Livonsaaren Osuuspuutarhan satokausi alkoi tänä kesänä jo juhannusviikolla. Ensimmäinen satolaatikko sisälsi pääasiassa taimia, jotka istutin parvekkeelle yrttitarhaksi saman tien. Sen jälkeen olemme saaneet joka viikko vähintään kaksi erilaista salaatinkerää ja sipulia naatteineen sekä vaihtelevasti kyssäkaalia, varhaiskaalia, retiisejä ja mangoldia. Kaikki tämä luomulaatuista lähiruokaa saaristosta.

Osuuspuutarhan jäsenet maksavat liittyessään 50 euron osuusmaksun ja vuosittain satomaksun. Tällä kaudella saamme 280 euron satomaksulla 18 satolaatikkoa, jotka noudetaan sovitusta jakelupisteestä aina torstaisin.

Jäsenet sitoutuvat siis ostamaan puutarhan tuotannon ja maksavat sen etukäteen. Jäsenet kantavat myös viljelyyn aina liittyvän riskin: jonakin vuonna menetettiin pääosa sipulisadosta rikkaruohoille, toisena tuholaiset söivät melkein kaikki kaalintaimet. Jos taas vaikkapa avomaankurkkuja tulee enemmän kuin satolaatikoihin mahtuu, ylimääräisiä saa noutaa osuuspuutarhalta. Yhtenä vuonna taisi mennä kesäkurpitsaa kompostiin asti.

Ammattitaitoinen osuuspuutarhurimme Tuukka valitsee kasvatettavat lajikkeet ja kylvöjen ajankohdat siten, että satolaatikoihin riittää joka viikko syötävää, mutta hän kokeilee myös mielellään uutta. Useimmiten laatikossa tuleekin jokin yllätys. Viimeksi pääsimme kokeilemaan valkosipulien kiemuraisia kukkavarsia nuppuineen. Niitä voi näköjään pilkkoa esimerkiksi varhaiskaalipataan. Edellisen satolaatikon kohokohta olivat valkoiset, pitkänmalliset ja mehukkaat Jääpuikko-retiisit.

Alkukauden laatikot ovat kevyempiä, mutta syksyn tullen juureksia, kaaleja ja kurpitsoja saa kantaa kotiin selkä vinossa. Kaiken käyttäminen viikossa vaatii sekasyöjältä luovuutta, eikä aina onnistukaan. Söimme viime syksyn viimeiset palsternakat ja sellerit pääsiäisenä.

 

 

Sain yrttitarhaani satolaatikossa muhkean basilikan, oreganon, timjamin, talvikyntelin, persiljan sekä teeyrttisekoituksen. Yleisimmin käyttämistäni yrteistä vain minttu puuttui, joten ostan taimen torilta. Tilliä en edes yritä kasvattaa parvekkeella - se ei viihdy, kuten ei oikeastaan persiljakaan. Muut yrtit viihtyvät sitten senkin edestä, ja basilikasta ja mintusta saan korjata kesän mittaan kolmekin satoa. Istutan taimet isompiin ruukkuihin ja latvon niitä, mikä tekee niistä tuuheita.

 

 

Teeyrttejä pääsen kokeilemaan nyt ensi kertaa. Puutarhuri oli istuttanut samaan ruukkuun sitruunamelissaa, tuoksuampiaisyrttiä ja anisiisoa, jotka kaikki kuulemma sopivat hyvin yrttiteen valmistukseen. Anisiison  ja tuoksuampiaisyrtin pitäisi myös kukkia kauniisti. Enpä tiedä, valmistanko niistä oikeasti teetä. Sitä varten yrtit pitäisi kuivata, mitä en ole harrastanut. Olen sen verran laiskuri, että olen säilönyt yrtit pakastamalla.

 

 

Timjamia tuli kahta lajia: tavallisen timjamin erityisen aromaattista lajiketta sekä appelsiinitimjamia, jossa pitäisi olla sitrusaromia. En olisi huomannut eroa, ellei Tuukka olisi kertonut viikoittaisessa kirjeessään. Hänellä on tapana käydä satolaatikon sisältö läpi hyvinkin yksityiskohtaisesti lajikkeita ja niiden erityispiirteitä myöden. Aika hellyttävää minusta - tulee tunne, että hän oikeasti välittää kasveista, joita viljelee.

 

 

Pelloillamme ahertaa itse asiassa tänä vuonna toinenkin puutarhuri. Lisäksi heillä on käytössään kansainvälistä ja suomalaista aputyövoimaa. Osuuspuutarhan jäsenet saavat käydä vapaaehtoistöissä pelloilla, mutta pakko ei ole. Menisin tosi mielelläni, jos pystyisin. Rakastan kitkemistä, mutta takareiteni eivät salli kumartelua ja kyykistelyä. Tällä kaudella en vielä pysty istumaan riittävän kauan autossa edes mennäkseni pellon laidalle katsomaan, mutta ensi kesänä se toivottavasti taas onnistuu.

--

Päivän kuvat: Timjamia, taustalla Purple Cupid -hajuherneitä. Oreganoa. Vuoden ensimmäinen satolaatikko. Tuoksuampiaisyrtti. Sitruunamelissaa ja basilikaa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia, eikä se jokin tule enää koskaan takaisin. Minä menetin terveyteni, yöuneni, juoksemisen, joogan, 7 pahvilaatikollista huolellisesti kerättyjä vaatteita ja identiteettini.

Vastalahjaksi sain krooniset kivut ja 15 kiloa läskiä sekä vakaumuksen, että ikä on kaikkea muuta kuin numero. Parhaillaan toivun leikkauksesta, jonka päätteeksi takalistooni ommeltiin 15 tikkiä ja toivon, että pystyn vielä joskus kävelemään yli puoli tuntia kerralla.

Blogi kertoo kaikesta, mitä tietty ikä mukanaan tuo: ainakin vaivojen hoitamisesta lääkkeellisin ja lääkkeettömin keinoin, oikean kokoisen vaatevaraston keräämisestä, käsitöistä ja parvekepuutarhan vaalimisesta. Vähän myös kiukusta, joka herää, kun joka puolella kehotetaan ikääntyviä liikkumaan. Ikään kuin se olisi ratkaisu kaikkeen.

Tietyssä iässä -blogi jatkaa  Dementin omainen -blogini ja Parveke länteen -blogini jalanjäljillä, mutta aihepiiri on laajempi. Olen Maija Rauha, 56-vuotias brunetti. Kirjoittaminen on minulle sekä ammatti että harrastus. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Oletko Facebookissa? Käy tykkäämässä Tietyssä iässä -sivusta, niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista blogikirjoituksista!

--

 

Blogiarkisto

2016

Instagram