Tätä en osannut odottaa. Käsissäni oli 28 kukkasipulia, jotka ohjeen mukaan piti istuttaa esikasvatukseen ruukkuihin eikä suinkaan suoraan viljelylaatikkoon, kuten olin kuvitellut. Ja lisäksi minulla oli 8 minikokoista miljoonakellon tainta, jotka piti istuttaa 8 sentin ruukkuihin taimimultaan. Arvatkaa vaan, oliko minulla oikean kokoisia ruukkuja ja multaa? No eipä ollut.

Olin tilannut ensimmäistä kertaa valmiita kesäkukkien taimia Kodin Kukat oy:stä (www.puutarha.com). Saan heidän kuvastonsa, koska olen tilannut heiltä amarylliksen sipuleita aiemmin. Ihastuin niin kovasti kuviin monisävyisistä miljoonakelloamppeleista, että sellainen piti saada. Ja kun kerran tilasin, niin tilasin sitten muutakin. Niitä kukkasipuleita. Minulla oli hieno suunnitelma: gladiolukset ja freesiat viljelylaatikkoon ja miljoonakellot tietenkin suoraan Lechuza-amppeliin. Vain liljat yksittäisiin saviruukkuihin.

Mutta eihän se niin käynyt. Ohjeissa sanottiin, että pikkutaimet pitää istuttaa ensin 8 sentin ruukkuihin, koska isommassa ruukussa ne keskittyvät juurien kasvattamiseen eivätkä huolehdi riittävästi lehdistä ja nupuista. Sitä paitsi neljän tilaamani taimen lisäksi sain neljä tainta kaupan päälle. Siispä minulla oli tuplaongelma. Eikä kylvö-, taimi- tai kaktusmultaa, vaan ainoastaan kesäkukkamultaa.

Seuraavana päivänä löysin ruokatunnilla jo kolmannesta kaupasta kylvömultaa ja oikean kokoisia ruukkuja. Tällaista tämä on, kun erikoisliikkeet muuttavat keskustasta kehäteiden varsille kauppakeskuksiin. Autoton nainen on mullaton nainen. En jaksanut bussillakaan lähteä resuamaan multapussien kanssa. Sitä paitsi oli kiire, sillä kaupanpäälliset näyttivät siltä, etteivät ne kestäisi enää toista yötä ilman omaa ruukkua.

Taimet saapuivat hauskoissa, muovisissa ”minikasvihuoneissa” pienen, tarkasti muotoillun multapaakun kanssa. Paketti löytyi pakettiautomaatista ylösalaisin, vaikka siinä oli isot ja selvät vihreät nuolet osoittamassa, miten päin se pitäisi olla. Tokkopa taimet siitä suuremmin kärsivät, mutta jostakin ne kyllä kärsivät, sillä näin heti, että ainakin yksi niistä oli kuoleman kielissä. Yritin elvyttää niitä suihkuttamalla multapaakulle huoneenlämpöistä vettä.

Suihkutinko liikaa ja hukutinko taimet? Vaikea sanoa. Istutusvaiheessa kolme kaupanpäällistaimista näytti jo erittäin huonoilta, ja parin päivän päästä oli selvää, etteivät ne koskaan kukkisi. Sain siis ilmaiseksi oikeasti vain yhden elinkelpoisen taimen. Vaikka kaikki tilaamani ja maksamani kasvit voivat erittäin hyvin, mieleen tietenkin hiipi epäilys, että toisinkin voisi olla. Kasvattajan ei ehkä olisi kannattanut lähettää minulle huonoja taimia ollenkaan.

Miljoonakellot pääsivät multiin ilman kommelluksia. Mutta entä sipulikukat? Olin hankkinut muutamia ylimääräisiä ruukkuja, mutta siltikin niitä ruukkuja oli vain vähän toista kymmentä. 28 sipulia esikasvatuksessa ikkunoilla olisi valtava määrä.  Pelkästään niiden istutuksessa ja myöhemmin uudelleenistutuksessa olisi hirveä homma. Ikkunoita meillä onneksi riittää joka suuntaan.

Alkoi vimmattu googlaus. Uskaltaisinko sittenkin istuttaa osan sipuleista suoraan viljelylaatikkoon? Vaikutti siltä, että useimmat harrastajat oikeasti esikasvattavat kukkansa sisällä. Freesian pitäisi lisäksi olla hurjan vaikea kasvatettava. Kodin kukkien puutarhuri vakuutti kuitenkin uutiskirjeessään sipulien olevan nykyisin niin hyvälaatuisia, ettei niitä välttämättä tarvitse esikasvattaa. Niistä saisi upeat kukat ilman mitään vaivaa. Ketä uskoa?

Päädyin loputa käytännön ratkaisuun. Istutin kaikki ruukut täyteen ja loput sipulit saavat mennä suoraan viljelylaatikkoon. Viidennessä kerroksessa ei ole lasitetulla parvekkeella enää toukokuussa pakkasta, mutta viileää kyllä voi olla. Toivottavasti sipulit ehtivät juurtua edessä olevan lämpimän viikon aikana.

Istutuspuuhat siis jatkuvat. Tällä välin talouteen on saatu 120 litraa lisää multaa, joten eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu.

Hauskaa vappua!

 

--

Viikon kuvat: Taimilähetys Kodin Kukista, miljoonakellojen istututusta ja ruukkujen paljoutta itäisellä ikkunalla.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Parhaillaan toivun leikkauksesta, jonka päätteeksi takalistooni ommeltiin 15 tikkiä ja toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin vaivojen hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, oikean kokoisen vaatevaraston keräämisestä, käsitöistä ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 56-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

 

Blogiarkisto

2016

Instagram