Kun leikkauksesta on nyt kaksi viikkoa, ovat kävely- ja istumisharjoitukset alkaneet. Tuuli tuntui ihanalta iholla, kun pääsin ensi kertaa ulos ilman kyynärsauvoja. Oli leppeän kesäinen ilta, aurinko jo matalalla, ja tervapääskyt huutelivat. Huomasin nopeasti, etten pystyisikään kävelemään korttelin ympäri.

Niinpä otin kohteeksi viereisen korttelin lähikaupan. Halusin välttää ontumista ja pitää kävelyasennon hyvänä, joten askeleet olivat hyvin lyhyitä ja eteneminen hidasta. Oli siinä autoilijoilla ihmettelemistä, kun ylitin suojatien etanan vauhdilla. Jokaisella askeleella leikkauskohtaan koski. 200 metrin kauppareissu vei kaikkiaan melkein puoli tuntia. Tuliaisina minulla oli colajuomaa ja maitosuklaajäätelöä, mitäpä muuta.

Seuraavana päivänä kävely oli ehkä himpun verran nopeampaa, ja kolmantena päivänä kipu ei tuntunut enää yhtä selvästi.

Neljäntenä päivänä aloitin istumisharjoitukset 20 minuutista eli yhdestä mainoskatkon välistä. Istuminen sujui melkein kivutta, mutta kun nousin ylös, tunsin, että kävely ja istuminen samana päivänä olivat ehkä hieman liikaa. Arpi tuntui selvästi ärtyneeltä. Sitä kiristi.

Mitenkäs arpia nyt hoidetaankaan?

Joku saattaa muistaa, että vammakierteeni alkoi siitä, kun kaaduin pari kertaa juostessani. Sain silloin poskeeni haavan, jonka arpea hoidin Bio-Oililla. Muistin, että minulla on sitä vielä jossakin. Löytyi!  Mieheni hieroi arpea varovasti öljyllä. Arven koskettelu tuntuu epämiellyttävältä, mutta luulen, että öljyäminen on tehnyt arvesta joustavamman ja vähemmän kiristävän. Miehen mukaan se on myös vaalentunut selvästi.

Luultavasti tavallinen rypsiöljy olisi vaikuttanut samoin, mutta olihan tuosta pienestä pullosta ainakin helppo annostella. Tuoksukin on miellyttävä.

Istumisen apuvälineenä olen käyttänyt jo parin vuoden ajan terveydenhoidon erikoisliikkeestä hankkimaani puhallettavaa tyynyä. Kangaspäällisen sisällä on ikään kuin uimarengas. Jos minulla ei olisi ollut sitä ennestään, se olisi pitänyt ostaa nyt. Kovalla alustalla en vielä saa istua.

Professori O. neuvoi, että nilkkaa, polvea ja lonkkaa saa (ja pitää) taivutella rauhallisesti kivun sallimissa rajoissa. Olenkin vähitellen ottanut joogamaton jälleen käyttöön. Aika monia liikkeitä pystyn jo tekemään. Takareiden suora venytys on kuitenkin kielletty, eikä kipu sitä sallisikaan.

Seuraavaksi on vuorossa professori O:n kontrolli elokuun ensimmäisellä viikolla. Siihen asti hoito ja kuntoutus jatkuvat näitä samoja latuja.

Juu ei, se ei tarkoita mustikanpoimintaa. Ei vadelmapuskissa rymyämistä. Ei mitään, mikä edellyttää tuntikausien autossa istumista. Eikä vielä edes samppanjalasillista ravintolassa. Lähden kyllä liikkeelle heti kun pystyn, mutta se ei ole ihan heti.

--

Päivän kuvat: Mansikkasatoa parvekkeella. Lajike on Rainbow Treasure.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Parhaillaan toivun leikkauksesta, jonka päätteeksi takalistooni ommeltiin 15 tikkiä ja toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin vaivojen hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, oikean kokoisen vaatevaraston keräämisestä, käsitöistä ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 56-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

 

Blogiarkisto

2016

Instagram