Vaikka kesä on ollut aikaisessa, parvekkeellani ei juuri nyt kuki paljon mikään. Torilta saisi kyllä kukkaloistoa rahalla, mutta tänä vuonna olen turvannut entistä enemmän omaan taimituotantooni. Ilahduinkin kovasti, kun näin ensimmäisen, pikkuruisen sinivaulan nupun. Amppelissa on kymmenkunta siemenistä kasvanutta versoa, jotka kasvavat nyt noin viisi senttiä päivässä.

 

 

Sinivaulalla on kaunismuotoiset lehdet, eikö teistäkin? Sillä ei ole kärhiä, vaan se kiipeää kiepauttamalla lehden kannan kohteensa ympäri. Irrottelin taipuisat versot amppelin vaijereista ja  kannustin niitä mieluummin tarttumaan toisiinsa ja kääntymään alaspäin. Sainkin ne melko helposti kasvamaan toivottuun suuntaan.

 

 

Hajuherneen taimet ovat vankistuneet kovasti (vasemmalla ennen, oikealla jälkeen), ja niissä on jo ensimmäiset nuput. Ne pääsivät yllättämään minut täysin. Viime kesänä hajuherneeni kasvattivat puolitoistametrisen varren ennen kuin alkoivat kukkia, mutta nämä ovat tuskin 15-senttisiä! Hyvä niin, kääpiölajikkeita näiden pitikin olla. Karusellissa on Villa Roman nuppuja, yllä olevassa kuvassa Purple Cupid. 

 

 

Siemenestä kasvattamani mansikat eivät vielä kuki, mutta ne ovat juurtuneet amppeliin niin hyvin, että kasvattavat kyllä varmasti myös kukkia ja marjoja. On aina yhtä iso ihme, miten pienestä ne lähtevät alkuun. Amppelissa on kaksi isoa ja yksi kääpiökasvuiseksi jäänyt taimi. Se on jännäää, että osa taimista ei vain ikinä lähde kunnolliseen kasvuun. Tämä pätee niin mansikoihin kuin sinivaulaankin. Hajuherneet taas joko itävät tai eivät, mutta kaikki taimet kyllä kasvavat.

 

 

Myös freesioiden ja gladiolusten kasvu on ollut komeaa. Niissä ei ole vielä tietoakaan kukkavanoista. Gladiolushan kukkii usein vasta elo-syyskuussa. Nyt on ollut niin lämmintä, että freesiat ovat tainneet vähän jopa kärsiä siitä. Jännä nähdä, onnistuuko kukinta.

 

 

Mutta uskoisitteko tätä? Kyseessä on sama kasvi! Taimikasvatuksessa se oli pinkki, amppelissa pinkillä marmoroitu vaaleankeltainen. Todella erikoinen tapaus. Maltan tuskin odottaa, että siitä kasvaa iso, tuuhea ja mahdollisesti monivärinen miljoonakellopilvi. En osaa sanoa, mikä muuttaa värin. Osaatteko te?

 

 

Tämän kuvan oikeassa alakulmassa kyhjöttää kielo, joka selviytyi talvesta kellarissa, muttei ole kukkinut ollenkaan. Se on kylläkin yrittänyt levittäytyä tekemällä pari sivuversoa. Ruukun reunat tulivat kuitenkin vastaan, eivätkä versot ole kasvaneet täyteen mittaan.

Ai niin, viimeisessä karusellin kuvassa on kerrottu lilja, jonka odotan kukkivan parin viikon sisällä. Siitä pitäisi tulla komea. Minulla on niitä itse asiassa kolme, joten eiköhän tässä ihan kohta saada muutakin kuin vihreää ihasteltavaa.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Parhaillaan toivun leikkauksesta, jonka päätteeksi takalistooni ommeltiin 15 tikkiä ja toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin vaivojen hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, oikean kokoisen vaatevaraston keräämisestä, käsitöistä ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 56-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

 

Blogiarkisto

2016

Instagram