Omaishoitajuuteen yhdistetään usein raskaus, sekä fyysinen että psyykkinen, ainainen taistelu eduista ja tuista. Paljon puhutaan kaikenlaisesta muustakin negatiivisesta, mikä asiaan liittyy. Nämä ovat asioita, jotka nousevat pintaan ja saavat julkisuutta. Jostain kumman syystä me ihmiset tykkäämmekin lukea lehdistä ilmeisesti negatiivisia asioita. Eiväthän ne muuten niistä niin innokkaasti kirjoittaisi.

Läheisen vakava sairastuminen on aina sen sairastujan kannalta paha asia ja jonkinlainen katastrofi tai kriisi. Niin se on myös läheisille. Asia on kuitenkin niin, että kun jotain erikoista tapahtuu, se on erikoistilanne, mutta kun tämä tilanne jatkuu riittävän kauan, siitä muodostuu normaalitilanne. Elämä on sitä elävien ihmisten normaalia elämää, vaikka se saattaakin poiketa paljonkin naapurin elämästä. Ja tässä vaiheessa on usein mahdollista nähdä myös paljon positiivisia asioita. Vanhaa sanontaa mukaellen nähdä lasi joko puoliksi täynnä tai puoliksi tyhjänä.

Minun kohdalla eräs näistä positiivisista asioista on ollut ruuanlaitto. Olen aina sitä osannut laittaa, mutta paremmin perehdyin asiaan vasta vaimoni sairastuttua. Aikani perinteisiä äijäruokia veivattuanin tympäännyin koko touhuun. Asian pakollisuuden takia päätin kääntää inhotuksen iloksi ja aloin harrastaa ruuanlaittoa. Aikaa myöten syntyi Iskä kokkaa -blogi,  jonka syntymisen tiimoilta laitoin vuoden ruokaa valmistamatta samaa ruokaa kahdesti. Samalla blogin alkujorinat toimivat jonkinlaisena henkisenä purkautumiskanavana. Aktiivinen ruuanlaiton harrastaminen kesti kuutisen vuotta ja Iskä kokkaa -tarinat ovat päivittyneet viime vuosina todella harvoin. 

MIkä tässä sitten oli se positiivinen asia? No se, että olen oppinut laittamaan maukasta ja monipuolista ruokaa ja vieläpä pitämään jokapäiväisestä ruuanlaitosta. Tänään meillä oli lihapäivä ja lihapäivän ruokalista oli seuraavanlainen

Itämaisittain maustettu naudanlihapata

Basmatiriisiä

Vuohenjuustotomaatteja

Itämaisittain maustettu naudanlihapata 

vajaa kilo naudan kulmapaistia

pari porkkanaa

5 salottisipulia

5 valkosipulin kynttä

250 g kantarelleja

öljyä paistamiseen

2-3 rkl vehnäjauhoja

vettä

tatti- tai lihaliemikuutio

2 rkl tomaattipyreetä

timjamia, mustapippuria, jeeraa, kardemummaa ja kanelia, kaikkea aika rohkealla mitalla eli sellaiset pari teelusikallista

1/2 litran pullo punaviiniä

Leikkaa liha kuutioiksi karjalanpaistilihojen tapaan. Kuori ja pätki porkkanat. Murskaa kuoritut valkosipulin kynnet. Paista pannulla lihat öljyssä parissa kolmessa erässä siten, että pinta kevyesti ruskistuu. Kuullota sipulit pannulla ja freesaa porkkanat, valkosipulit ja kantarellit nopeasti. Siirrä ainekset uunipataan sitä mukaa kuin valmistuvat pannulta. Lisää jauhot pataan. Murenna lopuksi liemikuutio pannulle ja huuhdo kuuma pannu parilla kolmella desillä vettä. Kaada syntynyt liemi pataan. Lisää viiniä lukuunottamatta loput ainekset ja sekoita padan sisältö. Kaada lopuksi viiniä niin paljon pataan, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Hauduta lihoja 150 asteisessa uunissa kunnes lihat ovat mureita. Minulta meni kolme  tuntia. Jos neste alkaa haihtua niin, että lihat jäävät kuiviksi, lisää vettä tai viiniä. Tarjoile basmatiriisin kera.

Vuohenjuustotomaatit

Vuohenjuustoa puolitettuina suikaleina

500 g minikirsikkatomaatteja

puolenkymmentä valkosipulin kynttä kuorittuna ja siivutettuna

hieman öljyä

tuoretta timjamia silputtuna

Laita ainekset uunivuokaan ja kaada viimeksi hieman öljyä päälle. Kypsennä 150 - 200 -asteisessa uunissa kunnes juusto kevyesti alkaa ruskistumaan ja tomaatit kypsyvät. Tarjoile lämpimänä alkusalaattina tai yhdessä pääruuan kera, kuten me teimme.

Aurinkoista ja maukasta viikonloppua kaikille.

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja

cooking.snowman@gmail.com

Kommentit (0)

Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Blogiarkisto

Kategoriat