Palatessani kampaajalta näin, kun puolisoni astui pihaportista kadulle. Hän katsoi minuun päin, muttei reagoinut, vaan lähti ylittämään katua. Huidoin. Hän katsoi uudestaan. Hän ei ollut tunnistanut minua.

Pitkät, vaaleat hiukseni olivat vaihtuneet tummanruskeaan polkkaan. Muutos ulkonäköön oli yllättävän suuri. Parin päivän kuluttua törmäsin kaupungilla kahteen työkaveriin, mutta he eivät nähneet minua, vaan kävelivät ohi. Vaatteemme melkein koskettivat toisiaan.

Miksi tein itsestäni tunnistamattoman?

1. En tavoittele enää nuorekasta ulkonäköä. Vielä viisi vuotta sitten julistin, että pysyn blondina niin pitkään kuin hiukseni ja päänahkani kestävät. Halusin olla hoikka, vaalea ja urheilullinen, jotta näyttäisin nuorekkaalta ja minua ihailtaisiin. Suurimman voittoni sain, kun nuori, nätti työkaveri sanoi, että hän haluaa näyttää keski-ikäisenä samalta kuin minä. Arvostukseni muuttuivat, kun ikääntyminen iski minut polvilleni ja ymmärsin kuolevaisuuteni. Minusta on mukavaa tulla vanhaksi.

2.  Haluan palata omaan, luonnolliseen hiusväriini. Olen värjäyttänyt tai vaalennuttanut hiuksiani lähes yhtäjaksoisesti jo noin 30 vuoden ajan. Koen, että nyt on hyvä aika palata juurille, omaan väriin. Omaa hiusten väriä ei tarvitse jatkuvasti ylläpitää värjäyksillä, ja ainakin periaatteessa se sopii ihoni ja silmieni väriin - eihän luonto tee värivirheitä, eihän?

3. Minulla oli valmiina 4 sentin juurikasvu. En pystynyt leikkauksen ja pakarakipujen takia käymään kampaajalla moneen kuukauteen, joten vaaleissa hiuksissani oli jo pitkä, tumma juurikasvu. En ollut alun perin ajatellut vaihtaa hiusten väriä ihan vielä, mutta tilanne oli niin otollinen, etten halunnut jättää sitä käyttämättä.

4. Menetin toipilaana noin puolet hiuksistani. Lettini oli ohentunut niin paljon, että tuntui turhalta pitää pitkää tukkaa.

5. Koko kampaamo innostui asiasta. Kerroin kampaajalleni, että pitkän aikavälin tavoitteenani on oman värinen long bob, mutta jättäisin ammattilaisten asiaksi, miten se toteutettaisiin. Leikattaisiinko nyt aivan lyhyt, kokonaan oman värinen tukka, jota sitten kasvattelisin? Vai värjättäisiinkö minulle välivaiheen tukka, jonka suojissa siirtyisin hiljalleen omaan väriin? Neuvoja alkoi sadella. Leikkauksen ja värin valintaan osallistui kolme kampaajaa, ja väri sekoitettiin ainakin kolmesta komponentista.

6. Tumma hiusväri tuo silmäni esiin. Minulle sopivat mustaa lukuun ottamatta kaikki hiusvärit, koska ihoni on erittäin vaalea ja muut värini pehmeät ja epämääräiset. Jopa niin epämääräiset, että silmäni vaihtavat väriä hiusten ja vaatteiden mukaan. Tummanruskea tekee silmistäni syvän sinivihreät. Se on vaihteeksi mukavaa.

Uudeksi väriksi valittiin hieman luonnollista väriäni tummempi sävy, jonka on tarkoitus haalistua hiljalleen omaan väriini. Jostakin syystä väri näyttää valokuvissa vaaleammalta kuin luonnossa, joten oheisten kuvien hiusväri on jo aika lähellä omaa, pehmeän ruskeaa väriäni. En tosin osaa sanoa, minkä verran olen jo harmaantunut. Se selvinnee ennen pitkää.

--

Päivän kuvat: Hiusten väri vaikuttaa yllättävän paljon ulkonäköön.Tässä mitassa piikkisuorat hiukseni kääntyvät luonnostaan hieman ulospäin. Olen auttanut niitä pyöröharjalla.

Kommentit (5)

MarjattaP

Kyllä tosiaan hiusten väri muuttaa ulkonäköä!   Tuo sun uusi look näyttää aika hyvältä!

Maija
Liittynyt15.10.2015

Kiitos kun poikkesit ja kommentoit, Mammapolkee. Käykääpä lukijat katsomassa myös hänen blogiaan!
Ja Marjatta, kyllä se vaan ihmeesti muuttaa. Enpä tosin ole ihan varma, hyväänkö vai huonoon suuntaan. Kun hiukset ovat tummat, ihon punakkuus korostuu. Muistan, että kun aikanaan vaihdoin blondiksi, olin oikein tyytyväinen ihon värin tasoittumiseen. Mutta tämä ruskea on tosiaan lähempänä omaa väriäni. En ollut blondi edes ihan pikkulapsena, vaikka siskoni oli ja tummeni minun kanssani samanväriseksi vasta myöhemmin.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Kiitos Ikkis, omat värini ovat nimenomaan pehmeät, ja ovathan nuo piirteetkin vuosien mittaan kovin pehmenneet :D

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Parhaillaan toivun leikkauksesta, jonka päätteeksi takalistooni ommeltiin 15 tikkiä ja toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin vaivojen hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, oikean kokoisen vaatevaraston keräämisestä, käsitöistä ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 56-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram