Nyt minulla viimeinkin on mekko. Ja melko täydellinen, vaikka itse sanonkin. Olisin saanut samalla hinnalla mekon, hameen ja pellavaisen t-paidan suosimaltani brittivalmistajalta, mutta suomalainen voitti. Eihän kukaan voi tehdä juhannusmekkoa niin kuin suomalainen. Mekkoni nimikin on Mittumaari.

Mekko on täyttä kampapuuvillaa ja se on suunniteltu ja valmistettu Suomen Säkylässä - siinä kunnan osassa, joka tunnetaan myös Köyliönä. Kainottaret ovat tehneet siellä jo kuuden vuoden ajan neuleita puhtaista luonnonmateriaaleista pääasiassa naisille, mutta myös lapsille ja miehille.

 

 

Kuoseistaan Kaino tunnetaan. Ruusukuvio on niin kaunis ja klassinen, että minullakin on ruusumekkoja kaksi, puuvillainen kesään ja villamekko talveen. Tämän kesän näyttävin kuviomalli on iso orvokki, mutta valitsin silti Mittumaarin. Siinä ovat ihaninta nuo pienet pääskyset, jotka lentävät orvokkien yläpuolella. Tunnistettava jakardineulos syntyy suureksi osaksi vanhoilla reikäkorttikoneilla, jotka kainottaret saivat aikanaan yrityskaupan mukana.

 

 

Jaa miksi valitsin Mittumaarin? No tietenkin tiettyyn ikään sopivien mittojen takia. Sen hihat ovat kunnollisen pituiset, melkein kyynärpäähän asti, eivätkä ruusumekkoni kaltaiset pienet töpöt, jotka jättävät allit vaille turvaa. Myös helma on Kaino-mekoksi tavallista pidempi. Minulla se ei silti ulotu ihan polveenkaan. En valita, ihan hyvä näin.

Värit ovat laivastonsininen ja puuteripinkki, mutta koska värit kuultavat toistensa alta, pinkki näyttää kauempaa melkein beigeltä ja sinisessä on hieman violettia sävyä.

 

 

Parasta Kaino-neuleissa on niiden joustavuus ja sopeutuvuus sekä mittojen että olosuhteiden vaihtumiseen. Olen pukeutunut samaan Kainoon kaikkialla saunaillasta 80-vuotispäiville asti, ja sama mekko on mahtunut ylleni vaatekoon vaihtuessa 38:sta 44:ään. Vartalonmyötäisyys tietysti matkan varrella hieman muuttuu.

Mittumaari-mekkoni on kokoa M, vaikka vaatekokoni on 44. Tykkään napakasta, mutta iholla pehmeästä neuleesta, joka myötäilee kevyesti kurveja.  Mekko on niin mukava, että sitä tekee mieli käyttää myös kotiasuna.

Kaino-neuleet ovat konepestäviä. Käytetyt langat ovat myrkyttömiä ja Öko-Tex-vaatimukset täyttäviä, ja villa on mulesing-vapaata eli eläimiä on kohdeltu hyvin. Villaa ei ole käsitelty tuholaisentorjunta-aineilla eikä pintakäsittelyaineilla.

Kehtaa tämän kanssa juhannusta viettää. Satoi tai paistoi.

--

Päivän kuvat: Niistä tuli nuoremman sukupolven ammattivalokuvaajalta sellaista palautetta, että edessä taitaa olla asukuvien ottamisen oppitunti :P Oppia ikä kaikki!

Kommentit (7)

Maija
Liittynyt15.10.2015

Lisään vielä, että isoin valikoima on usein Kainon omassa myymälässä, ihan Köyliön keskustassa, Köyliöntie 2. He tekevät  mekkoihin myös muutoksia mittojen mukaan, ja esimerkiksi kavennukset voidaan tehdä odottaessa. Kutomo ja ompelimo kun ovat samassa talossa.

MarjattaP

Tämä oli minulle ihan uutta tietoa!  En ole Kainoja missään vielä tavannut.  Kiva, että kirjoitit heistä.  Kotimaisia vaatevalmistajia kannattaa suosia monestakin syystä. 

Maija
Liittynyt15.10.2015

Samaa mieltä, Marjatta, tuosta kotimaisen suosimisesta, Minulla taitaa olla vähän huono omatunto, kun ostan niinkin paljon ulkomailta. Tämä kirjoitus ehkä hiukan sovitti sitä mielessäni :D Ja taivaan tosi on, että yksi Kaino-mekko vastaa kolmea muuta monikäyttöisyytensä takia.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Parhaillaan toivun leikkauksesta, jonka päätteeksi takalistooni ommeltiin 15 tikkiä ja toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin vaivojen hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, oikean kokoisen vaatevaraston keräämisestä, käsitöistä ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 56-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

 

Blogiarkisto

2016

Instagram