Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa on vanhoille ruusulajikkeille oma osasto, eräänlainen vanhainkoti. Nämä vasta terälehtensä avanneet kaunokaiset on kuvattu siellä noin viikko sitten. Nyt kukassa on varmasti jo lisääkin lajikkeita.

Perinteisin suomalainen juhannusruusu taitaa olla puolikerrottu Rosa spinosissima ’Plena’. Tällainen kasvaa lapsuudenkotinikin seinustalla. Simolan rosarion verkkosivuilta voi lukea, että lajike on levinnyt koko maahan, ja ulkomailla se tunnetaan Suomen valkoisen nimellä (Finlands vita ros, Finnish white).

Ruissalossa myös tämä yksinkertainen ruusu on nimetty juhannusruusuksi. Kyseessä on Rosa pimpinelliforia ’Grandiflora’, jonka villin muodon Rosa spinosissima (tai pimpinelliforia) 'Altaican' voi nähdä villinä esimerkiksi Englannin maaseudulla. Ruusun oikeasta nimestä on kiistelty vuosisatoja.

Vaaleanpunaisia pimpinellaruusuja lienee kasvanut kartanoiden, pappiloiden ja maalaistalojen pihoissa 1800-luvulta asti. Minunkin lapsuudenkotini vaiheilla metsän rajassa kasvaa tämäntapaisia, mutta pienempiä ja herkemmän näköisiä ruusuja. Ovatko ne villejä, en osaa sanoa. Mahdollisesti.

Samaa sukujuurta, Rosa spinosissima, on tämäkin ruusukaunokainen. Vanhoista puutarhoista on kuulemma löytynyt paljonkin ruusuja, jotka ovat saattaneet selvitä vuosikymmenet ilman hoitoa. Ruusujen nimet ovat usein unohtuneet. Suomen Ruususeura, joka perustettiin vuonna 1989, on nimennyt niitä uudelleen pääasiassa löytöpaikan mukaan. Ruusulöytöretket, siinäpä idea.

Rosa majalis ’Tornendal´on muunnos villinä metsässä kasvavasta tornionlaaksonruususta. En ole tällaista kyllä ikinä luonnossa nähnyt, mutta enpä olekaan samoillut tornionjokilaakson metsissä.

Mikä sitten on tämän ruusun nimi? Ei aavistustakaan. Joudun vain toteamaan, että ruusu on ruusu on ruusu. Hyvää juhannusta jokaiseen torppaan niin maalle kuin kaupunkeihinkin! Melkein mistä tahansa voi löytyä ruusu.

--

Päivän kuvat: Juhannusruusuja.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Parhaillaan toivun leikkauksesta, jonka päätteeksi takalistooni ommeltiin 15 tikkiä ja toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin vaivojen hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, oikean kokoisen vaatevaraston keräämisestä, käsitöistä ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 56-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram