Olen remontin ajaksi vaihtanut kotia vuokraemäntäni kanssa. Paitsi että hän ei tietenkään asu työmaalla, vaan mökillään. Mutta minun kannaltani tunne on sama: asun toisen kodissa. Ensimmäisten viikkojen kokemukset:

 

1. Jokinäköalasta on paljon iloa.

Vakituisesta kodistammekin joki pilkottaa hiukan, mutta täällä se on lähellä ja näkyy kaikista ikkunoista. Etenkin iltaisin Aura on kaunis, kun se välkehtii kaikissa iltaruskon sävyissä. En ollut myöskään tajunnut, että jokainen jokirannassa kävelijä on näin selvästi näkyvillä rannan asunnoista. Sehän on varsinainen catwalk. Puolisoni harmittelee, ettei muistanut ottaa kiikareita mukaan.

 

2. Iso parveke on mahtava.

Väistökotimme parveke on huoneen kokoinen. Harmi, ettei vielä ole riittävän lämmintä, jotta sitä voisi hyödyntää kunnolla. Samanlainen olisi mahtava kotonakin. Siellähän mahtuisi sekä kasvattamaan kukkia että oleskelemaan ja jopa joogaamaan! Oi auvoa.

 

3. Kaunis ei aina ole mukavaa.

Väistöasuntomme on sisustettu hyvällä maulla. Lähes kaikki huonekalut ovat Alvar Aallon klassikoita, eikä Ikea-tavaraa näy mailla halmeilla. Täällä on hienompaa kuin meillä kotona, mutta pehmeistä istuimista on pulaa. Sänky on kapea ja sohva kova. Myös luonteva joogamaton paikka puuttuu. Jännevammaisen olo on täällä hieman tavallista haasteellisempaa.

 

4. Taitto-ovet ovat kätevät.

En ole koskaan harkinnut taitto-ovia kotini komeroihin, mutta tämän jälkeen kyllä harkitsen. Nehän ovat tosi käteviä: tukevampia eivätkä mitoituksen ja asennuksen kannalta yhtä kriittisiä kuin liukuovet, mutta vievät vähemmän tilaa kuin tavalliset ovet. Ainakin täällä ne toimivat oikein hyvin.

 

5. Kylpyhuoneen suunnitteluvirhe kastelee sukat.

Täällä on suihku vessanpytyn vieressä, ja niiden välissä on seinäke, joka on alhaalta avoin. Joka kerta, kun käyn suihkussa, istuimen edusta lainehtii vettä. Sitä ei saa kovin helposti edes lastalla pois, koska seinäke on tiellä. Näin ollen pytyn edessä ei voi pitää mattoa, tai jos pitää eikä muista siirtää sitä suihkuun mennessään, se kastuu läpikotaisin. Ei kiva. Pystyin onneksi vakuuttamaan puolisolleni, että ei, tätä suunnitteluvirhettä ei ole tulevassa kylpyhuoneessamme.

 

6. Saunaa ei tosiaan tule lämmitetyksi kovin usein.

Meillähän ei kotona ole huoneistosaunaa, mutta täällä on. Luulin, että saunoisin harva se päivä, mutta en ole sitten kuitenkaan viitsinyt. Saunan löyly on niin kuivaa, ettei siellä hikoa yhtään. Tällaista saunaa välttääkseni jätin sen rakennuttamatta kotiini. Tai voihan olla, että olen vain lämmittänyt saunaa liian kauan.

 

7. Pyykkikori kylpyhuoneessa on kiva.

1960-luvun alun asuntoja rakennettaessa ei ajateltu vaatehuoltoa ollenkaan. Ajatus kai oli, että piika pesee pyykit talopesulassa tai ne viedään pesulaan. Tämä talo on paljon uudempi. Kylpyhuone on käytävä, jonka aloittaa kodinhoito-osuus. Vasemmalla on pesukoneen paikka ja oikealla kaapit pyykeille ja siivoustarvikkeille. Mankelikin siihen varmaan mahtuisi. Etenkin pyykkikaapit ovat kätevät. Meillä ei ole aikaisemmin mahtunut kylpyhuoneeseen edes pyykkikoria, mutta täällä päätin, että nyt sellainen tulee.

 

8. Leikkuulauta lusikkalaatikon päällä ei toimi.

Siinähän se useimmissa suomalaisissa kodeissa on, mutta miksi, oi miksi? Kun tekee voileipää leikkuulaudalla, on veitsen tai kahvilusikan onkiminen esiin laatikosta lähes mahdotonta. Toinen keittiön suunnitteluvirhe on tiskiallas, josta puuttuu irrotettava roskasihti. Kaikki pikku jäte pääsee suoraan viemäriputkeen, joka sitten onkin koko ajan enemmän tai vähemmän tukossa.

 

9. Kerubeihin tottuu.

Meillä kotona seinät ovat paljaat ja koriste-esineitä on esillä niukasti. Täällä on taidetta ja pikkutavaraa kaikkialla, minne sitä on voinut ripustaa ja asetella. Siirsin muutamia esineitä kaappiin, jotta sain omat tavarani mahtumaan piirongin päälle ja kirjahyllyyn. Valtaosa on kuitenkin saanut jäädä. Kerubit ovat täällä niin kotonaan, että antaa heidän liihottaa.

 

10. Koti-ikävä on kova!

Kaipaan omaa sänkyäni, keittiötäni, rahiani, pehmeää sohvaani, naarmuisia parkettejani ja tuulimyllynäköalaani. Ei voi mitään!

 

--

Päivän kuvat: Keittiön koristeet lienevät matkamuistoja Teneriffalta. Oikein hauskoja.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Parhaillaan toivun leikkauksesta, jonka päätteeksi takalistooni ommeltiin 15 tikkiä ja toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin vaivojen hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, oikean kokoisen vaatevaraston keräämisestä, käsitöistä ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 56-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram