä olemme järjestäneet helsinkiläisessä Pukinmäen kirjastossa jo kaksi käsityönäyttelyä. On mukavaa kerätä omista käsitöistä mieluinen kokonaisuus ja viedä se muidenkin ihasteltavaksi.

Näyttelymme Eteisiin ja kynnyksille - ovikoristeiden iloa on maaliskuun ajan kirjastossa.     

 

  

HERKKUHETKI

Reija Ypyä

Kakkuvuoka, leivosmuotteja, metallivyö, pala pitsiä

NAPPITAIVAS

Reija Ypyä

Reikäinen villatakki, kasa nappeja, styroksipohja

FILATELIA

Reija Ypyä

Käytettyjä postimerkkejä, styroksipohja

KUOHUJEN JÄLKEEN

Saija Flinkkilä

Kuohuviinipullonkorkit, naru

 

NOSTALGIA

Reija Ypyä

Kankaalle siirretty kuva, helmiä, lankaa

 

KIVEN KOVUUS KOHTAA

PITSIN HERKKYYDEN

Saija Flinkkilä                                            

Betoni, kivi, pitsi   

KEVÄTLENKKI

Saija Flinkkilä

Paperinaru

ORANSSIN ILOA

 

Saija Flinkkilä

Paperinaru

 

AURINGONKEHRÄ

Saija Flinkkilä

Paperinaru, lasikoriste, metallilanka

 

KEVÄÄN SYDÄMELLINEN VEHREYS

Saija Flinkkilä

Meriheinä, munakennoruusut, oasis

TUULAHDUS PELLAVAPELLOLTA

Saija Flinkkilä

Pellavakasvit, -lanka ja -kangas   

 

ANNA MULLE PIISKAA

Reija Ypyä

Lasten mattopiiska, pieniä lankapalloja

 

 

 

RUSKARUUSUT

Saija Flinkkilä

Vaahteranlehdet, koristenauha

 

SUOMEN JUHLAVUODEN KAKKU

Saija Flinkkilä

Veteenliukenevat wc-paperirullat,  munakennot, sisal

 

KURKISTUS MENNEESEEN

Saija Flinkkilä

Pellavalanka, metallirengas, peili, helmet

 

Eteisiin ja kynnyksille - ovikoristeiden iloa

Saija Flinkkilä ja Reija Ypyä

Ovikoristenäyttely Pukinmäen kirjastossa

Kenttäkuja 12, 00720 Helsinki

1. - 31.3.2017

Kommentit (0)

Käsityöharrastajilla on kaapit pullollaan kekseliäitä, kauniita ja kiinnostavia käsitöitä, joita voisi esitellä muillekin. Miksi et kokoaisi niistä käsityönäyttelyä? Se on helppoa ja hauskaa. Turha vaatimattomuus pois, ei näyttelyn pitäjän tarvitse olla ammattitaiteilija tai -käsityöläinen. Töitä ei myöskään tarvitse olla mielettömiä määriä, jo kymmenestä käsityöstä saa napakan näyttelyn.

Mieti ensin nämä asiat:

 

* Näyttelyn teema
Se voi olla vaikkapa pyöreä, jolloin laitat esille pyöreitä patalappuja, rintakoruja, pitsiliinoja jne. Värikin on mainio yhdistävä tekijä: ruskeaa keramiikkaa, neuleita, kortteja, vaatteita jne. Keskeneräisyys ja epäonnistuminenkin on inspiroiva aihe, johon saa huumoriakin mukaan.

* Pidätkö näyttelyn yksin vai kaverien kanssa?
Näyttelyn suunnittelun ja toteutuksen ilon jakaminen ystävän tai pienen porukan kanssa on hauskaa. Kun näyttelyllä on kantava teema, se pysyy napakasti kasassa, vaikka tekijöitä on monia.

* Anna käsitöille puhuttelevat nimet ja kerro niiden tekemisen tarina
Käsityön eteen pysähtyy helpommin, kun työllä on puhutteleva ja hauska nimi. Värikäs patalappu voi olla vaikka ”hermoromahdus” tai ”uskonpuute”. Kun vielä työn yhteydessä on pieni tarina sen synnystä, kiinnostava paketti on valmiina.

* Hanki ilmainen näyttelypaikka
Suurimmassa osassa Suomen kirjastoja ihan tavalliset ihmiset eli kirjaston asiakkaat voivat järjestää ilmaiseksi taidenäyttelyjä. Tarjolla on vitriinejä tai sermejä.
Ilmaisia tiloja voi kysellä myös vaikkapa kotiseudun kahviloista, kunnantalon aulasta ja vanhainkodeista.
Ja jos kotona on tilaa, niin mikä estää järjestämästä kotinäyttely. Jos pihapiirissä on autotalli-varastotyyppistä tilaa, niin sinne vaan näyttelyä rakentelemaan.

* Tiedotus
Tee näyttelystäsi napakka esittelyteksti ja jaa sitä sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi facebookin kotiseutu- ja käsityöryhmissä.

Kirjaston vitriiniin saa paljon käsitöitä esille.

 

Näin helposti homma hoituu

Reija Ypyä ja Saija Flinkkilä avaavat huomenna 30.3. helsinkiläisessä kahvilassa lestinäyttelyn nimeltä ”Lestien lumoava leikki”. Roskalavalta löydetyt lestit ovat saaneet uuden elämän esimerkiksi ruusunlehtikuorrutuksella ja popcornilla. Esillä on 28 uniikkia lestiä. Aluksi lestit olivat kaksi viikkoa Malmin kirjaston näyttelyvitriinissä ja sen jälkeen toiset kaksi viikkoa Pukinmäen kirjastossa.

Kahvilassa lestit on aseteltu ikkunalaudoille ja pöytiin, joten asiakkaat pääsevät katsomaan niitä läheltä.

Jokaisen lestin edessä on sen nimi, ja tekemiseen liittyvät tarinat on kasattu esitteisiin, jotka on laminoitu. Tässä on Herra Maissi ja Ruusunen 46.

 

Lasten nurkassa on kolme lestiä, joita saa värittää.

 

Käsitöiden tarinoiden ei tarvitse olla tämän kummempia, mutta ne tuovat käsityön tekemisen ilon katsojalle.

Nainen hormoniverkossa
Reija kertoo:
– Activelle on lääke vaihdevuosivaivoihin. Aluksi tyrmistyin, että onpa epäekologisen muovinen pakkaus. Mutta sittemmin olen oikein keräillyt niitä ja ollut varma, että joskus tarvitsen niitä. Se hetki oli nyt. Nainen hormoniverkossa kuvaa kaiken ikäisten naisten elämää.

Nostalgia
Saija kertoo:
– Ihonväri on mitättömyydessään vähäeleisen kaunis monessa yhteydessä.  Kokosin Nostalgia -lestiin yksiväriharmonisesti ihonvärisen pohjamaalin päälle kollaasin pitsistä ja sytykeruusuista.

Kyllä minä maksan sen nikkelimarkan!
Reija kertoo:
– Naapurit olivat muuttamassa ja yrittävät päästä turhasta tavarasta eroon. Rouva tarjosi lähinnä vitsinä facebookissa miehensä muinaisia postimerkkikokoelmia halukkaille. Mutta toisen roska on toisen aarre, laatikossa oli ihania, nostalgisia vanhoja markkamerkkejä. Liimasin ne vesi-erikeeperseoksella lestiin ja sivelin sitä vielä pintaankin. Näin merkit pysyvät ehjinä.

 

Viisi ovikoristeeksikin sopivaa lestiä roikkuvat kahvilan seinällä. Lestien nimet ovat Yön kuningatar, Pellavaruusu, Nostalgia, Juhannusruusu ja Seinäruusu.

 

Diagnoosi: rosacea pedis, jalkaruusu sekä Leppäkerttujen marssi kuvattiin Pukinmäen kirjaston hauskoilla tuoleilla.

Jalkaruusun tarina on tämä: Sanomalehti on hyvin motivoiva materiaali. Tässä se pääsi kukkatarhan alustaksi. Kukat löytyivät vuosia sitten pirkkalaiselta kirpputorilta, kahdella eurolla iso pussi pellavapitsejä. Kovetin niitä erikeeperin ja veden seoksella ja kiinnitin kuumaliimalla lestiin.

Leppäkerttujen marssista Saija kertoo näin:
– Olen aina tykännyt leppäkertuista, sillä  ne ovat sympaattisia eläimiä ja muotokin on hauska. Yläkaapissani oli ollut toistakymmentä vuotta pieniä massasta tehtyjä leppäkerttuja lasten askartelua varten. Lapset ovat jo aikuisia mutta leppäkertut ovat ikuisia. Siksi ne päätyivät marssimaan mustaksi maalatun lestin pintaan.

Harmaa hiirulainen
Reija kertoo:
– Poikani toi joskus äidille tuliaisiksi kulahtaneen kiinalaisen sanomalehden Pekingin metrosta. Säilytin sitä kuin aarretta ja otin välillä kopioita, sillä kiinalaiset kirjainmerkit ovat kiinnostavia näköisiä. Liimasin niitä lestille. Harmaat ”hapsut” on tehty kuitumateriaalista, joka on tarkoitettu öljyn imeyttämiseen autokorjaamoissa. Sota-aikaiset kangasnapit on ostettu kirpparilta.

 

Karnevaali
Saija kertoo:
– Joulunaikaan nautittiin runsaasti liköörikonvehteja. Kauniit paperit  innostivat tekemään karnevaalihenkiset liköörikengät. Kippis! Korkokin pitää näin hienoissa kengissä olla konvehdeista.

 

 

Isoäidin painava askel
Reija kertoo:
– Roskalavalta löydetyt lestit on tehty monenlaisille vaivaisille jaloille. Tämä linttaan astuva jalka kaipasi jotain kepeää ja hassua pintaansa. Päällystin sen pinkin sävyisillä tapettipalasilla. Virkkasin vielä ohuesta langasta isoäidinneliöitä, joista muokkasin isoäidille työsandaalit. Hupsuttelua ja keveyttä askeliin!  

 

Napitettu
Saija kertoo:
– Napeissa on jotain ihmeellisen kiehtovaa ja niiden käsittely on hyvin terapeuttista. Napitettu -lesti sai pintaansa 238 nappia.

Järjestä myös näyttelyn avajaiset

Elämässä pitää olla pientä juhlaa, ja niinpä Reija ja Saija järjestävät pienet näyttelyn avajaiset 25 ystävälle ja sukulaiselle kahvilassa. Nostetaan lasi kuohuviiniä lestien kunniaksi, ja juodaan pullakahvit päälle.
Seuraavakin näyttelypaikka on jo varattu: lestit siirtyvät koko kesäksi Pakila-kodin vitriiniin asukkaiden iloksi. Ei muuta kuin suunnittelemaan omaa näyttelyä, se on hauskaa!

Esittelytekstin ei tarvise olla tämän ihmeellisempi:

Lestien lumoava leikki

Saija Flinkkilä, 53, ja Reija Ypyä, 53, innostuvat kaikista materiaaleista ja luovat niistä kiinnostavia teoksia. Esimerkiksi roskalavalta löydetyistä vanhoista lesteistä syntyi kokeilevaa taidetta!
Arkisin Reija on toimittaja ja Saija lehtori, mutta vapaa-aikana rentoudutaan käsitöiden parissa luovuuden huumassa.

Reijan ja Saijan lestit ovat esillä Neljä vuodenaikaa -kahvilassa Helsingin Tapanilassa 30.3.-30.4.2016.
Tasankotie 16, 00730 Helsinki

http://www.neljavuodenaikaa.fi/

 

 

 

Kommentit (0)

Suurimmassa osassa Suomen kirjastoja ihan tavalliset ihmiset eli kirjaston asiakkaat voivat järjestää ilmaiseksi taidenäyttelyjä. Olen usein katsellut harrastajamaalaajien töitä, innokkaan luontokuvaajan otoksia ja kerran pysähdyin ihastelemaan kokoelmaan vanhoja lapsuuden leluja.

Olen vuosia miettinyt, että kehtaisiko omista käsitöistä koota näyttelyn. Vai onko se liian arkista, kaikkihan osaavat käsitöitä tehdä... Mutta sitten päätin, että nyt päräytän patalappunäyttelyn käyntiin, sehän ei ota jos ei annakaan.

Otin yhteyttä Helsingin Malmin kirjaston johtajaan Kristiina Vattulaiseen, joka kertoi, että näyttelysermit ovat varattuja jo koko vuodeksi, mutta vitriiniin saisi käsitöitä esille vaikka heti.

Niinpä vietin koko lauantai-illan tekemisen huumassa, kun valitsin 20 mahdollisimman eri sävyistä patalappua ja askartelin niiden taakse tue pahvista ja vanhasta kartasta. Näin patalaput ovat ryhdikkäämmin esillä vitriinissä kirjatukien päällä. 

Päätin myös antaa jokaiselle patalapulle R-kirjaimella alkavat nimet. Keksin ne ihan ex tempore, mitään sen syvällisempää ei asiaan liity.

Jotta käsityö tulisi katsojalle elävämmäksi, päätin myös kirjoittaa lyhyen tarinan siitä, minkälaisessa tilanteessa patalappu on virkattu. Minulla oli hyvin hauska lauantai-ilta näitä miettiessä!

Patalapputerapiaa

Rakkaan matkakäsityön seurassa aika kuluu kuin siivillä bussissa tai junassa. Pitkäkään odotusaika terveyskeskuksessa ei harmita, jos kassissa on mieluinen virkkuutyö. Telkkarin katsominen ja neulominen on äärimmäisen nautittivaa ”kaksoisuorittamista”. En voisi koskaan katsoa telkkaria tyhjin käsin, se tuntuisi tyhmältä.

Mutta viihdykekäsityö ei saa olla liian vaikea, vaan sen pitää sujua siinä sivussa. Se ei myös saa olla liian iso ja painava, vaan mieluiten hidasta nysväämistä, vaikkapa kirjomista. Lentokoneessa on omat kommervenkkinsä, mutta onneksi koukkuja ja puikkoja saa niin bambuisina kuin muovisinakin. Kuinka tylsää lentokentällä olisikaan ilman käsityötä.

Minä olen pitkään virkannut patalappuja junamatkoilla ja telkkarin ääressä. Ensin virkkaan pari metriä pitkän paksun ketjusilmukkapötkön, jota alan sitoa pylväillä ympyräksi. Kun ympyrä on valmis, alan kaventaa ja virkkaan samaa kyytiä toiselle puolelle taustan pylväillä ja kiinteillä silmukoilla.

Näitä on ihana tehdä jämälangoista, ja vähän outokin lanka uppoaa kivaksi efektiksi ketjusilmukkapötköön. Varmaan olisi järkevämpää vaikka jumpata tai sivistää itseään kuin virkata patalappuja. Mutta virkkaaminen on niin rentouttavaa: nautin värien yhdistämisestä ja aina uuden näköisestä patalapusta.

Ripeä ja Rihma

Vietin yhden kesälomaviikon Las Palmasissa marraskuussa. Lentokentällä lähtöä odotellessa teimme ystäväni kanssa tietysti käsitöitä. Hän neuloi sukkaa ja minä virkkasin iänikuista patalappuani. Vielä en ole kyllästynyt siihen, sillä lapusta tulee aina erilainen.

Las Palmasin koneessa oli kuusi tuntia aikaa virkata ja jutella. Etukäteen tilattu tarjoussamppanja ja käsityö, siitä alkoi loma hyvin!

Menimme kaverini kanssa joka päivä Las Palmasissa puistoon tekemään käsitöitä. Leikkiviä lapsia, vanhuksia ulkoilemassa, sangriaa lasissa.  Elämä kuohui ympärillä ja käsityö kulki käsisissä. Las Palmasissa syntyi Ripeä ja monta muutakin lappusta.

Rihma syntyi, kun olin työmatkalla Joensuussa. Juna jyskyttää sinne 4,5 tuntia mutta eipä hätää. Sain aikani hyvin kulumaan, sillä olin juuri ostanut pari uutta lankakerää! Tuntuu kuin olisin suurenkin aarteen saanut, kun hipelöin niitä. Yhden patalapun virkkaamiseen kuluu nelisen tuntia, ja kaksinkertaiseen lappuun menee lankaa 60–75 grammaa.

Ruusu ja Ruis

Olin työmatkalla tutustumassa norjalaiseen Hurtigruten-laivareittiin.  Reissu oli hieno, vaikka sinne päästäkseen piti odotella paljon lentokentällä. Onneksi aika ei tullut pitkäksi, kun käsilaukussa odotti virkkaustyö. Ruusu syntyi Trondheimin lentokentällä ja koneessa matkalla Suomeen.

Mikään ei ole tylsempää kuin parin tunnin odottelu lentokentällä.  Mutta jos  on mukana käsityö, yhtäkkiä aika tuntuukin ihan hyödylliseltä ja antoisalta. Olin menossa Budapestiin viettämään joulua ja lentokentällä patalapputehtaasta pullahti ulos Ruis.

Raaste

Vietämme silloin tällöin ystävättären kanssa käsityöiltamia. Mikään ei ole rentouttavampaa raskaan työviikon jälkeen kuin ”kattaa käsityöpöytä”. Kaikki ainekset siihen ja molemmat tekevät omiaan. Voidaan olla ihan hiljaakin, puikot vain kilisevät ja mieli rentoutuu.

Rölli ja Riisi

Katselin pari digiboksille tallennettua jaksoa Ville Haapasalon seikkailuja Kaukasiassa ripauksen Voice of Finlandin lauluja. En voisi koskaan katsoa telkkaria tyhjin käsin ja pelkkä virkkaaminenkin tuntuisi oudolta. Kaksoistekeminen on parasta! Syntyi Rölli.

Riisi syntyi Wallanderin varjolla. Tykkään kovasti katsoa ruotsalaisia dekkareita, esimerkiksi Wallanderia ja Beckiä. Lössähdän sohvalle virkkuuni kanssa ja nautin ajasta, jolloin ei tarvitse ajatella mitään ihmeempää ja samalla saa tehdä käsitöitä.

Käy Malmin kirjastossa katsomassa, miltä näyttävät muut lappuset: Rakas, Riemu, Risu, Rokka ja Runko kavereineen. Patalappuja on yhteensä 20. Kaikki ovat näyttelyn jälkeen myynnissä 10 euron kappalehintaan. 

Rungon tarina on hauska. Olin tulossa Norjasta Suomen puolelle Näätämöön. Yövyin rajalla, jotta ehtisin kello 8 Ivaloon lähtevään postiautoon ja myöhemmi iltalennolle Helsinkiin. Myöhästyin  päivän ainosta bussista, koska kännykkäni olikin Norjan ajassa... Onneksi oli virkkuutyö matkassa, ja neljä tuntia Näätämön K-marketin edessä ei pitkästyttänyt lainkaan. Pääsin kauppaan tavaraa tuovan rekan kyydissä jatkamaan matkaa. Kiitokseksi kyydistä kuski sai patalapun!

Reija Ypyän patalapputerapiaa, Malmin kirjasto, Ala-Malmin tori 1, 00700 Helsinki, patalaput ovat esillä 6.2.–21.2.

Kommentit (0)

Haluatko katsella maailmaa uusin silmin? Haetko käsityön tekemiseen uutta näkökulmaa?

Kiinnostaako sinua suunnittelutaitojen kehittäminen ja itseilmaisu käsityön keinoin?

Vai etsitkö käsityön soveltamisesta kiinnostuneiden ihmisten seuraa? Haluatko saada palautetta työskentelystäsi ja teoksistasi?

Jos vastaus kysymyksiin on kyllä, sinun kannattaisi hakea opiskelemaan.

Esimerkiksi Helsingin työväenopistossa on järjestetty käsityön taiteen perusopetusta jo vuodesta 1994 lähtien. Se on mahdollista myös monissa muissa Suomen työväen- ja kansalaisopistoissa.

Nyt paperit vetämään!

Uusi perusopintojen ryhmä alkaa syksyllä 2015. Siihen voivat hakea kaikki oman käsityöilmaisunsa kehittämisestä kiinnostuneet pienen hakutehtävän perusteella. Lisätietoa on kevään 2015 opinto-ohjelmassa ja opiston nettisivuilla.

Syksyllä 2014 alkaneeseen käsityön opintokokonaisuuteen haki 21 opiskelijaa, joista valittiin 14 portfolion ja hakutehtävän perusteella.

Käsityön taiteen perusopetus on monipuolista ja pitkäjänteistä oman käsityöilmaisun kehittämistä. Koulutus ei ole kallista, lukukausi maksaa alle 100 euroa. Kurssimateriaalit jokainen maksaa itse.

Opetus on iltaisin, säännöllisesti yksi opetuskerta viikossa neljä tuntia kerrallaan. Lisäksi on 1–3 viikonloppua lukukaudessa. Opintoihin sisältyy myös omatoimista työskentelyä. Opinnoista vastaavat Tupu Mentu puh. 09 310 88673 ja Kirsti Soukka puh. 09 310 88636, sähköposti: etunimi.sukunimi@hel.fi.

Musiikki käsissä -näyttely

Käsityötaiteen opiskelijoilla oli keväällä 2014 kurssi, jossa kuvioitiin ohut puuvillaloimi kangasväreillä maalaten tai painaen. Kuvioidusta loimesta kudottiin sisustustekstiili. Tulokset ovat esillä näyttelyssä. Kaikki nämä blogin kuvat ovat näyttelystä.

 

Päättötyönäyttelyn teemana on on musiikki. Näyttelyssä on esillä myös teosten synnystä kertovat portfoliot. Myös teosten syntyyn vaikuttanutta musiikkia pääsee kuuntelemaan Qr-koodien avulla omalla älypuhelimella.

Musiikki käsissä -näyttelu
pe 9.1.2015 - pe 23.1.2015 Stoan galleria, Turunlinnantie 1, Itäkeskus , Helsinki
Avoinna ma-to klo 9-20, pe klo 9-18, la-su klo 10-16. Vapaa pääsy

 

Kommentit (1)

Vierailija

Kiitos ihanasta jutusta opiskelijoidemme näyttelystä! Vielä tämän viikon perjantaihin asti kerkiää katsomaan ihan livenä. Jos joku kiinnostui opinnoista, ensi syksynä alkavan ryhmän infotilaisuus on ke 6.5.2015 klo 17.30-19.00 Opistotalossa lk 347, Helsinginkatu 26. Tervetuloa kuulemaan lisää! Tupu ja Kirsti