Viljelylaatikkoni vapautui gladioluksilta jo elokuussa. Päätin, että nyt on oikea hetki toteuttaa haaveilemani syysistutus, johon voisin myöhemmin ripustaa tunnelmavalot ja vielä myöhemmin ehkä jopa joulukoristeita.

Valmistauduin tyhjentämällä laatikon ja siirtämällä sen keskeisemmälle paikalle niin, että koko laatikko näkyisi selvästi olohuoneen ikkunasta. Tämä edellytti koko parvekkeen möbleerausta: kukkaporras piti siirtää syrjään ja korituolille etsiä talvipaikka sisältä.

Toin taimet kotiin puutarhamyymälästä bussikyydillä isossa, sinisessä kassissa. Samassa kassissa olivat sekä kartiovalkokuusi Perfecta että pallotuija, joiden ajattelin muodostavan mukavan kontrastin istutuksessa. Kyllä muutamat ehkä katsoivat vähän pitkään, kun kävelin kaupungin halki joulukuusen latva kassista pilkottaen. Syklaamit, hopealangat, muratit ja fat boyt olin keräillyt torilta jo aiemmin.

Nyt istutus on  juurtunut ja näyttää kohtuullisen hyvinvoivalta. Muratit ovat lähteneet kasvuun ja syklaamit kehittävät uusia nuppuja. Hopealangat nyt muutenkaan eivät juuri kasva. Yllä olevassa kuvassa syklaamit ovat sen värisiä kuin ne oikeasti ovat, esimerkiksi alla olevassa kuvassa ne näyttävät liian, no, syklaaminpunaisilta.

Valitettavasti ensimmäiset päivät istutuksen jälkeen olivat erittäin lämpimiä ja aurinkoisia, enkä ymmärtänyt suojata kuustani. Se sai palovammoja auringon puoleiselle kyljelleen ja neulaset kuivuivat. Melko pieneltä alueelta, mutta harmitti silti. Sen jälkeen olen aina pitänyt kaihtimia alhaalla auringonpaisteella.

Tykkään kuusesta kovasti. Se on ihan oikea, kuusentuoksuinen kuusi, eikä mikään feikki. Valitsin tahallani vähemmän säännöllisen muotoisen puun, koska arvelin sen olevan kiitollisempi koristeltava myöhemmin.

Jos halla vie osan istutukseni kasveista, korvaan ne kestävämmillä tai täydennän asetelmaa vaikkapa lyhdyillä. Jo aika pian aion sovitella kuuseni oksille pieniä syysvaloja. Se tulee näyttämään olohuoneeseen oikein hyvältä.

Ai asetelman keskipiste? Kuusi!? Kyllä se olen kuulkaas minä, neiti Lilith "Lilli" Hiisku!

--

Päivän kuvat: Leveä ja kapea istutukseni oli vaikea kuvattava muuten kuin osissa. Sen näkee kokonaisena parhaiten ikkunan läpi olohuoneesta. Yritin kuvata sieltäkin, mutta mukaan tuli liikaa heijastuksia. Myös videosta tuli liian heikkolaatuinen julkaistavaksi.

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Parhaillaan toivun leikkauksesta, jonka päätteeksi takalistooni ommeltiin 15 tikkiä ja toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin vaivojen hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, oikean kokoisen vaatevaraston keräämisestä, käsitöistä ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 56-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

 

Blogiarkisto

2016

Instagram