Sain aikoinaan lahjaksi hienon kanaverkosta tehdyn "valaisimen", jossa ei olekkaan lamppua sisällä, vaan irtonainen ledivalosarja. Hieno oivallus kädentaidoista. 

Itse tuunailin evakkoaikana puunoksan jonka maalasin valkoiseksi. Ajatuksena laittaa se maljakkoon. Tietenkin sillä seurauksella, että se vei lampun paikan TV-tasosta ja lamppu joutui lattialle tason viereen. 

Siellä se lamppu oli vähän niinkuin piilossa, ei päässyt näkymään edukseen. Tasot loppui kesken.

 

 

 

Pitkään olen tuumannut, että miten saisin sen korkeammaksi, mistä "jalka" kanaverkolle ! Ei mikään helppo homma kun verkko on pyöreä ja sisältä tyhjää täynnä. 

 

Ostaessani jalkalamppua Ikeasta en tykännyt sen omasta varjostimesta koska se oli muovinen, joten ostin siihen uuden. Siitä lampusta jäi sitten ylimääräiseksi se osa joka pitää varjostinta paikallaan. Siitä sain idean ! 

Siinä osassa on kolme "piikkiä" jotka sain ujutettua kanaverkon rei'istä läpi, joten nyt siinä oli este tulevan jalan menosta läpi. Yksi etappi saavutettu !

Mutta minkälainen jalka ! Pullo olisi ollut hieno, mutta ei se käynyt. Lasi ja metalli keskenään  kotikonstein, ilman mitään muuta tukea ei toiminut.

 

Kärsimättömänä ihmisenä meinasin jo repiä hiuksia päästäni. Kunnes kampaajani kertoi "cd fix efektistä".

- Jaaha, mikä se on ?

- Peiliefekti kontaktimuovi, jolla voi päällystää vaikka mitä !  Wau ! Mistä sitä sitten saa ?

- Bauhausista tai Etolasta. 

Hmm ... Turun keskustassa ei ole mitään sellaisia liikkeitä, no mutta onhan netti. 

Tilasin sitten Etolasta tätä peiliefektiä, eikä kestänyt kauaa kun se oli jo käsissäni, kaksi päivää.
No niin, taas yksi etappi saavutettu. 

 

Ensin ajattelin tehdä sen jalan talouspaperirullista mutta se oli liian lyhyt, eikä ollut mitään mistä olisin saanut pitempiä rullia.

Sitten iskin silmäni Keplerin trikologian pokkareitten laatikkoon. Mutta eihän se vielä riittänyt, liian matala. Sitten löysin toisen, läpinäkyvän laatikon joka oli roskiin menossa, melkein saman kokoinen kuin edellinen.

 

Läpinäkyvä laatikko oli vähän hutera, joten tungin sisälle sanomalehteä. Tuli heti tukevampi ote. Hiukan oli kokoeroa, mutta sanomalehtihän on ihan hyvä apuväline !

 

 

Laatikot päällekkäin teipillä kiinni ja ohuempaan kohtaan lisää sanomalehteä. Siistin vielä ulkokuoren valkoisella piirustuspaperiarkilla, josta unohtui ottaa kuva. Näin sain tasaiset sivut peiliefektiä varten.

 

Se on nyt siinä !

Kaikki osat ovat irtonaisia ja kevyitä, eikä tarvitse siivotessa pelätä lampun hajoamista vaikka kaatuisikin, mikään ei mene rikki.

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Seniorin sessio kertoo Maija-Liisan näkökulmasta asioista, ikääntymisestä ja sen tuomasta ”ihmeellisyyksistä”. Ei ole vaan yhtä asiaa, vaan elämästä yleensä. (Ei aina) Hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa ! 

 

Maija-Liisa Ryhänen on eläkkeellä oleva 68-vuotias neljän lapsen äiti ja kuuden ihanan lapsenlapsen mummi. Työelämässä toiminut visuaalisena suunnittelija. Harrastuksina ollut piirtäminen, maalaaminen ja käsityöt. Nykyään kuntosalilla käynti ja bloggaaminen.

Blogiarkisto

Kategoriat