Ystäväni oli juuri muuttanut paikkakunnalle ja iloitsi hyvin alkaneista naapuruussuhteista, kun eräänä kesäpäivänä se sitten tapahtui: Naapurin rouva lakkasi tervehtimästä, noin vain ykskaks, ilman mitään sellaista tapahtumaa, jonka ystävä olisi osannut nimetä mökötyksen syyksi. Ystäväni saattoi vain kehitellä teorioita, sommitella arvailuja ja pohdiskella tekemiään virheitä. Oliko hän hoitanut puutarhaa liian innokkaasti, hymyillyt rouvan miehelle liian ystävällisesti vai oliko mielenosoituksen takana sittenkin terassilaajennus, josta avautui esteetön näkymä naapurin oleskelupihalle. Talot kun sattuivat sijaitsemaan siten, ettei näkymää voinut estää muuta kuin kasvattamalla rajalle korkeita pensaita tai puita, mutta sellaisia ei kasva yhdessä yössä.

Toinen ystävä sai kerrostalonaapurin vihat niskoilleen, kun tämä epäili tupakansavun kantautuvan sisätiloihin ystäväni parvekkeelta, vaikka ystävän kessuttelusta oli aikaa yli 30 vuotta. Mitkään todistelut eivät auttaneet, sillä valittaja oli varma asiastaan ja porhalsi kadulla ohi silmiään räpäyttämättä, suutaan avaamatta ja kättään nostamatta. Pikkukaupungissa törmäilyä ei voinut välttää. Ystäväni kyllästyi lopulta yksipuoliseen tervehtimiseen ja alkoi hänkin suhtautua naapuriin kuin tuiki tuntemattomaan muukalaiseen, vaikka molemmat asuivat samassa rapussa.

Kolmannellekin ystävälle on kertynyt kokemuksia naapureiden mykkäkoulusta pienessä taloyhtiössä. Kun ystävä rohkeni vastustaa erään pariskunnan lain ja yhtiöjärjestyksen vastaisia tempauksia, nämä ottivat naisparan vihollisekseen ja kulkivat pienessä pihapiirissä kuin tämä osakas olisi ollut ilmaa. Puolisoista mies leppyi jossain vaiheessa, mutta vaimo ei koskaan. Hän käänsi systemaattisesti päänsä pois kaikissa kohtaamistilanteissa. Seurauksena oli, että vihanpitäjä joutui karttelemaan ystävääni ja käpertymään neljän seinän sisälle.

Esimerkkejä riittäisi enemmänkin pelkästään naapurisuhteiden solmuista ja voi vain kuvitella, millaisia puhumattomuuden kierteitä löytyy työpaikoilta. Mielessäni ihmettelen tätä käytöstapojen puutteen ja sosiaalisen taitamattomuuden määrää, joka voi saada suorastaan kidutuksen muotoja, kun se viedään huippuunsa. Miettikääpä niitä rohkeita ihmisiä, jotka uskaltautuvat irtautumaan ahtaista uskonnollisista yhteisöistä ja kokevat suvun ja ystävien totaalisen hylkäämisen. Tai lapsia, nuoria ja aikuisia, jotka suljetaan porukan ulkopuolelle päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Jo alkukantaisissa kulttuureissa on hylätty kelvottomaksi katsottuja yksilöitä yhteisön ulkopuolelle. Sosiaalinen eristäminen on tehokas rankaisemisen muoto, joka on verrattavissa kuolemantuomioon. Sinä et ole enää olemassa sille, joka kieltäytyy katsekontaktista, puhumisesta ja tervehtimisestä.

On ymmärrettävää, että vaikeista asioista on vaikea puhua ja on helpompi vetäytyä puhumattomuuden taakse kuin sovitella ja tulla vastaan. Kukapa pariskunta ei olisi joskus harrastanut mykkäkoulua, kun riitä yltyy pahaksi! Ja jokainen varmaan tietää, miten ahdistavaa pitkään jatkunut mökötys on.

Jospa suostuisimme tutkailemaan itseämme ja myöntämään, että kontaktista kieltäytyminen on haitallista ja voi perustua väärinkäsityksiin, epäluuloihin, itsekkäisiin etuihin ja virhetulkintoihin. Puhumattomuus ja kohtaamattomuus tekevät ihmisen sairaaksi, pilaavat ilmapiirin ja aiheuttavat turhaa tuskaa. Kaikki kärsivät, sekä tervehtimisestä kieltäytyjä että hänen uhrinsa. On kuvaavaa, että tervehdys-sanaan sisältyy ajatus terveydestä. Tervehditään siis ja vaalitaan terveyttä!

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ritva-Liisa Sannemann on entinen nuori, joka hämmästelee ja kummastelee maailmanmenoa hamassa menneisyydessä filosofiaa ja muuta mukavaa opiskelleen harmaantuneilla aivosoluilla. Takana on pitkä ura kirjoittamisen ammattilaisena ja vieläkin ovi on hieman raollaan työelämään, mutta pääasiassa aika kuluu omakotitaloa kunnostaessa, puutarhaa hoitaessa ja syvällisiä miettiessä. Rinnalla kulkee rakas mies ja sydämen täyttävät lapset ja lastenlapset. Taivaanrannan filosofi on sairastanut, saanut monta jatkoaikaa ja oppinut kiittämään elämän lahjasta. Hän hämmentää kirjallisiin keitoksiinsa keittiöpsykologiaa, kokemuksen syvää rintaääntä, sipauksen etiikkaa ja hyppysellisen hymyä.

Blogiarkisto

2016