Kirjoitukset avainsanalla Ahvenanmaa

Ahvenanmaalaisten käsityöläisten Kalevalanmaa on vallannut Eckerössä olevan historiallisen Posti- ja tullitalon. Ahvenanmaalaiset käsityöläiset juhlistavat 100-vuotiasta taidekäsityönäyttelyllä, joka on avoinna 3.9. asti. Sen nimi on hauska sanaleikkia Kalevaland, yhdistelmä Kalevalasta ja Ålandista. Esillä on 38 tekijän töitä. Joku on valmistanut metsän emäntä Mielikille uuden takin, toinen taas on kutonut maton Kalevalan viidestäkymmenestä runolaulusta.

Näyttelyn osallistujat ovat hakeneet innoitusta kansalliseepos Kalevalasta ja tulkinneet uusin tavoin Kalevalan maailmaa. Näyttelyn järjestävät Ålands Slöjd & Konsthantverk -yhdistys, Eckerön Posti- ja tullitalo sekä Ahvenanmaan museo.

Johanna Finne on suunnitellut töistä näyttävän kokonaisuuden 1828 rakennettuun Posti- ja tullitaloon. Se suunnitteli arkkitehti Carl Ludvig Engel yhdessä Carlo Bassin kanssa. Historiallinen rakennus huokuu arvokasta tunnelmaa, ja näkymät sen huoneista merelle ovat majesteettiset. Kokonaisuus on kiinnostava, leikkisä ja yllättävä. Kannattaa käydä!

Hannele Ögårdin työ Laulu Kalevalasta on tehty ruostevärjäämällä kangasta ja kirjomalla sitä. Maailman synty, Sampsa Pellervoisen puu, Pohjolan isännän taistelu ja Lemminkäisen pako.

 

 

Hanna Wiik-Rosenqvistin teos on nimeltään Näkymä Kalevalanmailta. Se on käsintuftattu villalangasta. Kostoksi Kalevalan kansalle on Louhi, Pohjolan emäntä, sulkenut kuun ja auringon kallion sisään.

 

Ann-Louise Törnqvistin Mielikki - Metsän jumalatar on huovutetusta villasta ommeltu upea takki. Mielikki suojelee metsää ja pikkuriistaa. Hän on metsän kuninkaan Tapion vaimo ja häntä kuvaillaan runosäkeissä metsän kaunismuotoiseksi emännäksi.

Kävyt ja havut on virkattu ja huovutettu ihanan luonnonläheisen näköisesti.

Opuskelija Sofia Sand on huovuttanut Vanhan hauen. Jättihauki esiintyy monta kertaa Kalevalan kertomuksissa. Väinämöinen rakensi hauen leuasta kanteleen ja soitti sillä suloisesti metsän eläimille.

Saija Saarelan Mesikämmen on tehty kasviparkitusta nahasta, johon on rei'itetty kuvio ristiompelulla. Mielikki synnytti mesikämmenen lehtevien oksien alla.

 

 

Opiskelija Erika Nordblomin Sotkan munat on tehty puusta ja metallista. Lähtökohtana on ollut Kalevalan synty, kun Sotka muni rautamunan ja kuusi kultaista munaa Ilman äidin povelle. Teos on kunnianosoitus naiselle. Muna on elämän alku ja puu kuvastaa naisen halausta.

 

Edward Johanssonin Ahvaland on saarni, jossa on värisuonia. Saarni on sitkeää ja kestävää kuten Kalevalan hahmot. Veistettyyn saarniin on painettu käsin värisuonia.

Ann Granlundin Hiidenhevonen on painettu kankaalle. Kalevalassa lukee näin: Lemminkäinen näki hiekalla hevosen, kuloharjan kuusikolla. Senpä tukka tulta tuiski, harja suihkivi savua. Hiitolan hyvä hevonen, vuoren varsa vaahtileuka. Tuo nyt kultaturpoasi, pistä päätäsi hopea, kultaisihin koltuskoihin.

 

Mikko Snellman on tehnyt Sampon, myyttisen myllyn pellavasta, pihlajasta, pähkinäpensaasta ja lepästä. Sampo on ihmeellinen, rikkauksia ja onnea jauhava mylly. Väinämöinen valmisti pellavasta köysistön, jolla tuli pyydystettiin.

Anna Nilsson on tehnyt seinävaatteen, jonka nimi on Kalevalan luonto. Kirkailut neulahuovutustyö kertoo auringosta, pilvistä, sateesta, kuusta, joesta, koskesta, mahtavasta merestä, viljapellosta, tammesta, metsästä, autiorannasta, vuoresta ja saaresta.

 

 

Barbro Xenia Erikssonin Alussa oli sana...

Ensimmäinen laulu kertoo maailman luomisesta. Siinä Ilmatar, Ilman tytär, kohottaa polvensa merestä, niin että Sotka voi rakentaa pesänsä ja munia hänen polvelleen. Sotka munii seitsemän munaa.

Tähän paperista tehtyyn munaan sai laittaa paperille kirjoitetun toiveensa sen sisälle.

 

KESÄNÄYTTELY KALEVALAND on avoinna 3.9 asti joka päivä klo 10-17. Näyttelyyn on ilmainen sisäänpääsy.
Rakennuksessa on myös kahvila sekä suklaapuoti ja putiikki.
Keskiviikkoisin kesäkuun lopulta heinäkuun loppuun Eckerön Posti- ja tullitalo järjestää ohjelmaa lapsille, esimerkiksi askartelutyöpajan ja satutuokioita. Alueella on myös leikkipaikka lapsille.

Sandmovägen 111, 22270 Eckerö

postochtullhuset.ax

Kommentit (0)

Olen hiukan hurahtanut Ahvenanmaahan, sillä olen tänä vuonna käynyt siellä jo viisi kertaa. Täytyyhän jokainen vuodenaika kokea, ja nyt oli viimeisinpänä jouluaika. Erilaisia joulumarkkinoita ja tapahtumia on ripoteltu järkevästi eri viikonlopuille ja eri puolille saaristoa. Helsingistä lentävän turistin täytyy valita yhdet markkinat, ja minä päädyin Jan Karlsgårdenin perinteisiin pikkujoulumarkkinoihin.

Jan Karlsgården on ulkoilmamuseo, jossa on yli 20 vanhaa ahvenanmaalaista rakennusta 1800-luvulta lähtien. Ne on siirretty sinne eri puolilta Ahvenanmaata.

 

Nämä Ahvenanmaan vanhimmat ja joulukauden ensimmäiset markkinat ovat monelle rakas perinne ja kävelyretki vanhojen perinnerakennusten ympäröimällä alueella jo itsessään hieno elämys. Museoalueelle pystytetyiltä markkinapöydiltä löytyy esimerkiksi käsitöitä, käsinvalettuja kynttilöitä, kauralyhteitä, joulukoristeita, makeisia, kotileivonnaisia sekä ruokien raaka-aineita. Juureksia ja kalaa oli todella paljon tarjolla. Markkinat ovat Kastelholman linnan vieressä, joten samalla saattoi piipahtaa sinne nauttimaan lasillisen glögiä ja kuuntelemaan keskiaikaista musiikkia.  

Mikään ei ole niin tunnelmallista kuin vierailu aidoilla joulumarkkinoilla, jotka tuoksuineen ja makuineen tuovat tuulahduksen vanhanajan joulumuistoja. Jan Karlsgårdenissa kiinnitin heti huomiota kransseihin, joita oli myynnissä todella paljon. Materiaalina oli perinteisen kuusenhavun lisäksi paljon katajaa, sammalta, mustikanvarpuja ja jäkälää. Yksi hauskimpia malleja oli seisova havu-ukko, jolla oli pottunokka ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Se jäi katsomatta, miten peruna oli kiinnitetty havuihin. Havukransseihin oli kiinnitetty tyylikkäitä yksityiskohtia, esimerksi betosydän, huovutettu sydän ja ruosteinen rautasydän

Liettualaissyntyinen eläkeläinen Livia Kopitina on asunut toistakymmentä vuotta Ahvenanmaalla ja puhuu hyvää ruotsia. Aikaisemmin hän oli vanhainkodissa töissä, mutta nyt on aikaa kutoa vuodessa sadat sukat ja 30 käsineet.

 

 

Lillemor Söderström myi hauskoja tilkkutyöpatalappuja.

 

Kumlingen kuntaan kuuluva Seglinge sijaitsee Ahvenanmaan itäisessä saaristossa. Asukkaita on noin 40. Yksi heistä on Leif Linden, joka punoo paikallisesta pajusta upeita koreja. Yksi lähti meidän mukaamme Helsinkiin sillä riskillä, että saako se viedä lentokoneeseen. Onneksi sai!

 

 

Getalainen Rudolf Öhberg nikkaroi hienoja pukkeja. Ihan samanlaisia ei löydy taatusti mistään!

 

 

Sigrid Mikaelsson neulahuovuttaa suloisia pieniä pöllöjä. Niitä on myynnissä pienessä Handkraft-nimisessä käsityöpuodissa Ahvenanmaan Saltvikissa (www.facebook/handkraft).

 

 

Ritva Saloranta työstää lasia eri tekniikoilla kuten sulatus, lyijylasi, kuparifolio, hiekkapuhallus ja lasimaalaus. Markkinoilla oli tarjolla todella värikkäitä ja näyttäviä koruja. Katso lisää hänen töitään sivuilla www.ritvasaloranta.com.

 

 

Lotta Gustafsson on tehnyt värikkäitä neuleita 25 vuotta. Hän värjää villalangat kotikeittiössään. Lotalla on kesällä ihana neulekahvila Stickstugan. Se on yhdistetty kahvila, käsityöliike ja puutarha. Maarianhaminan joulumarkkinat

Maarianhaminan Merikorttelin joulumarkkinoilla on käsitöitä ja leivonnaisia. 10.–11.12.2016 klo 11–16.

Pienimuotoisia joulumarkkinoita ja -tempauksia järjestetään niin saaristossa ja maaseudulla kuin Maarianhaminassakin.

Kommentit (2)

Raili Sergejeff

Olen itse asunut Ahvenanmaalla lähes kymmenen vuotta, helmikuussa muutin Lappiin. Lapissa ja Ahvenanmaassa on jotakin samaa. 

Olen muuten itse ollut Ritva Salorannan tiffanykursseilla Maarianhaminassa, ja harrastus jatkuu edelleen.

Ahvenanmaa on kiva paikka, ja siellä on kesäisinkin hyvin paljon eri tapahtumia järkevästi sijoiteltuna eri viikonlopuille.

Minulla on blogikin Ahvenanmaasta, mutta en ole päivittänyt sitä viime aikoina. :) 

http://ahvenanmaalla.blogspot.fi/
 
 

Kristiina
Liittynyt15.2.2016

Tuttuja paikkoja sekä Kastelholman Jan Karlsgården, että Stickstugan, jossa kesällä on aivan ihastuttava kahvila. Asun Ahvenanmaalla ja minäkin kirjoitan blogia elämästä Ahvenanmaalla osoitteessa: http://frakenvik.blogspot.com. Blogini nimi on Meidän mökki ja kaupunkikoti.

Nyt löysin tänne ET-blogeihin ja tein jo ensimmäisen postauksenkin.

Tapasin marraskuussa Tampereen käsityömessuilla maarianhaminalaisen Hannele Ögård-Forsmanin, 66, kun katseeni osui kaukaa hänen hienoihin tekstiilitöihinsä.

Innostuin sittemmin lähtemään ET-lehden juttukeikalle Maarianhaminaan, jossa Hannele esitteli minulle myös paikallista käsityömaailmaa. Pääsin myös katsomaan hänen työhuonettaan, joka on nimeltään Ateljé Blå Fisken. Se on erillinen rakennus hänen torppansa eli ”kesämökkinsä” puutarhassa Byttbölen kylässä 20 km päässä Maarianhaminasta.

Hannele kuvailee pääkuvassa sylissään olevaa tekstiilitaulua näin:

– Kutsun näitä inch-tauluiksi. Näin aikoinaan saksalaisessa käsityölehdessä kirjottuja inchin eli tuuman kokoisia 2,5 x 2,5 cm palasia, joita ihmiset vaihtoivat keskenään.

Hannele innostui ajatuksesta, mutta teki hiukan isompia palasia, jotta niitä oli helpompi käsitellä.

– Neliön muoto on aina kiehtonut minua samoin kuin erilaisten kuvioiden järjestelmällinen toistuminen ja tässä pystyin yhdistämään molempia samaan teokseen. Ompelin lappusia kaksi vuotta ennen kuin tein varsinaisia tauluja. Ompelin niihin niittejä, neppareita, nappeja jne.

Hannelella on monenkokoisia inch-tauluja, pieniä ja isoja. Minäkin ostin itselleni oman, koska se oli niin soma!

Oma ihana käsityöateljee

Hannelen ateljee on ihana, ihan kateeksi käy. Paljon valoisaa työskentelytilaa ja kaapit ja hyllyt kiinnostavaa tilpehööriä täynnä. Yhdessä kaapissa on tauluja vanhoista paperinukeista. Kuvan paperinukkien vaatteet on Hannelen ja Kata-siskon piirtämiä kymmeniä vuosia sitten. Hyvä idea säästää rakkaat paperinuket!

Ryntään heti innoissani katsomaan oudon näköistä geelilevyä. Hannele esittelee sen uudeksi kokeilukseen, jonka hän keksi ruotsalaisesta lehdestä. Googlaa gel plate tai gel printing plate.

– Laitan tälle geelilevylle maalia ja piirrän siihen kuvioita pensselillä tai painan muotilla. Sitten se vain painetaan paperille, ja hups, siihen tulee kiinnostava pinta. Ja sitten uutta väriä ja kuviota peliin. Geelilevyyn voi kaivertaa vaikka kuvioitakin. Ja mitä parasta, sen voi sulattaa ja hyydyttää taas uudeksi ja sileäksi levyksi.

Itse painettuja papereita Hannele käyttää kortteihin ja lahjapaperiksi.

Hannele antaa ohjeen geelilevyn tekemiseen. Hän ostaa glyserolin aina Ruotsista, koska se on siellä puolet halvempaa kuin Suomessa.

Geelilevy

1 prk liivatejauhetta
3 dl glyserolia
1 dl hienoa sokeria
3 dl kiehuvaa vettä

1. Liuota sokeri ja liivatejauhe kiehuvaan veteen. Lisää glyseroli ja kaada hyytymään laakeaan astiaan.

Hannele osaa hyödyntää ihan kaiken roskan. Esimerkiksi taulu, jossa on eri vaatteiden pesulappuja on ihan superkiinnostavan näköinen! Kun samaa asiaa on monta, se muuttuu kiinnostavaksi. Kun  lapun ompelee nurinpäin, se onkin taas ihan erinäköinen!

Mysteriebroderi

Nyt täytyy jättää Hannelen askarteluparatiisi, sillä vi skall åka till bibban!
Kirjasto eli bibliotek on kuulemma aina bibban täällä – tosi hauska sana. Bibbanissa kokoontuu kerran viikossa kirjontaryhmä, cirkelbroderi.

– Kesällä emme kokoontuneet, mutta saimme kesätyöksi salaperäisen "mysterie broderi"-kirjontatehtävän, joka kesti kymmenen viikkoa. Opettaja lähetti meille kerran viikossa tehtävän, jonka saimme toteuttaa omalla tavallamme. Emme tienneet mikä olisi työn lopputulos.

Ensimmäinen tehtävä oli valita kaksi 40 x 50 cm kokoista kangaspalaa ja kestäviä lankoja. Piti myös valita muoto: ympyrä, kolmio tai heksagoni, jonka minä valitsin. Joka sunnuntai tuli erilaisia ohjeita ja jokainen vaihe piti dokumentoida kahdella valokuvalla. Saimme säkeitä puolalaisen runoilijan runoista, linkin videoon, jossa nuori tyttö tanssi jne. Vasta viimeisessä ohjeessa selvisi että työstä piti tulla kassi.

Kirjontaryhmän naiset ovat työn touhussa, kun saavumme sinne. Ann Granlund esittelee omaa, vielä keskeneräistä mysterie broderi -työtään.

– Aluksi kirjoin nimeni kankaaseen. Sitten valitsin muodoksi ympyrän. Metsäaiheisesta runosta keksin kirjoa kankaaseen ketun. Näimme energisen tanssivideon, ja energiasta minulle tuli mieleen aurinko. Tämä oli oikein kiinnostava tehtävä!

Ihania kauppoja

Ann Granlund kutsui meidät käymään ihanassa Salt-käsityöliikkeessä (www.salt.ax). Viisi käsityöläistä ylläpitää sitä kaunissa talossa Maarianhaminan satamassa. Työtilat on ylhäällä. Ann painaa kankaita, esimerkiksi ihania punajuuripyyhkeitä.

Liikkeeseen otetaan myös myyntiin muita ahvenanmaalaisia käsityötuotteita. Otan sieltä ystävälleni tuliaisiksi Maarianhamina-kalsarit, koska hänellä on jo ennestään Etelä-Pohjanmaan kalsongit.

Vielä ehdimme Kulturfabrikeniin eli Kulttuuritehtaalle. Siellä on soma Fabriksbutiken, jonka lattialla lötköllee vaaleansinisilmäinen Nanuk-koira. Neljän naisen verkosto vetää kauppaa ja on siellä vahtivuorossa kerran viikossa.

Tänään paikalla oli Inger Nygård Nanuk-koiransa kanssa. Hän kertoo omistavansa 16 huskya ja kaksi islannin lammaskoiraa. Jokaisesta niistä lähtee puoli kiloa karvaa vuodessa. Koirankarvalankaa tulee 3–4 kiloa vuodessa, ja niistä tulee erityisen lämpimiä sukkia ja pipoja

Mitä vielä? Ennen lentoa Helsinkiin Hannele kuskaa meidät paikalliselle kierrätyskeskukselle. Siellä on tehty hienoja lamppuja vanhoista vadeista ja kattiloista.

Ahvenmaalle täytyy päästä kesällä uudelleen, kun maaseudun neulekahvilat ja muut ihanuudet aukeavat.

Kommentit (1)

kirsikankukka55
Liittynyt24.8.2015

Kylläpä olikin kiinnostavia juttuja. Ihania töitä ja tuon geelilevyn meinaan kyllä ottaa kokeiluun. Vaikutti mielenkiintoiselta tekniikalta painaa "juttuja". Kiitos käsityömatkasta