Kirjoitukset avainsanalla terkkuja

Hiukseni olivat kasvaneet huomaamattani  niin pitkiksi,  että en tuntenut itseäni peilistä. Tiedä miten ne olivatkin innostuneet  pitenemään vauhdilla, kun yleensä jaksoivat kasvaa vain hartioille asti. Roikkuivat selässä kuin lehmän häntä,  sillä minä en ole niitä onnekkaita, joilla pitkä ponnari  näyttää tuuhealta hevosenhännältä. 

Tiistaiaamuna  huokaisin aamupalapöydässä Sörtsölleni: "Taidan mennä  leikkaamaan hiukseni. Mitäs sanot, jos leikkaan tukkani  ihan lyhyeksi, sopiskohan mulle?"
Viisas Sörtsöni vastasi rauhallisesti mutta vakaasti: "Vaikea sanoa, sopiiko sulle lyhyt tukka kun en näe luonnossa. Sanon mielipiteeni kun olet leikannut.
Jos en tykkää, niin menet Tortoretoon asumaan. Tulet takaisin kotiin kun hiukset ovat kasvaneet takaisin pitkiksi."
Että sillä lailla. 
Kyllähän minä Tortoreton merenranta-asunnollani  viihtyisin yksinkin, jos olisi vielä kesä ja lämmin.
Ajatus syysmyrskyistä ylhäisessä  yksinäisyydessä ei oikein innosta.
Toivotaan parasta.

Maanantaisin kampaamot ovat kiinni, mutta tiistai on hyvä päivä mennä kampaajalle Italiassa, sillä se on ainoa päivä kun kampaamoissa on hiljaista. 
Viikonloppua kohden kampaamoissa on tungosta, täyttyvät  kuin  Kuopion kalamarkkinat.
Olikohan tämä nyt hyvä vertaus,  käykö  Kuopion kalamarkkinoilla ihmisiä?
Italialaiset naiset käyvät kampaajalla kerran viikossa, jotkut jopa kaksikin.
Kampaaja pesee heidän hiukset ja laittaa ne nätiksi, kuin olisivat ylioppilasjuhliin menossa.
Italialaisten karheat hiukset kun eivät rasvoitu niinkuin suomalaisten, jotka näyttävät kahden päivän päästä siltä, kuin ne olisi sivelty voilla.
Ei minulla mitään voita vastaan ole, kunhan se on ruisleivän päällä.
Italialaiset kampaajat ovat ammattimaisia, tekevät työtään nopeasti ja varmalla kädellä, oli kyse kampauksesta tai leikkauksesta.
Lisäksi heillä on hyvä maku,  ja silmää nähdä, millaiset hiukset sopivat erilaisiin kasvonmalleihin ja persoonallisuuteen.
Laskukin on puolet siitä mitä Suomessa.

Ajan  Pandalla kohti Spoleton keskustaa lauleskellen kovalla äänellä  Sylvian joululaulua.
Muistan kyllä, että joulusta ei ole vielä tietoakaan, mutta nyt laulattaa tämä.
Kun pääsen kohtaan "Sä tähdistä kirkkain loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen", ääni värisee ja kurkkua kuristaa.
Vaihdan nopeasti kappaletta:
"Marylin, Marylin, milloin riisut jumpperin!"

Saavun kampaamoon, missä on vain muutama asiakas, ja pari kampaajaa, Paola ja Silvia.
Paola on omistaja, ja Sergion pojan vaimo. Silvia on Sergion veljentyttö, eli kuin menisi sukulaisiin kylään.
Silvia föönää vanhemman rouvan hiuksia, jonka harmaat hiukset ovat juuri värjätty ruskeiksi.

 Paola laittaa "graffie" eli "raapaisuja" nuoren tytön pitkiin hiuksiin, toisin sanoen ohuita raitoja vain päällyhiuksiin.
Istun alas kirkkaanvihreälle nahkasohvalle odottamaan ja otan käteeni juorulehden.
Silvia tuo minulle touhujensa välissä espresson.
Kampaamoihin pitää varata aika, mutta silti joutuu aina myös odottamaan vuoroaan.

Paola laittaa minulle kolmet eriväriset raidat: Vaaleat, kullanväriset ja sekaan vielä ruskeaa.
Kun värit ovat hiuksissani, huomaan peilistä, että minulla ei ole kulmakarvoja.
Tortoreton aurinko, kuuma kesä, on polttanut sekä hiukseni, että kulmakarvani. 
Paola ehdottaa kulmien värjäystä, jotta saisin ilmettä kasvoilleni. 
Siinä sitten istun värit päässä ja kunnon väriliipaisut olemattomissa  kulmissani, ja kurkin sivusilmällä neidin "raapaisujen" kohtaloa.
Vaihtelemme kuulumisia ja juoruja Spoleton elämästä.

Yhtäkkiä ovi aukeaa, ja sisään astuu kuusikymppinen nainen.
Hän kävelee nopein askelin Paolan luo ja ojentaa ranteensa Paolalle puhumatta mitään.
Katson ihmeissäni mitä tapahtuu: Paola laittaa rouvalle käsiketjun lukon kiinni,  ja rouva poistuu ovesta samantien ulos kadulle.
Paola kertoo minulle nauraen: "Tämä nainen asuu tässä yläkerrassa, ja tulee joka aamu samaan aikaan tänne, että laitan hänen käsiketjunsa kiinni, kun ei saa sitä itse."
Nämä ovat niitä hetkiä Italiassa, että tunnen itseni normaaliksi. 
Ei tainnut olla naisella kaikki hevoset tallissa.

Hiuksiani pestään, hoidetaan ja lopulta leikataan ja kuivataan. Lattialle jää todisteeksi entisistä pitkistä hiuksistani läjä hiussuortuvia.

Väsähtäneenä istumisesta, mutta kevein mielin, lähden pois kampaajalta. Pandani peilistä kurkistelee uusi nainen, joka toivoo, ettei hänen tarvitse lähteä Tortoretoon.

 

Paola raapaisuvauhdissa.

 

Silvia föönää, asiakas kultturisoituu.

 

Hei mies, jos ajattelet, että naisesi on karmeimmillaan tukka pystyssä aamulla herätessään, et ole nähnyt häntä kampaajalla.

 

Tällaisen saa 50-eurolla, kun jaksaa istua 3-tuntia kampaajalla.

Kommentit (12)

Miia

No mitäs Sörtsö sanoi sit kun tulit kotiin uuden kampauksen kanssa? Kiva kun bloggaat täälläkin!

Leila
Liittynyt7.10.2015

Taisi tykätä Sörtsö, ei ainakaan tarvinnut lähteä kotoa pois, tukkaa kasvattamaan. 

Leila

Leila
Liittynyt7.10.2015

Kiitos, näyttää ainakin huolitemmulta, kun kunnon leikkaus hiuksissa. Ei olisi ollut mukavaa yksin merenranta-asunnolla,täällä kun on nyt oikein kaatosade ja ukkostaa.

Leila

Tiina Etnan rinteeltä

Ihanan hauskasti kerrottu kampaamossa käynnistä, näinhän se Italiassa menee! Hyvin sopii "lyhyetkin" hiukset sinulle! Odotan taas innokkaana seuraavaa blogiasi, ja sitä mistä sillä kerralla kerrotkaan :)

Vierailija

Kiitos Tiina! Ajatuksissani jo syntymässä seuraavia "pulinoita".

pitulo1
Liittynyt24.8.2015

Hei! Tosikiva juttu. Olen kaivannut tällaisia ulkomailla asuvien kertomuksia asuinmaastaan ja ihan arkipäivän asioista et-nettiin. Moni, Suomessa itsestään selvä asia, on jossain toisessa maassa täysin erilainen. Itse olen asunut Kairossa, Pretoriassa, Mexico cityssä ja Moskovassa. Lyhyitä aikoja tosin enkä ole katsonut tarpeelliseksi parkkeerata mihinkään niistä lopullisesti. Odotan innolla seuraavaa blogiasi.

Leila
Liittynyt7.10.2015

Kiitos!  Olipa kiva saada tällainen positiivinen ja innostava kommentti! Oletpa nähnyt maailmaa, todella erilaisia kulttuureja. Minä olen jämähtänyt tänne Keski-Italiaan, Spoleton pieneen kaupunkiin, kymmeniksi vuosiksi.

Leila

osa-aikaitalialainen

Hih, siisti kuvaus – meidän kylän kampaajalla kuulee myös kaikki mehevät paikallisjuorut ;-)

Paula

Hyvä kirjoitus. Nyt olis kiva tietää että millainen tukka Sörtsöllä on... Hih

Leila
Liittynyt7.10.2015

Paula, tää oli hauska! Ennemmin tai myöhemmin laitan Sörtsön profiilikuvan tänne arvosteltavaksi..;)

Leila

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun istuimme Marjan kanssa Caprille vievässä laivassa, olin aika täpinöissäni.
Katselin ulos ikkunasta meren aaltoja, mitkä hakkasivat laivamme seinään ja haaveilin.
Kohta näkisin kuuluisan Caprin saaren ja usein televisiossa näytetyn pikkuruisen piazzan, missä olivat nauttineet auringosta ja viinilasillisesta monet  Hollywoodin näyttelijät,  kuuluisat kirjailijat ja taiteilijat, kuninkaalliset  ja poliitikot. 
Tiedä vaikka istuisin tuolille, missä on lämmittänyt peppuaan  Pablo Neruda, Lenin tai  Sophia Loren.
Saapuessamme Caprin satamaan,  etsin välittömästi silmilläni piazzaa, mitä ei tietenkään näkynyt sillä Caprin keskusta on korkealla, vuoren huipulla.
Änkeydyimme turistibussiin ja saimme leppoisen näköisen,  harmaahiuksisen Maurizio-papan oppaaksemme.
Nousimme serpentiinitietä yhä ylemmäs ja ylemmäs  Maurizion papattaessa Anacaprin ja Caprin historiaa seitsemällä eri kielellä.
Minä en ymmärtänyt kreikkaa, niin tuijottelin ulos ikkunasta ja mietin järkeviä:  "Onpa likaiset bussin ikkunat."
Saari on jaettu kahteen osaan: Capriin ja Anacapriin, kaksi kylää, jonka ihmiset eivät ole kautta-aikojen tykänneet  toisistaan.
Kilpailutilanne. 
Niinkuin Ilves ja Tappara Tampereella.
Menimme ensin Anacaprin puolelle, missä on ruotsalaisen lääkärin ja kirjailijan Axel  Munthen (1857-1949) asunto, tai ennemminkin  linna, mikä toimii nykyään museona.
Ei ehditty nähdä palatsia sisältä, koska piti juosta Maurizion vanavedessä, mutta maisemat olivat upeat korkealta vuorelta alas merenrantaan. 
Kyllä siellä on kelvannut svenssonin käynniskellä ja nauttia merituulesta ja samettisista kesäöistä.

Kävimme turistiporukalla yhdessä syömässä Anacaprilla olevassa ravintolassa, ennenkuin jatkoimme matkaa Caprin puolelle.
12 e lautasellinen spaghettia, lasi viiniä ja herkku päälle. Ruoka oli sen arvoistakin: Meksikolaiset turistit kiittelivät  hymyilevää ravintolanomistajaa hyvästä ruoasta,mutta minä, joka olen syönyt 30-vuotta italialaista ruokaa, olin eri mieltä; turistirysä. Taatusti nurkan takana olisi ollut joku pikkuriikkinen taverna, sitruunapuiden varjossa,missä olisi saanut taivaallista ruokaa. Mutta kun piti kipittää "Maurizio seitsemääkieltäviidessäminuutissa" perässä.
,
Massut täynnä huonosta ruoasta, huristimme sitten bussillamme Caprin puolelle.
Maurizio jatkoi hölötystään kaikilla maailman kielillä, joten minä  kyllästyin ja huutelin tuolini takaa:"Saiskos saman italiaksi? "
Caprilla meillä oli vapaa-aikaa mennä katsomaan itseksemme puistoja, kirkkoja ja kuuluisia palatseja, mutta minä ja Marja eksyimme kapeille kivikujille, joten meiltä taisi jäädä jotain näkemättä. Nautimme silti katujen kauniiista vaateliikkeistä, mihin ei ollut asiaa, jos takataskussa ei ollut muutamia tuhansia euroja. Anacaprilla olimme nähneet jopa hotellin, missä yöpyminen maksoi 7800e/yö.  Onneksi kukkaloistot, salaiset puutarhat rautaporttien takana ja kauniit maisemat olivat ilmaisia.

Retken lopuksi saavuimme vihdoin haaveilemalleni piazzalle.
Tunnelma ei ollut aivan sitä mitä kuvittelin: Ei hajuakaan kesäisistä, elegantisti pukeutuneista kuuluisuuslomalaisista nauttimassa aperitiivia, vain häliseviä turisteja joka puolelta maailmaa. Maurizio oli kyllä informoinut meitä kiinankielellä, että Capri on saari, missä käy eniten turisteja maailmassa päivittäin, 10 000 turistia joka päivä.
Tänään meitä oli paikalla myös neljä suomalaista; tapasimme sattumalta suomalaisen nuorenparin, jotka olivat Karibian risteilyllä.
Tunnistin rouvan suomalaiseksi Luhdan takista ja rauhallisesta olemuksesta.

Istahdimme kuitenkin Marjan kanssa kahvilan rottinkituoleille, riisuimme takkimme ja tilasimme prosecot.
Aurinko lämmitti kesäisesti kasvojamme, mikä sai lämmön tunteen myös sieluumme.
Onnellisesti hymyillen nostimme maljat ystävyydellemme ja kauniille Caprille.

Kommentit (2)

Jael

En ole koskaan käynyt Caprilla,mutta edesmennyt äitini rakasti saarta ja tässä takanani on taulu,jossa eräs taiteilija Caprilla on maalannut hänet ja siskoni.  Ehkä saari oli ennen hieman vähemmän turistien pilaama paikka.. Terveisin,Jael

Leila
Liittynyt7.10.2015

Kiitos Jael kivasta kommentistasi! Kyllä sun pitää mennä Caprille, kun noin ihania muistojakin.
Kyllä Capri on näkemisen arvoinen paikka turisteista huolimatta, taivaallisen kaunis saari. Eikä se sillä lailla ole muuttunut, että olisi fastfoodeja ja muuta, vaan alkuperäisiä katuja, taloja ja romanttisia ruokapaikkoja, turisteja vaan paljon, kaikki haluavat nähdä Caprin kauneuden. Uskon, että varsinkin keväällä kun koko luonto kukkii, se on uskomattoman kaunis!

Leila

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun ulkosuomalainen ystäväni, Marja Sveitsistä, ehdotti minulle yhteistä matkaa Napoliin ja Amalfin rannikolle, olin heti valmis kuin partiopoika.
Olen ollut siellä  ennenkin, joten tiesin, että alue on  Italian kauneimpia seutuja.

Muutaman päivän kuluttua, olimme jo Rooman asemalla halaamassa toisiamme, onnellisina  jälleennäkemisestä.
Lähdimme iloisina ja seikkailunhaluisina junalla kohti Napolia.

Saavuimme illalla  Napoliin, missä tihutti vettä.
Onneksi hotellimme oli aivan aseman vieressä.

Aamulla heräsimme aikaisin, sillä olimme innokkaita tutustumaan Napolin keskustaan.
Ilma oli edelleenkin epävakainen, ja välillä saimme tihkusadetta niskaamme, mutta eipä meitä ole tehty sokerista, joten kävelimme Napolin eläväisiä ja kapeita kujia 8 - tunnin työpäivän verran.

Napoli on Napoli,  sellaista kaupunkia ei toista ole olemassa.
Napolilaiset itse sanovat, että Napoli on kaunis aurinkoisena päivänä, mutta ruma vesisateessa.
Useat, harmaat rapistuneet rakennukset, näyttävät surullisilta, auringon ollessa piilossa pilvien takana mutta napolilainen, vilkas ja värikäs elämä , saa unohtamaan sateenkin.
Kapeat kujat ovat pullollaan kojuja ja kauppoja: Tuoretta kalaa vesiastioissa tien varressa punaisten varjojen alla, vaatteita ja koruja roikkumassa talojen seinillä ja kioskeja, mistä voit ostaa kävellessäsi Napolin herkkuja, kuten friteerattua pizzaa.
Kaupat alkavat sisätiloista, mutta laajenevat kuin kalamyyjien mustekalojen jalat, pitkin katua.
Melua ja vilskettä:
Joku laulaa lauluja Napolin murteella, kitaralla säestäen
Joku huutelee naapurille kuulumiset laittaessaan pyykkiä kuivumaan parvekkeen reunan ulkopuolelle.
Joku lukee päivän lehteä seinään nojaillen, joku maalaa taulua piazzalla.

Pysähdymme syömään muutaman neliön kokoiseen trattoriaan.
Ruoka on maukasta ja sydämellä tehtyä; sipuleista haudutettua pastakastiketta on keitelty 4 -tuntia.
Lopuksi kysyn saako heiltä espressoa ruoan painikkeeksi, vaikka näen, että lilliputtiravintolassa ei ole minkäänlaista kahvikonetta.
Tarjoilija vastaa myöntävästi ja juoksee ulko-ovesta ulos.
Näen, miten hän lasin takana heiluttaa merkiksi yhtä sormeaan, kohti läheistä kerrostaloa.
Muutaman minuutin kuluttua, nuori poika pyyhältää ovesta sisään kahvini kanssa.
Tuotiinko espressoni  baarista, vai keittikö napolilaismamma sen minulle keittiössään?
Ei aavistustakaan.
Varmaa on, että kahvia ei  keitelty trattoriassa.

Napolilaiset  ovat tunnettuja kekseliäisyydestään: 
Kun vuosia sitten, tuli  autoilijoiden turvavyöpakko, napolilaiset  kehittivät  t-paidan,  mihin oli eteen piirretty turvavyö. 
T-paita päälle ja liikenteeseen.
Myös liikennevalot ovat napolilaisille kaupungin koristeita, värivaloja.
Ongelmaksi tuli, kun Amerikan presidentti tuli Napoliin vierailulle:  Mitäs nyt tehdään kun Amerikan presidenttikin näkee, että napolilaiset eivät pysähdy liikennevaloissa?
Homma hoidettiin.
Napolin keskustasta otettiin pois kaikki liikennevalot, laitettiin takaisin presidentin häivyttyä maisemista.
 

Ps. Matka jatkuu seuraavassa postauksessa:  Capri,  Sorrento,  Amalfi,  Positano.

 

Kommentit (9)

Miia

Moi! Mitä noi mustanaamioiset valkopukuiset "tontut" ovat jotka halailevat jotain punaista ja kurkistavat autojen kattoikkunoista jne.... jotenkin kivoja myssypäitä :-D 

katia

se on pulcinella :)..Ciao Leila bell articolo come sempre .ma l hai mangiata la pizza napoletana?

Leila
Liittynyt7.10.2015

Ho mangiato solo le pizzette, che siamo state a Napoli solo un giorno..

Leila

Leila
Liittynyt7.10.2015

Niiden nimi on Pulcinella. Napolilaiset ovat kehittäneet tämän iloisen komediahahmon nukketeatteriin 1500-luvulla, ja tänä päivänä näitä Pulcinelloja on joka paikassa Napolissa, kojuissa ja katukaupoussa jne. Kaikki Italiassa yhdistävät iloisen Pulcinellan Napoliin?

Leila

Miia

Kiitos! Siis Kasperi... mun rattaat pyöri tyhjää kun mä yritin miettiä nimeä jonka tiedän. Mä sain joskus tuliaisia Napolista, tuollaisen posliininuken mutta kissat pudottivat sen melkein heti palasiksi ja lahjan tuoja suutahti... no sellaista sattuu! Mä muistin jo että se hahmo leikkii tyhmää saadakseen tietää salaisuuksia. 

elisa

Hei, mika tahansa paikka on ikava sateisena ja harmaana paivana. Olin viikonlopun Fuengirolassa, oli harmaata mutta Sillanpaan ja muiden suomalaisten esiintyjien konsertti pelasti :).  Muutenkaan en lahde tuollaiseen paikkaan hakemaan aurinkoa tallaisen kuuman kesan jalkeen Milanossa.

Leila
Liittynyt7.10.2015

Napolissa oli sateista vain ekana päivänä, loppuloma oli aurinkoista ja lämmintä, jotain +24?Mahtava konsertti varmaan!

Leila

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Syksy on aikaa, jolloin Suomessa alkavat Työväenopiston kurssit. Jos asuisin vielä Tampereella, olisin jo ilmoittautunut näytelmäryhmään, kokkikurssille, kiinaa opiskelemaan, taidemaalaukseen ja zumbatunneIlle. Ja käynyt sitten vain zumbassa. Jos jaksan. 
Silti on ikävä Työväenopistoa. 

Onneksi Italiastakin löytyy mukavaa tekemistä syksylle. Kuten oliivien keruu. 
Kumppanillani Sergiolla ( Suomeksi ihan vaan Sörtsö. ) on sadan puun oliivitarha, mistä keräämme oliivit omaan "extravergine" òljyyn talveksi. 

Ensin käymme tarkastamassa, ovatko oliivit kypsyneet kerättäviksi, eli vaihtaneet väriään vihreistä mustiksi.
Olenpa lukenut jostain suomalaisesta lehdestä, miten joku väitti, että ei ole olemassa mustia oliiveja, vaan että mustat oliivit olisivat vihreitä oliiveja, mitkä vain värjätty mustiksi.
Ai. Tervetuloa katsomaan oliivitarhamme mustia oliiveja.

Puun alle laitetaan verkko, mihin hanskat kädessä, käsillä revityt oliivit putoavat. Tämä on hauskaa hommaa: Aurinko paistaa, lämpötila vielä yli parikymmentä astetta. Täydellinen hiljaisuus ympärillä, sielu lepää kukkulaista maisemaa katsellessa.

Paitsi jos Sörtsön lapsenlapset Stefano ja Riccardo tulevat auttamaan, ja naapurin lapset, ja naapurin koirat.
Luonnonrauha muuttuu sekunnissa luonnonröyhäksi.
Tiedän. 
Röyhä sanaa ei ole olemassakaan, keksin sen päästäni.
Kuvaa hyvin lasten ja koirien melua.
Onhan se mukava, kun saavat lapsenlapset kertoa iloisina äidilleen, miten auttoivat pappaa.
Keräsivät seitsemän oliivia.

Kun yksi puu on tyhjennetty oliiveista, verkko kasataan ja oliivit kaadetaan muovisiin laatikoihin.
Siirrytään seuraavalle puulle.

Lopuksi kaikki laatikot kasataan ( tai Sörtsö kasaa) autonperään ja viedään "frantoiolle" eli puhdistettavaksi lehdistä, murskattavaksi ja puristettavaksi öljyksi.

Sitten vaan odotellaan kotona puhelinsoittoa, että voidaan mennä hakemaan valmis öljymme.
Illalla paahdetaan leipää takassa bruschetaksi, ja kaadetaan päälle sörtsööljyä.
Aukaistaan hyvä pullo punaviinäkin juhlan kunniaksi.

Sörtsö ihmettelee takan edessä, leipää mutustellen:
"Miten sä voit olla niin nopea keräämään oliiveja, vaikka tulet sieltä Pohjolasta, etkä ollut koskaan kerännyt oliiveja?"
En oliiveja, en.

Ei tiedä Sörtsö-rukka, mitä se on, kun sinulle annetaan käteen viiden litran muoviämpäri ja käsketään kerätä täyteen punaisia viinimarjoja.
Pieni sadekaan ei ole haitaksi työnteolle.

 

 

 

Kommentit (16)

Leila
Liittynyt7.10.2015

Sylvi, tuossahan niitä on kuvassa laatikossa, ja paikanpäällekin voi tulla katsomaan.:)

Leila

AnjaM

Kirjoitat niin hyvin, että tuntuu kuin itsekin olisin noissa oliivimaisemissa.

Tuula Brisbanesta

Olisipa hauska joskus päästä koittamaan oliivin keräilyä! Mukavaa luettavaa.

Leila
Liittynyt7.10.2015

Kiitos Tuula! Italiaan sitten lokakuussa, moni oliiviviljelijä on onnellinen, jos saa auttajia?

Leila

Vierailija

Olen itsekin kuullut noista mustiksi värjätyistä vihreistä oliiveista ;)

Sisiliassa on tänä syksynä todella runsas oliivisato. Mio marito sta aiutando la :) e il cane nostro :)

Leila
Liittynyt7.10.2015

Eli sinä olet pomona ja mies ja koira apulaisina. ;) Hienoa, että runsas sato, kyllä se oma oliiviöljy on vertaansa vailla.

Leila

Petra

Leilaseni, juu minakin olen lukenut saman tarinan ettei mustia oliiveja olekaan, katselivat kun hullua aikaa sitten kun patevana tietona siita taalla kerroin eraassa aamiaispöydassa....:D 

Leila
Liittynyt7.10.2015

Petraaa?Niinkuin ei italialainenkaan kyllä tiedä, minkä värisiä ovat karviaiset.;) Kultturieroja?

Leila

Minna

Kuulosta kivalta hommalta tuo Oliivi sadon keräys. Kyllä näppärä Suomlais nainen oliivit poimii siinä missä metsä ja puutarhamarjat. Noissa maisemissa silmä  ja sielu lepää. 

No pitäiskö lähteä nyt keittiöön katsomaan löytyisikö EVVOta ja leipää. 

Leila
Liittynyt7.10.2015

Minna, no oliko leipä hyvää? Totta, noi oliivit kerää nopeasti, pieniin viinimarjoihin verrattuna. Kyllä minä inhosin lapsena sitä keräämistä!

Leila

Teija

Heipsan Leila! Ihana kun kirjoittelet tällä ET-lehden sivuilla, niin kiehtovat juttusi ilahduttavat entistä isompaa lukijakuntaa. Vai on nuo italialaisten perheiden omat oliivitarhat vielä tänä päivänäkin voimissaan, hienoa! Luulin, että nykyään suuri osa kansasta ostaisi jo öljynsä marketeista. Oikein silmä lepää, kun tuota oliivitarhaanne katselee. Jos joskus kaipaatte sadonkorjuuapua, niin täällä olisi yksi reipas rouvashenkilö valmiina hyppäämään koneeseen per heti :-) Sörtsön lapsenlapset ovat kerrassaan suloisia. Heidän kanssaan ei varmasti tule aika pitkäksi.
Ihanaa viikon jatkoa, voi hyvin <3

Leila
Liittynyt7.10.2015

Teija, olipa kiva löytää kommenttisi täältä!:) Tervetuloa oliiveja keräämään! Kun olet maistanut meidän omaa uutta oliiviöljyä, niin sitten tiedät miksi tehdään omista oliiveista öljy, eikä osteta kaupasta;):) Umbriahan on täynnä oliivipuulaaksoja ja rinteitä, jostainhan se öljy sinne kauppaankin tulee. .:) Mukavaa viikkoa Teija! 

Leila

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.