Kirjoitukset avainsanalla isoäidin neliö

Kirkkonummelainen Anna Latvala, 38, sai kutsun juhliin, joihin piti pukeutua 70-luvun tyyliin.

- Saatuani kutsun ajattelin aluksi tehdä isoäidin ruuduista hameen. Mutta mallaillessani neliöitä ylleni päädyin housuihin, koska se kuulosti niin älyttömältä idealta.  Lopulta housut "venyivät" haalareiksi, koska valmiit ruudut tulivat vyötäröltä liian ylös, Anna nauraa.

Haalarin lahkeet on tehty neljästä isosta isoäidinneliöstä, joista Annalla oli kolme  jo valmiina. Hän oli ajatellut tehdä siitä parvekkeelle kesäksi torkkupeiton. Eli torkkupeitosta tulikin haalarit! Ja aikaa meni vain pari viikkoa, koska materiaalia oli jo valmiina.

- Kun virkkasin torkkupeittoa halusin eroon muutamista jämälangoista. Aika pian tykästyin räväkkään väriläiskään eivätkä jämät enää riittäneet.  Lähes koko haalari on puuvillaisesta Bamboo- sekoitelangasta, ja virkattu nelosen koukulla.

Bileasua suunnitellessa Annalla oli tosi hauskaa. Ainoa läsnä oleva makutuomari oli hänen 9-vuotias poikansa, joka on jo niin tottunut äidin älyttömiin keksintöihin, ettei ollut millänsäkään.

- Muutamat ystävät saivat nähdä asusta valokuvia etukäteen, ja kyllä heitä nauratti. Haalari on yhtä aikaa outo ja makee. Puku on tosiaan haalari, siis kaikki yhtä osaa. Etuosa yhdistyy virkatuilla olkaimilla takaosaan, joten pukeminen onnistuu ilman vetoketjuja tai nappeja. Pukuun sopivat kengät ostin kirppikseltä Lohjalta, lasit ja ruskean kiiltävän paidan Espoosta kirppikseltä. Yhteensä maksoi 7 euroa.

Sitten ne juhlat… Kyseessä oli viiden ystävän yhteiset 40-vuotis juhlat. Kaikki 120 kutsuvierasta olivat todella panostaneet upeasti vaatetukseen. Oli paljon leveälahkeisia housuja, värikkäitä paitoja, suuria aurinkolaseja, peruukkeja ja korkeakorkoisia kenkiä. Kerrassaan upeita väriyhdistelmiä!

- Haalariani kuvailtiin lähinnä älyttömäksi, mutta hyvällä tavalla! Vieraammat eivät aluksi uskoneet, että olin tehnyt sen itse. Mutta minut tuntevat eivät olleet yllättyneitä. Asua kuvailtiin "ajan hermolla olevaksi" sillä tämän vuoden Coachella Art –festivaaleilla Californiassa oli ollut paljon virkattuja vaatteita. Tästä en ollut tietoinen. 

- Sain niin paljon kehuja että olin häkeltynyt ja rehellisesti myös yllättynyt. Asu on niin erikoinen, että olisin olettanut sen jakavan mielipiteitä. Ehkä paras kommentti tuli kuitenkin Facebookin käsityöryhmässä: "Ennenku klikkasin kuvan isoks, niin luulin, et kuvassa on Kirka!"

Anna on muuten opettelut virkkauksen youtuben kautta, aika kärsivällisesti harjoitellen.

- Löysin käsityöt uudestaan poikani synnyttyä ja teen käsitöitä paljon, mutta hieman kausiluontoisesti. Lähinnä ompelen ja virkkaan, mutta toisinaan keksin jotain ihan muuta. Käydessäni Intiassa toin sieltä tuliaisena 50 metriä köyttä ja 22 metriä kangasta. Tein köydestä jättiläiskorin ja kankaista verhot. Olohuoneen pöytämme olen tehnyt vanhoista kuormalavoista. 

Uutta kiinnostavaa on työn alla.  Annan hyvä ystävä menee kesällä naimisiin, ja sinne Anna on ajatellut virkata itselleen juhlamekon.

Käsityö on Annalle rakas harrastus, työtä hän tekee myynnin ja markkinoinnin parissa.

- Tällä hetkellä olen opintovapaalla ja opiskelen ammattikorkeakoulussa tradenomiksi. Olen liikkuvainen ja energinen, pitää olla koko ajan monta rautaa tulessa. Tylsistyn nopeasti ja siitä syystä pidän projektiluontoisesta työstä/ opinnoista. Siinä suhteessä käsityö on oiva harrastus. Työn tuloksen näkee lähes välittömästi.   Alun perin aloitin käsityöt, koska en malttanut istua sohvalla tekemättä mitään!

Kommentit (0)

Puikot laulamaan ja langat soimaan - Reijan räsymatolla inspiroidutaan uusista virkkauskirjoista.

Virpi Siira on virkkauksen kruunaamaton kuningatar, sillä hänen kirjansa ja virkkausmallinsa ovat kertakaikkisen upeita! Ne eivät ole pipertävän pikkusievää mallin nykertämistä, vaan maailmoja syleilevää luovaa kokeilemista.

Siiran uusin kirja, Omakoppa neliö, on virkkausperinteitä ravisteleva opus. Se kaikkea ideoita, virikkeitä ja innostusta. Perusmallin eli isoäidinneliön lukuisat ruutuvariaatiot todistavat suunnittelijansa kekseliäisyyttä ja huumorintajua.

Ohjeet on kuvitettu huolella aloittelijoillekin sopivasti, mutta tilaa jää myös omille oivalluksille. Aloita pienestä neliöstä ja katso minne matka johtaa. Varsinaiset ohjeet lukija saa kehitellä itse.  

Minäkin innostuin virkkaamaan värikkään hameen isoäidin neliöistä Siiran kirjan innoittamana. Ja toinenkin on jo tuloillaan.

101 kuviomallia

Alunperin brittituotantoa oleva Lisää villiä virkkausta! -kirja esittelee 90 erilaista virkattua kuviota ja useita tapoja yhdistää ne. Jos Siiran kirjan on visuaalista tykitystä ilman tarkempia ohjeita, niin tämä tämä on juuri päinvastainen tapaus. Tylsän näköinen eepos, mutta kaikista malleista on erittäin tarkat ja seikkaperäiset kuvat, ohjeet ja mallipiirrokset.

Niiden avulla on hyvä lähteä suunnittelemaan omia malleja ja väriyhdistelmiä. Palasten yhdistämisen on usein työn rasittavin ja hankalin vaihe. Kirjassa annetaan tähän vinkkejä.

Kuvioita voidaan yhdistää monin eri tavoin reunoista, kulmista tai täytekuvioita käyttämällä. Kuvioista muodostuva muotojen ja värien palapeli on monien mahdollisuuksien leikki.

Virkataan kirjaimia

Kristiina Elon kirjoittama ja valokuvaama kirja tuo uutta näkökulmaa perinteiseen pitsinvirkkaamiseen. Kuvat ja ideat ovat raikkaita ja malleista on tarkat ohjeet ja piirrokset.

Kirjaimia voi virkata moniin tekstiileihin: tyynyihin, somisteisiin, peittoihin, vaatteisiin, koteloihin, tauluksi, tarjottimelle jne. Perustekniikka on nerokkaan yksinkertainen, ja aloittelijakin saa nopeasti tulosta aikaan opeteltuaan tarvittavat perussilmukat, joista kaikki kirjainkuviot muodostuvat. Vaihtelua töihin saa vaihtelemalla materiaaleja ja värejä.


Olet rakas -virkkaus on aika helppo, vaikka se näyttää vaikealta. Valmista kirjainta, sanaa tai sanayhdistelmää voit halutessasi jatkaa mihin suuntaan hyvänsä.


Rakkaus-tyynyn voi antaa vaikka lapsenlapselle lahjaksi.


Klassikko-virkkauksen kirjaimen korkeus on 26 ruutua. Se on helppo tehdä pylväistä ja ketjusilmukoista.


Pellavaisesta nypläyslangasta virkattu kirjainpari tekee laukusta täydellisen.

Virkattu teksti lepo on vitsikäs, rauhallinen ja kaunis yksityiskohta torkkupeitossa.

 

Kuvat ovat näistä kirjoista:


Virpi Marjaana Siira. Oma koppa NELIÖ - Virkattuja variaatioita, WSOY 2015. Hinta 21,30 e.

Edie Eckman. Lisää villiä virkkausta! Uusia tapoja yhdistää palavirkkauksen kuvioita. Minerva 2015. Hinta 18,90 e.

Kristiina Elo. Virkataan kirjaimia! Moreeni 2015. Hinta 25 e.

Kommentit (0)

Astrid Lindgrenin luoma Peppi Pitkätossu, väkivahva punatukka, hurmaa lapsia ja aikuisia tänä kevään Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.

Näytelmä alkaa, kun Peppi saapuu heppansa ja apinansa kanssa Huvikumpuun. Pian hän tutustuu naapurin lapsiin Tommiin ja Annikaan. Näytelmässä käydään läpi kirjoista ja tv:stä tuttuja kohtauksia: Peppi selättää sirkuksen voimamiehen, härnää sosiaaliviranomaisia ja poliisia, päihittää ilkeät roistot ja tapaa lopulta merirosvo-isänsä.

Peppi on anarkisti, joka asuu yksin isossa talossa ilman vanhempia. Hän haastaa kaavoihin kangistuneen ja byrokraattisen yhteiskunnan ja ottaa siitä niskalenkin.

Näytelmässä on kekseliäs, värikäs ja ihana puvustus. Voisi sanoa, että käsityöntekijän unelma, sillä monet vaatteista on virkattu. Pepillä on muuan muassa isoäidin neliöistä virkattu värikkään rouhea mekko! Saapa nähdä, tuleeko mekosta uusi pikkutyttöjen suosikki.

Lämpöä ja retroa

Peppi Pitkätossu näytelmän pukusuunnittelu on Riitta Röpelisen käsialaa. Hän pyrkii sillä kunnioittamaan kirjan henkeä.

– Kaikkihan haluavat luoda jotain uutta, niin minäkin. Mutta puvustuksen luominen ei ollut helppoa, sillä kunnioitan niin suuresti alkuperäistä teosta, kirjaa, elokuvaa ja kaikkea siihen liittyviä mielikuvia. Mutta halusin kuitenkin puvustukseen jotain uutta ja freessiä, Röpelinen kertoo.

Anarkistisella Pepillä on valtavasti energiaa, ja Röpelinen halusi sen näkyvän vaatetuksessakin.

– Päädyin värikkääseen retro-tyyliin, jossa materiaali herättää lämpimiä ajatuksia. Rakastan luonnonmateriaaleja, ja villalanka tuli luonnostaan mukaan.

Puvuissa on on lämpöä, retroa, paljon katseltavaa ja itsetekemisen meininkiä.
Röpelinen kävi ostamassa konepesun kestävää ohuehkoa villalankaa ja virkkasi alkuun noin 70 isoäidin neliöstä koostuvan Pepin mekon. Puvustamon väki jatkoi, mekkoja tehtiin kaikkiaan neljä. Pepillä on Afrikka-kangasta alusmekkonaan, sekin hauskaa materiaalia.

Pepin puvustuksen valmistamiseen meni noin 2 kk. Sitä ennen minulla oli suunnitteluaika.

Pepillä on yksi kultarahalaukku, joka on päällystetty kirpputorilta löytyneestä isoäidinneliö-hameesta.

Isoäidin neliöillä on päällystetty myös pari kirppareilta löydettyä laukkua.

Neulova Peppi

Peppi on tuottava, tekevä ja toimiva. Yhdessä kohtauksessa hän kutoo valtavilla puikoilla.

– Palaverissa ehdotin lavastajalle ja ohjaajalle, että voisiko Peppi kutoa yhdessä kohtauksessa. Hankin tosi isot puikot ja lankakerän. Siinä tulee hyvin esille pienen tytön Pepin vahvuus, omatoimisuus ja voima. Peppi myös kutoo näytelmässä itse Huvikummun päälle matonkuteista palasia. Ne on oikeasti tehty vanhoista kankaista revityistä matonkuteista!

Kuvassa Pepin (Anna-Riikka Rajanen) käsityöhetken keskeyttävät rosvot Jymy Juntunen (Sauli Suonpää) ja Kukkanen (Iikka Forss), jotka tulevat kysymään Pepiltä paljonko kello on. Samalla he tietoonsa, miten saisivat  Pepin kultarahat ryöstettyä tämän mentyä nukkumaan.

Paljon katsottavaa

Puvut ovat kautta linja herkullista katsottavaa. Näytelmässä on esimerkiksi sirkusmaailma ja merirosvojen maailma, jossa liikkuu kaikenlaisia häröporukoita. Sirkusmaailmaan on näyttelijöille virkattu fleece-kuteesta hassu mekko. Roudari-tirehtöörillä on taas räsymatosta tehty takki. Sirkus-krokotiili on ommeltu huovasta. Se on helppo materiaali työstää.

Röpelinen tykkää itse neuloa ja virkata, idea puvustukseen tuli siis omilta puikoilta.

– Rentoudun käsityön parissa. En suunnittele mitään, ryhdyn vaan neulomaan tai virkkaamaan. Samalla katson TV:tä.

Röpelinen on freelancer-pukusuunnittelija. Pepin puvustuksen suunnitteluun meni pari kuukautta yhdessä teatterin puvustamon kanssa.

– Nyt puvustan Q-teatterille näytelmää nimeltään Jotain Toista. Se kertoo sukupuolisuudesta ja halusta, eli todellakin on jotain toista Pepin jälkeen! On kiinnostavaa tehdä puvustustyötä monipuolisesti ja vaihtaa näkökulmaa. 

Kommentit (0)