Mikkeliläinen Niina Huittinen, 29, asuu miehensä, kahden koiran ja akvaarion kanssa Mikkelissä. Ammatiltaan hän on metsätalousinsinööri, mutta koska työrintamalla on tällä hetkellä ollut hiljaista on aikaa jäänyt ihanille virkkaustöille.

–  Perheessämme on lapsuudestani asti ollut samojedi. Halusin tietenkin omaan kotiinikin samojedin, tai kaksikin. Jedi ja Nalle ovat 6- ja 5-vuotiaita poikia. Heitä katsellessani olin pitkään pyöritellyt mielessäni ajatusta, että miten onnistuisi samojedin virkkaus. Lähinnä ajatus pitkästä karvasta mietitytti, että kuinka sen voisi toteuttaa, Niina kertoo.

Alkuvuodesta Niinaa pyydettiin tekemään snautseria, jonka parraksi hän keksi pörröttää lankaa koiran karstalla.

– Siitä tuli luonnollinen vaikutelma ja päätin kokeilla samaa tekniikkaa myöhemmin virkattuun samojediin. Pääsääntöisesti olen virkannut kaikki työni 7 veljestä – langasta virkkuukoukulla numero 3.

 

Samojedi on kooltaan noin 15 cm. Sen pohjaksi on virkattu valkoinen koira, johon Niina on kiinnittänyt langat ja harjannut ne karstalla auki pörröiseksi.

– Tämän jälkeen trimmasin saksilla koiran trimmattu muotoonsa. Silmiä ”meikkasin” mustalla langalla, jotta niihin tulisi eloa. Haluan korostaa virkatuissa eläimissä eläimen tärkeimpiä piirteitä, joista esimerkiksi samojedilla on ominaisena sen hymy. Hyvinä malleina tietysti toimivat omat koirat.

Niina suunnittelee työnsä itse, ilman ohjetta, joten luonnollisesti purkamaankin joutuu.

– Joskus enemmän, joskus vähemmän ennen kuin saa toivotun lopputuloksen. Kokeilun kautta voittoon. Kaikki osat eli pää, kuono, korvat, vartalo ja niin edelleen on virkattu erillisinä osina ja ommeltu toisiinsa kiinni työn lopuksi. Kannattaa sovittaa ja kokeilla paloja nuppineuloilla yhteen, jotta lopputuloksesta tulee hyvä.

Niina on erityisen innostunut amigurumeista. Ne ovat pieniä virkattuja pehmoeläimiä tai muita hahmoja. Into amigurumeiden tekoon lähti oikeastaan omasta ja miehen kiinnostuksesta Nintendo-peleihin.

– Ja onhan niitä Nintendo-hahmoja jo pieni kasa television päälle kertynytkin. Sain jopa innostettua ja opetettua miehenikin virkkaamaan. Tutkin netistä, että minkälaisia hahmoja ihmiset ovat tehneet, ja sitten lähdin itse kokeilemaan. Nintendo-hahmoissa on otettu enemmän tai vähemmän mallia muiden töistä. Vartalon sisällä on vanua ja silmät ovat askarteluliikkeestä ostetut turvasilmät. Kokeilin samojedin karvaakin, mutta se puskee läpi. Tärkeintä amigurumin onnistumisessa on sen kasvot, joihin käytän ylivoimaisesti eniten aikaa. Niistä pitää tulla eläväiset.

Toistaiseksi Niina on tehnyt töitään vain ystäville ja tutuille lahjaksi ja omaksi iloksi. Myymistä ja ohjeiden kirjoittamista hän on vasta harkinnut.

– Ohjeita töihini ei ole, vaan ne on tehty virkkaamalla ja purkamalla ja virkkaamalla purkamalla eli kokeilun kautta, että mikä näyttää omaan silmään hyvälle. Esimerkiksi ruskea koira on virkattu 7 veljestä –langalla. Turkki on tehty koiralle jälkeenpäin kiinnittämällä lankaa haluttuihin kohtiin, harjaamalla karstalla auki ja sitten leikkaamalla haluttuun pituuteen.

Nyt Niinalla on työn alla on parit villasukat ja muutama amigurumi, muun muassa Pusheen the cat ja Megaman.

– Suunnitteilla on lisää koiriakin. Ideoita on paljon ja aikaa liian vähän. Tänään sain valmiiksi Heidi Bearsin Happypotamuksen. Töitäni voi käydä katsomassa Instagramissa nimimerkillä @huiniina. Laitan sinne usein kuvia töistäni, kun niitä valmistuu.

Seuraavaksi Niinaa kiinnostaisi oppia neulahuovutustekniikka. Voi vain kuvitella, kuinka ihania koiria sillä tekniikalla syntyisi!

Niina ei tee tilaustöitä, mutta voi vastata kysymyksiin sähköpostitse.
niina.huittinen@hotmail.com

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Reijan räsymaton raidat on kudottu innostuksesta, kekseliäistä käsitöistä, kirpparilöydöistä, tilpehööripussukoista ja käsillä tekemisen hurmasta.

Reija Ypyä, 53-vuotias ET-lehden toimittaja sukeltaa blogissaan käsityön ja luovuuden värikkääseen maailmaan.

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat