Kirjoitukset avainsanalla virkkaus

Kulttuuriretki Keravalle kannattaa.  En ole pitkään aikaan nähnyt yhtä kiinnostavaa näyttelyä kuin Näkyväksi neulottu - yarn visions Taide- ja museokeskus Sinkassa Keravalla. Tämä setti kiinnostaa niin käsityöntekijöitä, lapsia, aikuisia, vanhuksia kuin epäkulturellejakin. Näyttelyssä on kolmessa kerroksessa virkattuja miehiä, graffitiksi puhjenneita ryijyä, kirjottuja seteleitä ja jopa K18-kanavatöitä!

Kuvataiteilijat puhaltavat vanhoihin työtapoihin uuden hengen. Virkattu poliisiauto, tuftatut graffitit, elävän oloiset kyläläiset ja näkyväksi virkatut matemaattiset mallit tekevät pehmeäksi mielletystä käsityöstä räiskyvää ja kantaaottavaa. Käsintehty tulee iholle, henkilökohtaisen alueelle ja tunkeutuu tunnemuistiimme. Kaikki työt on tehty perinteisistä käsityömateriaaleista, langasta, kankaasta ja kierrätysmateriaaleista.

Samaan aikaan kun kuvataide ja taideteollisuus ovat lähentyneet toisiaan, käsityö harrastuksena on noussut aivan uudelle tasolle. Sosiaalisessa mediassa käsitöistä on tullut yksi voimauttavan tee-se itse-kulttuurin muoto, johon liittyy taitojen jakaminen ja yhdessä tekemisen synnyttämä jaettu ilo. Näyttelyn teokset innostavat tarttumaan puikkoihin ja koukkuihin, mutta antavat myös paikan pysähtymiselle.

Tekstiilitaiteilija Sonja Salomäkeä inspiroi urbaani ympäristö rakennuksineen, ihmisineen ja ilmiöineen. Hän on myös kiinnostunut taiteen mahdollisuuksista kansalaisaktivismissa, erityisestri ilmastonmuutoksen yhteydessä. Kriittisestä näkökulmasta huolimatta hänen käsin tuftatut ryijynsä eivät lietso tuomiopäivän tunnelmia, vaan pikemminkin vahvistavat uskoa tulevaan. Ja ovat jotenkin lämpimän humoristisiakin.

  Ylempänä Talven ihmemaa - Forumin kauppakeskus. Alempana Jono Myllypurossa. Näyttelyssä on muitakin Sonja Salomäen ryijyjä.

 

Venäläinen kuvataiteilija Tanya Akhmetgalieva maalaa neulalla ja ompelee viivat. Taiteilijaa kiehtoo sairaalaympäristö laitteineen, hajuineen ja äänineen, sekä siellä tapahtuvat kamppailut elämän ja kuoleman välissä. Syntyvä lapsi on arvoitus. Miten hänen elämänlankansa kietoutuvat? Tämän teoksen nimi on The Chrysalis phase.

 

Minna Soraluoma: ikonostaasi, virkkaus, eri liikeketjujen muovikasseja.

Ikonostaasi koostuu hajotetuista muovipusseista virkatuista miniatyyripusseista, tai oikeastaan muovipussien pienistä muotokuvista. Pussien kuviot ja mainokset ovat vielä selkeästi erotettavissa. Tutut tuotemerkit ovat niin selkeästi piirtyneet kuluttajan tajuntaan, että ne tunnistaa vaikka osiin hajotettuna ja miniatyyrikoossa. Materiaalina muovi ja erityisesti erilaiset muovipakkaukset assosioituvat heti roskaan ja kertakäyttökulttuuriin. Soraluoman käsissä lähes arvottomat ruokapakkaukset ovat kuitenkin muuttaneet selkeästi muotoaan ja muuttuneet samalla jopa jollain tapaa arvokkaan tuntuiseksi materiaaliksi.

Minna Soraluoman Leipäkuu-sarja on erittäin kiinnostava. Se on tehty virkkaamalla muovikasseja. 31 henkilöä keräsi taloutensa leipäpusseja kuukauden ajan. Pakkausten mukana leipää kului 94 kiloa ja pakkauksia kertyi 223, taloutta kohden 7-53 pussia.

Hän on antanut teoksille hauskat nimet. Esimerkiksi Kansanlaulu, 32-vuotiaan naisen kuukauden leipäpussit. Tai Viidakkokirja, 41-vuotiaan naisen kuukauden leipäpussit.

 

Liisa Hietasen Veijo on virkattu ja neulottu. Menin pari kertaa sen ohi luullen siinä olevan oikean työ miehen lukemassa! Vaikka olen nähnyt Liisa Hietasen virkattuja veistoksia ennenkin. Ne ovat niin sympaattisia ja arkisen oloisia ihmishahmoja. Sinkan näyttelyssä on monta Liisa Hietasen työtä. Tämän blogin aloituskuvassa on Veijo lähempää.

 

- Virkattujen ihmishahmojen lisäksi teen teoksia arjen aiheista, vaikkapa kylpyhuoneesta tai Alepan muovipussista. Yksittäiset pienet ilmiöt kertovat paljon maailmasta. Virkkaaminen on ak­tiivinen mutta hidas tapa käsitellä maailmaa. Virkkaus korostaa kurinalai­sen suorittamisen mallia, mutta siinä vähemmän ja hitaammin ei välttämättä ole huonompaa kuin enemmän ja nopeammin, Liisa Hietanen toteaa.

Cornellin yliopiston matematiikan professorina työskentelevä, latvialaissyntyinen Daina Taimina mallintaa matematiikkaa virkkaamalla.

 

Tekstiilitaiteilija Niina Mantsinen on uudistanut suomalaista ryijyperinnettä risteyttämällä sen katutaiteen kanssa. Hänen tuftatut graffitiryijynsä ovat taitavaa käsityötä, mutta niiden kuvasto on vahvasti kiinni spray-graffin ilmaisukielessä. Mantsinen on vuosia seurannut katutaidetta.

 

Kuvataiteilija Kaija Papu törmäyttää virkatussa poliisiautossaan pehmeänä ja feminiinisenä koetun käsityön ja kovana ja miehisenä koetun poliisin ammatin. Aikaa tämän pääosin kiinteillä silmukoilla käsin virkatun teoksen toteuttamiseen kului kolmisen vuotta. Villasekoitelankaa autoon tarvittiin yli 20 kiloa.

Kaija Papu on tuonut Sinkan näyttelyyn myös K18-kanavatöitä. Hän toteaa näin: "Kanavatyöt mielletään usein mummojen harrastukseksi: kirkkoja, kukkia ja kansallisromantiikkaa. Porno on kaukana romantiikasta, mutta silti nettipornoa löytyy paljon hakusanoilla romantic ja real-love ja sensual.

Papu on valinnut kanavatöidensä aiheeksi näillä hakusanoilla löytyneitä still-kuvia. Antaako hitaasti tehty käsityö pornolle lisää arvokkuutta? Näyttelyssä on erillinen K18 -osio, jonka sisäänkäynnissä lukee tämä: Kanavatöissä on erittäin yksityiskohtaista seksuaalista sisältöä. Aineisto voi loukata herkimpiä katsojia.

Noora Schroderus kirjoo seteleille. Esilä on monta hauskaa teosta.

Sanni Weckman oli suunnitellut yhteisen ryijyn tekoa Hillevi-mummonsa kanssa. Mummon kunto kuitenkin huononi ja hän menehtyi lyhyen sairauden jälkeen. Niinpä Sanni jatkoi yksin. Edesmennyttä mummoa esittävän kuvakudoksen toteutus muistuttaa räsymaton kutomista. Siinä arkinen saa ansaitsemansa arvokkuuden, vanhat lakanat ja vaatteet uuden elämän.

Mikäli käsityöt eivät koukuta, osalliseksi pääsee muutoinkin; Elina Juopperin Perintö-teos kasvaa koko näyttelyn ajan museovieraiden lahjoittamilla raanuilla.

 

 

Jenni Haili tekee eri tekniikoilla versioita samasta kuvasta.

 

NÄKYVÄKSI NEULOTTU, 26.11.2016-5.3.2017

Taide- ja museokeskus Sinkka

Kultasepänkatu 2

04250 Kerava

www.sinkka.fi

 

Kommentit (0)

Tamperelainen käsityöläinen Annariikka Qvist virkkaa niin upeita nukkeja, että minulle tuli ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden halua leikkiä nukeilla. Ne ovat ihania, persoonallisia, ja tukat ovat mahtavat. Niissä on sekä selkeää muotokieltä että runsaita, lähes barokkimaisia yksityiskohtia. Kaikki virkatut nuket ja eläimet ovat uniikkeja yksilöitä. Kahta samanlaista ei ole.

 


- Idea nukkeihin lähtee aina värien valitsemisella. Rillipäälle halusin ihan ensimmäiseksi mustat silmälasit ja vaatteisiin kirkkaat värit. Sininen tukka valikoitui siksi, etten siihen mennessä ollut vielä tehnyt sen värisiä hiuksia. Ja sattui olemaan juuri sopiva määrä hiuksiksi kelpaavaa ohutta puuvillalankaa. Kävi kuitenkin niin, että hiuslanka loppui kesken ja joudun täydentämään ihan toisella mutta tarpeeksi lähellä olevalla sinisellä langalla, jotta sain valmiiksi kampauksen. Nuket täytän vanulla ja keskivartalon kohtaan saatan laittaa lankarullien hylsyjä vahvistamaan rakennetta, Annariikka kertoo.

 

Nuket syntyvä omien mieltymysten mukaan, mutta Annariikka myy niitä sopivan ostajan löytyessä. Ostajat ovat usein aikuisia naisia, sillä nuket eivät sovellu leikittäviksi. Niitä ihaillaan! Nuket ovat ovat kampauksineen 30-40 cm kokoisia. Hinta on alkaen 150 euroa.

- Koen tärkeäksi kierrätyksen ja materiaalien hyötykäytön, joten  80-90 prosenttisesti nukkien langat ovat muiden jämälankoja, joita olen saanut tai ostanut kirpputoreilta tai nettien huutokaupoista. Käytän 2,5-3 koukkua ja suurin osa langoista on puuvillalankoja. Tukkien muodoissakin käytän hyödyksi kierrätettyjä materiaaleja esimerkiksi  vaahtomuovia ja vanhaa villapaitaa halutun muodon saavuttamiseksi. Kampaukset ovatkin se mielenkiintoisin ja haastavin vaihe, jolloin saa laittaa mielikuvituksen likoon ja toisaalta pähkäillä teknistä toteutusta. Kampauksissa on mahdoton määrä lettejä.

 

Kuvassa olevan nuken nimi on Soturiprinsessa.- Soturiprinsessan tukka oli tähän astisista haastavin muodon puolesta, mutta muuten aikalailla samanlaisella tekniikalla  syntyi kuin aikaisemmatkin kampaukset. Työtunteja en mitenkään pystynyt laskemaan kun tekeminen oli niin pätkittäistä, mutta kyllä niitä meni useampia kymmeniä. Idea soturiprinsessaan lähti historiasta ja oikeastaan alkuajatuksissa oli Englannin Elisabeth ensimmäinen ja toisaalta Dolce & Gabbanan muutaman vuoden takainen käsittämättömän hieno muotinäytös. Siinä oli mm. kultaisia iltapukuja ja kruunuja. Monesti inspiraation puutteessa suuntaan juuri Vogue -lehden kotisivuille selaamaan kuvia muotinäytöksistä. Kaikki soturiprinsessan mekossa käytetyt korut on hankittu kirpputoreilta tai saatu lahjoituksina.

Tampereen kädentaitomessuille18.–20.11.2016 tulee esille 7-8 Annariikan virkkaamaa nukkea. Nukkenäyttely Letit, nutturat & neidot on messukeskuksen tuloaulassa. Annariikka on myös tehnyt messujen mainonnassa käytetyn upean lankaperuukin.

- Ehdottomasti innostavinta tässä projektissa oli tehdä lankatukka paljon suuremmassa mittakaavassa kuin olin tottunut tekemään nukeille! Se oli uutta ja opettavaista. Tällaisia haasteita haluaisin ehdottomasti jatkossakin lisää. Vaikeinta oli miettiä tekninen toteutus kun toisin kuin nukeilla peruukki otetaan pois päästä.

 

 

 

 

 

 

- Nämä kaksoset tein tilaustyönä. Toiveena oli hattupäiset puput pinkillä ja lilalla värityksellä, Annariikka kertoo.

Kukkaistyttöä väkertäessä vierähti taas jokunen työtunti. Paras vaihe on valmistuessa, kun voi fiilistellä tyytyväisenä siihen. Itse virkkaushan menee jo toisella kädellä kun on niin paljon tullut näitä tehtyä, mutta aina tuon kampauksen rakentaminen aiheuttaa pientä päänvaivaa.

 

 

Annariikan blogin osoite on www.roomqvi.blogspot.fi

 

 

 

Kommentit (0)

Jutta Kuitunen ei taatusti jää huomiotta pyöräillessään kotikaupungissaan Akaalla. Hänen polkupyöränsä on söpö kuin karamelli virkattuinen pinnansuojuksineen.

- Yleisin kommentti on, että "ei tuolla voi kurakelillä eikä sateella ajella." Toinen usein kuultu kommentti on, että kauanko meni aikaa. Kuvailipa eräs ihmettelijä sitä kerran kuin kermakakuksi. Joku epäili sen kelpaavan varkaille liiankin hyvin. Itse olen sitä mieltä, ettei varas tee tuolla pyörällä mitään, koska on selkeästi tunnistettavissa!

Jutta oli nähnyt netissä kuvia virkatuista pyöristä ja ihaillut niitä. Kun hän bongasi sopivan pyörän Akaan työtoiminnan Viialan työpajalta (http://www.akaa.fi/elinkeinot-yrittaminen-ja-tyo/tyollisyyspalvelut/tyopajatoiminta/ ) niin idea lähti kehittymään.

- Pyörä oli pari kuukautta kuistilla odottamassa sopivaa aikaa ja inpiraatiota. Keväänä 2015 olin viikon lomalla ja pyhitin sen virkkaamiselle. Lomaviikolla satoi joka päivä, joten virkkausaikaa oli hyvin! Rajoitin värit mahdollisimman vähiin, ettei siitt tulisi liian kirjavaa. Halusin selkeän vaikutelman. Kopan tein myöhemmin, Jutta kertoo.

- Netissä olleiden pyörien renkaatkin oli virkattu. Itse jätin ne virkkaamatta, koska haluan tietysti ajella pyörällä, mutta vain aurinkoisina päivinä.  Se kelpaa hyvin tyttärentyttärellekin uimareissulle!

 

Jutan pyörä on paikallinen julkkis, se on ollut näytillä Viialan markkinoilla toukokuussa 2015 Viiala-Seuran kojulla. Paikallislehtikin julkaisi kuvan lehdessä. Toisen kerran pyörä oli näytillä Toijalan markkinoilla kesäkuussa 2015 Akaan kaupungin markkinakojussa.

- Pyörä kiinnosti niin lapsia kuin aikuisiakin. Miehet oli yllättävän kiinnostuneita, heillä kysymyksiä riitti. Aika moni halusi valokuvan minusta ja pyörästä, Jutta nauraa.

 

Jutta on virkannut jotain autollekin... Nimittäin vararenkaalle pitsisuojuksen ja peräkoukulle nallesuojuksen.

 

Näin Malmössä näin hauskan virkatun verkokn pyörässä. Pitää varmaan tehdä omaankin pyörään joku koriste. Tähän tarkoitukseen sopisi varmaan muurarin naru erityisen hyvin. Ja heijastinlankaa kaveriksi!

Taidanpa odottaa siihen asti, että 24.8. ilmestyvässä ET-lehdessä on puuvillalangasta virkatun polkupyörän pinnansuojuksen ohje.

Reija räsymatto jää lomalle keräilemään uusia ideoita. Seuraavan kerran linjoilla 17.8. Hyvää kesää kaikille!

 

Kommentit (1)

Satakunnan keskussairaalan sädehoito-osastolla työskentelevä Sabina Saari, 44, virkkasi tässä taannoin työkavereistaan näköispainokset nukkeina.

- Tykkään yllättää ja antaa lahjoja läheisilleni. Niinpä päätin tehdä osaston 10-vuotispäivien kunniaksi kaikille näköisnuket. Jaksoin pitää projektin salassa ystävänpäivän saakka, mutta sitten lähetin kavereille ystävänpäivätoivotukset ryhmäkuvan kanssa. Kaikki olivat innoissaan!

Mutta viime aikojen virkkausprojektit ovat liittyneet ylioppilasjuhliin.

- Nämä kolme ylioppilastyttöä ovat tilaustöitä, näköispainoksia oikeista kevään juhlijoista. Olen tehnyt ne käyttäen mallina valokuvia. Mekot ovat samanlaiset kuin oikeilla tytöillä - tai ainakin olen yrittänyt tehdä ne  samanlaiseksi. Kaverini tilasi lahjaksi sukulaiselleen nuken ja oli kuulemma aika tehtävä saada kautta rantain selville, minkälainen mekko neidillä on.

 

- Olen tehnyt nukkeja niin monta, että alkuperäinen etsystä ostettu ohje on muunneltu jo monta kertaa. Ylioppilaslakin tein ihan kokeillen, Sabina kertoo ja antaa sen ohjeenkin.

 

Virkattu ylioppilaslakki Sabinan tapaan

 

halkaisija  noin 12 cm.

Virkkuukoukku numero 3

Yo-lakki virkataan spiraalina (kerroksia ei tarvitse yhdistä).

Aloitetaan valkoisella langalla:

1 KRS: Tee sormen ympäri lankalenkki ja virkkaa siihen 6 kiinteää silmukkaa (ks), kiristä lankalenkki.

2 KRS: 2 ks jokaiseen silmukkaan (12)

3 KRS: * 1 ks, 2 ks seuraavaan silmukkaan* toista 6 kertaa (18)

4 KRS: 1 ks, *2 ks seuraavaan silmukkaan, 2 ks* toista 5 kertaa, 2 ks seuraavaan silmukkaan, 1 ks (24)

5 KRS: *2 ks seuraavaan silmukkaan, 3 ks* toista 6 kertaa (30)

6 KRS: 2 ks, *2 ks seuraavaan silmukkaan, 4 ks* toista 5 kertaa, 2 ks seuraavaan silmukkaan, 2 ks (36)

7 KRS: *5 ks, 2 ks seuraavaan silmukkaan* toista 6 kertaa (42)

8 KRS: 2 ks, *2 ks seuraavaan silmukkaan, 6 ks* toista 5 kertaa, 2 ks seuraavaan silmukkaan, 4 ks (48)

9 KRS: 3 ks, *2 ks seuraavaan silmukkaan, 7 ks* toista 5 kertaa, 2 ks seuraavaan silmukkaan, 4 ks (54)

10 KRS: *2 ks seuraavaan silmukkaan, 8 ks* toista 6 kertaa (60)

11 KRS: 1 ks, *2 ks seuraavaan silmukkaan, 9 ks* toista 5 kertaa, 2 ks seuraavaan silmukkaan, 8 ks (66)

12 KRS: 4 ks, *2 ks seuraavaan silmukkaan, 10 ks* toista 5 kertaa, 2 ks seuraavaan silmukkaan, 6 ks (72)

13 KRS: 7 ks, *2 ks seuraavaan silmukkaan, 11 ks* toista 5 kertaa, 2 ks seuraavaan silmukkaan, 4 ks (78)

14 KRS: *12 ks, 2 ks seuraavaan silmukkaan* toista 6 kertaa (84)

15 KRS: 2 ks, *2 ks seuraavaan silmukkaan, 13 ks* toista 5 kertaa, 2 ks seuraavaan silmukkaan, 11 ks (90)

16–19 KRS: 1 ks jokaiseen silmukkaan (90)

20 KRS: * 13 ks, 2 ks yhteen* toista 6 kertaa (84)

21 KRS: * 12 ks, 2 ks yhteen* toista 6 kertaa (78)

Vaihda lanka mustaan:

22 – 24 KRS: 1 ks jokaiseen silmukkaan (78)

Tästä aloitetaan virkkaaminen riveittäin (käännetään työ rivin lopussa)

RIVI 1: 1 ktj (ketjusilmukka) käännä työ, virkkaa 25 ks (25)

RIVI 2: 1 ktj, *2 ks yhteen* toista 2 kertaa, 17 ks, *2 ks yhteen* toista 2 kertaa (21), käännä

RIVI 3: 1 ktj, *2 ks yhteen* toista 2 kertaa, 13 ks, *2 ks yhteen* toista 2 kertaa (17), käännä.

Päättele. Lyyran voi ostaa kultasepänliikkeestä. Sinooperista ja kirjakaupoista löytyy edulliset tarralyyrat.

 

 

Yo-tytöt ovat tilaustöitä ja ne ovat näköisnukkeja. Menevät lahjaksi juuri valmistuneille.

 

 

 

Aurikolasityttö on oma halikaverini. Tein sen heti kevään tullessa, kun ilmat lämpenivät.

 

Lisäksi Sabina on virkannut vuosien mittaan 8-vuotiaalle pojalleen ihania leluja. Myös kavereiden lapset ovat saaneet osansa tästä luovuuden ilosta.

 

Sabinan työpäivät Satakunnan keskussairaalan sädehoito-osastolla ovat vaihtelevia. Sabina rakastaa työtään, mutta silloin tällöin tuntuu raskaalta kohdata sairaita ihmisiä.

- Näillä hetkillä virkkaaminen on erittäin hyvä palautuskeino saada ajatukset työstä muualle. Olen virkannut ihmishahmiot pehmeästä akryylilangasta, jossa on upeat värit.

- Akryylilangasta tehdyt lelut saa pestä pesukoneessa ja kuivata kuivausrummussa, sillä ne ovat tarkoitettu kestämään halauksia ja leikkimistä. Täytteenä käytän vanhojen tyynyjen täytettä. Ensin omat ja kavereiden vanhat tyynyt, ja sitten ostan Ikean alle kaksi euroa maksavia tyynyjä.

Sabina etsii paljon virkkausohjeita kansainvälisestä sivustosta Etsystä (www.etsy.com). Hän kutsuu sitä pohjattomaksi aarrearkuksi, josta saa sekä ideoita että valmiita ohjeita. Palvelimeen täytyy kirjautua ja ohjeet ovat maksavat 5-15 euroa.Nuket on muokattu ”little stacy” -mallista.  

- On vaikeaa arvioida, kuinka paljon aikaa nuken virkkaamiseen menee. Riippuu mielialastani. Jos olen oikein stressaantunut, menen ”käsityöhuoneeseeni” kotona, laitan ovi kiinni ja virkkaan - ja nukkeja voi syntyä kuin sieniä sateella.

 

Lisätietoja nukeista voi kysyä Sabinalta sähköpostitse:

sabina@saunassa.com

 

Tältä näyttävät virkatut työkaverit!

Kommentit (0)