Minut pakotettiin osa-aikaisairauslomalle. Väänsin itkua, kun työterveyslääkäri selitti, ettei hän voi  suositella minua kokoaikatyöhön ennen kuin on aivan varmaa, että selviydyn siitä. Minä olin ajatellut kokeilla, miten töissä lähtee sujumaan, ja helpottaa sitten tahtia, jos en pärjäisi. Lääkärin käsitys järkevästä tavasta palata töihin oli täysin päinvastainen. Niinpä tietenkin.
Rivien välistä kävi lisäksi ilmi, että minulle oli jo alustavasti sovittu osa-aikainen sijainen. Hän odotti vain pomon puhelinsoittoa. Nuo liittoutuneet konnat ja petturit, pomo ja lääkäri! Eivät halunneet minua töihin! Julistivat minut tarpeettomaksi ja kykenemättömäksi, tai no, ainakin 40-prosenttisesti tarpeettomaksi. Grrr ja yhyy!

Selkäni takana juonimisesta en pääse syyttämään, koska töihinpaluuhankkeeni tuli työterveyslääkärille täytenä yllätyksenä. Professori O. ei ollutkaan lähettänyt hänelle sairauskertomustani eikä tietoa sairauslomani pituudesta, vaikka lupasi. Työterveyslääkäri manasi, että ei tätä näin pitäisi hoitaa, sillä hän joutui arvatenkin tekemään minulle työhönpaluusuunnitelman ylitöinä. Yllätys yllätys, tieto ei aina kulje terveydenhuollon yksiköstä toiseen.

En olisi myöskään saanut pitää kesälomaa heti sairausloman jatkoksi. Työterveyslääkäri kertoi, että hänen olisi ensin pitänyt todeta minut työkykyiseksi ja vasta sitten olisin saanut käyttää lomapäiviä. Ymmärrän toki, että vakuutus- ja muun byrokratian takia on varmaan järkevää erottaa sairaus- ja muu loma toisistaan, eikä oikeastaan ole omakaan etuni, että lomapäiväni kuluivat käytännössä sairastamiseen. Mutta minä halusin tehdä niin.

Vaahtosin, että minähän olen ollut vuosikausia töissä kipeämpänä kuin nyt olen.

Olin ollut jo tarpeeksi kotona. Kaipasin kipeästi tekemistä, normaalia vuorokausirytmiä ja seuraa, ja tiesin, että töissä päiväni täyttyisivät nopeasti mukavalla puuhalla. En myöskään halunnut jättää työkavereita pulaan, kun syyssesonki pyörähtäisi täyteen vauhtiin. Halusin töihin mahdollisimman pian.

Vaahtosin, että minähän olen ollut vuosikausia töissä kipeämpänä kuin nyt olen. Ihan naurettavaa, etten muka pystyisi kokopäivätyöhön! Lääkäri totesi tyynesti, että ihan totta, mutta nyt tuo kipeänä töissä oleminen on tarkoitus saada loppumaan. Hän ei halua ottaa sitä riskiä, että rehkin liikaa, jonka seurauksena leikatun alueen paraneminen hidastuu ja leikkaamaton puoli ärtyy operointikuntoon. Kyllä hän nyt vain suosittelee osa-aikasairauslomaa.

Hylätyksi tulemisen tunne kesti muutaman tunnin. Sen jälkeen ymmärsin olevani yksi maan onnekkaimmista naisista. Olin juuri sopinut kevennetystä töihinpaluusta, eivätkä työni edes kaatuisi kenenkään niskaan. Kaikkihan oli hienosti. Saisin leppoisan syksyn vain suhteellisen pienillä taloudellisilla uhrauksilla.

Osa-aikasairausloma on tarkoitettu juuri tällaisiin tilanteisiin. Siis sellaisiin, että on oltu leikkauksessa tai muuten pitkällä sairauslomalla, eikä täyttä varmuutta työkyvyn palautumisesta vielä ole. Kyseessä on aivan loistava keksintö, valtion lahja ja kädenojennus Suomen ikääntyvälle työssäkäyvälle väestölle, jonka krempat väistämättä vaativat hoitoa ja sairauslomia.

Mutta hyötyvät järjestelystä työnantajatkin. Heidän ei tarvitse maksaa täyttä palkkaa vajaasta työpanoksesta, kuten saattaisi käydä, jos toipilas yrittäisi tehdä kokonaista päivää. Palkka maksetaan vain sovitulta työajalta. Kun Kela maksaa sairausloman osuudesta päivärahaa,  ansionmenetys jää melko pieneksi. Verotuskin saattaa keventyä, jos hyvin sattuu.

Sovimme esimieheni kanssa 60 prosentin työajasta, joka toteutettaisiin siten, että työviikkoni olisi nelipäiväinen ja työpäiväni kuusituntisia sisältäen ruokatunnin. Työterveyslääkäri suositteli, että sairauslomapäivä sijoitettaisiin keskelle viikkoa, jotta kankkuni saisi toipumispäivän aina kahden työpäivän jälkeen. Näin päätettiin toimia.

Miten töihinpaluu sujui, siitä kerron heti seuraavaksi.

--

Päivän kuvat: Yksityiskohtia syysistutuksestani: tuija, tädyke, hopealanka ja valkokuusi.

Kommentit (2)

Onneton

Minä en ollut ihan noin onnekas. Olin työuupumuksen ja masennuksen vuoksi sairaslomalla käytännössä viisi ensimmäistä kuukautta viime vuodesta. Työterveyslääkärini suositteli osa-aikaista sairaslomaa, mutta työnantajani ei siihen suostunut. Halusin - minäkin - vihdoin takaisin töihin. Päädyin pitämään sairaslomani aikana pitämättä jääneitä talvilomapäiviä keventämään työviikkojani ennen kesälomaa. Siihen sentäs suostuttiin! Vieläkään en taida olla ihan sataprosenttisesti toipunut. Luottamus työnantajaan on tietenkin mennyt täysin.

Maija
Liittynyt15.10.2015

Harmillista, Onneton, ettei työhönpaluu sujunut toivomallasi tavalla. Mikähän mahtoi olla syynä kielteiseen kantaan? Se kuulostaa entistäkin oudommalta, kun kerrot, että sait pitää talvilomapäiviä, vaikka et saanut olla osa-aikasairauslomalla. Ei siis voinut olla kyse siitä, että sinua tarvittiin tekemään 100-prosenttinen työpanos. Mitä työnantajan pitäisi nyt tehdä, jotta luottamuksesi voisi palata? Ilman luottamusta on raskasta työskennellä.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Parhaillaan toivun leikkauksesta, jonka päätteeksi takalistooni ommeltiin 15 tikkiä ja toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin vaivojen hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, oikean kokoisen vaatevaraston keräämisestä, käsitöistä ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 56-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2017
2016

Instagram