En valitettavasti pääse siitä mihinkään, mutta näen tässä ajassa paljon samanlaista kuin 20- ja 30-luvuissa. Maailmaa runtelee lama. Ääriliikkeet aktivoituvat. Sotaa treenataan siellä sun täällä. Ja jos ei treenata, niin ainakin pullistellaan. Myös Suomen sisällä oli 20-30-luvuilla ääriliikkeitä. Molemmilla laidoilla. Ja kaikki hyväksyivät hiljaa asian niin meillä kuin muuallakin. Kokonaan kehitys ei Suomessa kerralla muuttunut - osin kansainvälisen tilanteen kehityksen takia - mutta pahin kärki "väärin ajattelivia" kohtaan suunnatulta terrorilta vietiin sen jälkeen, kun entinen tasavallan presidentti Ståhlberg kyydittiin vasten tahtoaan eli muilutettiin 1930 lokakuussa Joensuuhun. Tavan kansalaisia Lapuan liike oli tähän saakka muiluttanut aina Neuvosto-Venäjälle saakka. Ståhlberg oli kyyditykseensä saakka ollut näkyvin omankäden oikeuden vastustaja, joka myös oli syynä tapahtuneeseen. Tämä oli liikaa niin politikoille kuin suurimmalle osalle kansaakin.

Mikä on meidän aikamme Ståhlbergin kyyditys? Nyt on jo tapettu oman maan ihmisiä oman käden oikeudella. Tai tietysti noin ei saa sanoa. Täytyy sanoa, että epäillään törkeästä kuolemantuottamuksesta. No, kyse on kuitenkin siitä, että toisesta ihmisesta on "aatteen kunnian" suojelemisen seurauksena henki lähtenyt. Ihan sama, millaisesta ihmisestä on kyse, näin ei saa tehdä. Ei Helsingissä eikä Kainuussa. Ei misssään. Eikä tätä tule hyväksyä. Mutta me kaikki yhdessä hyväksymme tapahtuneet hiljaa. Ostamme iltapäivälehden taivastelemme. Voimakkainta on jakaa kaverin tuomitseva kirjoitus somessa. Toisaalta, emmehän me tavan ihmiset paljon muuta voi tehdäkään, kuin kertoa, ettemme hyväksy. 

Mutta tasavallan päättäjät! Miksi ette ole tähän mennessä nähneet ennusmerkkejä? Miksi ette ole reagoineet? Kukaan suuren puolueen puheenjohtaja ei ole ennen tätä päivää selkeästi tuominnut ja asettunut vastustamaan isänmaallisuuden nimissä rikollisuuden rajamailla toimivia. Nyt on aika! Toimikaa! Lopettakaa hiljainen hyväksyminen. Säätäkää sellaiset lait, että saamme elää maassa, jossa ei tarvitse pelätä. Ei kenenkään. Ei ole hyväksi, että oman maan ihmiset alkavat tappaa toisiaan.

Ilkka Pirhonen

omaishoitaja

Joensuu

cooking.snowman@gmail.com

Kommentit (1)

Seuraa 

Ei tässä näin pitänyt käydä. Ilkasta tuli omaishoitaja yhdessä yössä.

Ilkka Pirhonen on 57-vuotias mies Joensuusta, samanikäisen vaimonsa omaishoitaja. Blogissaan Ilkka tuo esiin omaishoitajan arjen – ja irtiotot – kiertelemättä. Välillä mies karauttaa pollantyhjennysreissulle maailman ääriin. Tai ainakin Venäjän laidalle. Tälle läntiselle.

Blogiarkisto

Kategoriat