Kirjoitukset avainsanalla lajittelu

Moni asia alkaa pienestä. Niin myös jätteiden lajitteluni. Johan me 60-luvulla kaikki sanomalehdet paperitehtaalle kiikutettiin. Syynä ei niinkään ollut maailman pelastaminen ekokatastrofilta vaan se, että saatiin jätepaperista 20 penniä kilolta rahaa. Mutta siitä jäi kuitenkin tapa, että jätepaperia ei laiteta muiden roskien joukkoon.

Omakotitalossa olemme asuneet pian viimeiset 30 vuotta. Talo on vaihtunut ja kaupunki, mutta jätettä kuitenkin syntyy koko ajan. Perhekoko ja jätehuoltoyhtiöiden määräykset jäteastioden tyhjennyksestä ovat vaikuttaneet siten, että joka toinen viikko käytiin astia tyhjentämässä vuosikymmenet. Nykyisillä tyhjennyshinnoilla kyse on noin 160 euron vuosikustannuksesta eli ei meitä ainakaan kalliilla jätemaksuilla lajitteluun ohjata. Vanhojen sanomalehtien jälkeen tulivat tyhjät pullot. Pitihän ne takaisin kauppaan viedä, kun niistä sai pantinkin. Pikkuhiljaa vaimo alkoi napsia muitakin lasipurkkeja keräyspisteisiin vietäväksi. Perusteli sillä, että kun se säilyy lasina tästä ikuisuuteen. Parempi saada kiertoon. Vaikka vähän kerrassaan kiertoon alkoi päätyä jokunen metallipakkauskin, ei perheen sekajätteen määrä vähentynyt, sillä perhe kasvoi, ja kulutus lisääntyi.

Vaimon sairastumisen aikoihin ajoittui eräänlainen kulminaatiopiste, jolloin oma ympäristötietouteni puhkesi kukkaan. Työssäni osallistuin noihin aikoihin pariinkin projektiin, joissa sivuttiin kierrätystä ja jätteiden lajittelua. Aloin seurata, mitä jätettä tuotimme. Hetken seurailtuani ostin pihalle neljä 30 litran valkoista kannellista peltipönttöä. Yhteen tölkit ja kartonki, toiseen metalli, kolmanteen lasi ja neljänteen uunin tuhkat. Tuhkia ei pitäisi laittaa suoraan uunista jätteisiin, vaan niiden pitäisi antaa rauhassa jäähtyä, ja näin ollen tuhka-astia meillä oli ollut jo aiemminkin, mutta yhdenmukaisuuden vuoksi sekin tuli nyt hankittua. Olin aloittanut järjestelmällisen jätteiden lajittelun.

Oma opettelunsahan siinä oli. Etenkin muiden saaminen mukaan toimintamalliin teetti hieman alussa töitä, mutta vuoden harjoittelun jälkeen homma alkoi toimia. Sitten kävi niin kuin yleensä käy, että ruokahalu kasvoi syödessä. Ostin kompostorin. sellaisen halvimman verkkokaupassa lämpökompostoriksi mainitun mallin. Oma järkikin sanoi, ettei se täytä välttämättä kaikkia taajama-alueella kompostorille asetettuja kriteereitä. Sillä kuitenkin aloitettiin, ja kertyvän jätteen määrä romahti. Voitiin siirtyä joka neljän viikon välein tapahtuvaan tyhjennykseen. Kustannus puolittui noin 80 euroon vuodessa. Ainoa ongelma on kompostimulta, joka on todella hyvää puutarhassa käytettäväksi. Me vain ei olla vaimon kanssa mitään puutarhaihmisiä. Olemme enemmänkin tsehovilaisen - elämää myötäilevän - puutarhanhoidon kannalla. Onneksi naapurustosta löytyy puutarhaihmisiä, joille kottikärryllinen tai kaksi multaa on aina kelvannut. Viime syksynä sitten jäteyhtiömme edullisen tarjouksen innostamana rohkaistuin ostamaan ihan oiekean lämpökompostorin, joka täyttää kaikki direktiivit.

Vaan mitä jää jäljelle, kun lajittelu on edennyt tähän vaiheeseen? Muovia, muovia, muovia! Tajutessani asian kaksitai kolme vuotta sitten aloin tuntea muovipakkaukset vastenmielisiksi. Vaan kun niitä on uskomattoman vaikea välttää. Tämän vuoden puolella tulivat sitten nuo paljon parjatut direktiivit avuksi. Tuottajavastuulain nojalla kaupat velvoitettiin järjestämään muovipakkausjätteiden keräys. Meillä otettiin jo kolme kuukautta sitten varaslähtö. Keräsin halkoliiterin nurkkaan muovipakkaukset jätesäkkeihin, jotka sitten tämän kuun alkupuolella kiikutin keräyspisteeseen, kun sellainen otettiin käyttöön. Ja jälleen muutos oli merkittävä. Jätteen määrä väheni niin radikaalisti, että uskalsin tänään siirtyä joka kahdeksas viikko tapahtuvaan tyhjennykseen. Jätehuollon vuosikustannuksemme ovat siten pudonneet kymmenessä vuodessa nykyhinnoin 160 eurosta 40 euroon vuodessa. Säästösyistä muutosta käyttäytymisessäni en tehnyt. Yhteiskunnalta kaipaisin tähän asiaan voimakkaampaa keppi ja porkkana -tyylistä ohjausta. Lajittelusta voisi myös tehdä velvoittavampaa eikä hintaan vaikuttavan valvonnan lisääminenkään olisi mpahasta. Pelkällä valistuksella asia ei etene.

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja

cooking.snowman@gmail.com

 

J.K. Noita tyhjennysaikoja säätäessäni törmäsin jännään byrokratian kukkaan. Kun viime syksynä asiaa tiedustelin, niin asiakasneuvoja kertoi, että tyhjennys voidaan suorittaa kahden, neljän tai kahdeksan viikon välein. Kuljetusteknisistä syistä kuuden viikon jaksotus ei ole mahdollinen. Auto kulkee kuitenkin kahden viikon välein katuamme pitkin. Tänään ensimmäinen asiakasneuvoja väitti vakaasti, että asiakkaiden tasa-arvoisen kohtelun lisäksi kuuden viikon tyhjennysvälin puuttumiseen vaikuttaa myös logistiset tekijät. Saimme aikaiseksi lämminhenkisen, suorastaan kuuman keskustelun, joka päättyi siihen, että katkaisin puhelun. Puolen tunnin kuluttua seuraava asiakasneuvoja selitti asiallisesti, että kun haja-asutusalueille pystytää järjestämään vain nuo tarjolla olevat vaihtoehdot - tyhjennys 2, 4 tai 8 viikon välein - niin laissa mainitun tasa-arvoisuuspykälän perusteella ei sitten muuta tarjota taajamassakaan, vaikka se logistisesti toki mahdollista olisi. Muutimme meille hyvässä yhteisymmärryksessä tuon kahdeksan viikon rytmin ja totosimme, että kyllä byrokratia osaa joskus johtaa hassuihin lopputuloksiin!

Kommentit (1)

Kantsun muori
Liittynyt6.3.2016

Olette kyllä toimineet edistyksellisesti ja hyvää kestävän kehityksen tapaa noudattaen. Perheeni asuu kerrostalossa lähiössä ja meillä on hyvin hoidettu ja huollettu jätehuone. Ainoastaan muovi, tekstiilijäte ja elektroniikka pitää viedä muualle, samoin ongelmajätteet. Huotomies vie jätehuoneeseen jätetyt huonekalutkin ilmaiseksi pois. Kyllä kelpaa kierrättää. Toivoisin, että talomme kaikki asukkaat oppisivat jossain vaiheessa lajittelemaan oikein, ohjeet ovat sanalliset ja kuvalliset, joten pitäisi osata, paljon on kuitenkin petrattavaa.

Sirpa Hanski