Tein kirpputorilla erikoisen löydön. Luulin, että lusikat ovat alpakkaa, mutta kultaseppä sanoi että hopeaa.
Nyt haluaisin tietää kuka ja missä tämä on tehty. Ikä? Lusikan päät ovat kullan värisiä. Kultaa? Takana lukee CGH sitten neliö jossa jokin merkki olisko niinkuin pikari mutta puolesta välista sivuista lähtee alaspäin aivan kuin tuet. Sitten on I MA suorakaiteen sisällä. Lopussa on NS joka ilmeisesti kuitenkin tarkoittaa alpakkaa.
Olisko lusikan pää alpakkaa, vai? Lusikoissa on jokaisessa oma nro. Paljon voisi yhden lusikan hinta olla. Marika

Kysyjä on itsekin aika hyvin hajulla siitä, missä mennään. Paljon on leimoja ja ne näyttävät suomalaisilta.

Tärkein tieto metallin suhteen on tuo NS = nysilver, uushopeaa eli alpakkaa. Uushopeassa on kuparia hiukan yli puolet, vajaa kolmannes on sinkkiä ja neljännes nikkeliä. Suhteet vähän vaihtelevat. 1800–1900-lukujen hopeaesineissä on sitäpaitsi yleensä mainittu hopeapitoisuus (13 L/ 813/835/925 jne. Lähes aina on myös  vuosileima, S6 (1947), A7 (1954) C8 (1980) jne. Nämä molemmat puuttuvat. Leimojen runsaus kuitenkin kummastuttaa. Lusikoiden pesät on kullattu, mikä sinänsä ei ole erikoista uushopeaesineissäkään.

Jotta osaisin kertoa enemmän, leimoja esittävän kuvan pitäisi olla hiukan isompi ja terävämpi – tai sitten minun näköni parempi. Jälkimmäisen vaihtoehdon toteutumiseen suhtaudun enemmän kuin skeptisesti.

Joka tapauksessa – kuten kysyjäkin viittaa, kyseessä ovat pitkät cocktail-lusikat. Hopeaa tai ei-hopeaa – emalikoristelu on aina ammattilaisen työtä. Rahallisesta arvosta en kaikkien tietoaukkojen takia arvaa sanoa mitään.

Emilia-kannu.
Emilia-kannu.

Osto- ja myyntiliikkeen tämän hetken hittituotteissa näkyy 50- ja 60-lukujen palvonta sekä nuorten aikuisten kaipuu mummolaan. Lojuuko sinun nurkissasi näitä aarteita?

Viisi tavararyhmää, joista tällä hetkellä on enemmän kysyntää kuin tarjontaa ovat:

1. Emilia-astiastot

Keräilijöiden innostus ei näytä laantumisen merkkejä. Erityisesti etsitään aamupala-settiä.

Kaj Franckin suunnitteleman linjakkaan astiaston juju on mustavalkoinen, romanttinen kuvitus, johon Raija Uosikkisen sanotaan saaneen vaikutteita Amerikan-tätinsä leppoisasta elämästä. Emilia oli Arabian tuotannossa 1957–66. 

Arabian graafiset kuvioaiheet puhuttelevat  laajemminkin. Japanilaisia ja korealaisia turisteja kiinnostaa kaikki Made in Finland.  Siis nimenomaan Suomessa tehty, ei vain täällä suunniteltu.

2. Korikalusteet 

Pöydissä ja tuoleissa saa kernaasti näkyä ajan patina, kunhan liitokset ovat napakassa kunnossa.  Nostalgisen kukkapöydän suosio on kasvanut samaan tahtia viherkasvi-innostuksen kanssa.

Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

3. Räsymatot 

Tukevaksi kudotut, vähän pidetyt ja huolella säilytetyt. Kostea ullakko ei saa matossa lemahtaa. Vahva värimaailma on plussaa.

Kysyntää on myös käsin solmituilla itämaisilla matoilla ja pohjois-afrikkalaisilla villamatoilla.  Vanhojen suomalaisten  ryijyjen käyttöä lattioilla ei ole ihan vielä hoksattu.

4. Tiikkihuonekalut 

Matala, kahdella liukuovella varustettu senkki on erityisen himoittu tv-taso. Vähäeleiset  ja sirot puukalusteet kiinnostavat muutenkin, esimerkiksi tanskalaisen Hans J. Wegnerin punostuoleista on jatkuva kysyntä.

5. Björn Weckströmin korut

Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn
Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn

Suomalaisen korutaiteen Grand Old Manin laajasta tuotannosta haluttua on kaikki: akryylista avaruushopeaan ja tulipronssista lapinkultaan.
Edullisemman hintaluokan hittejä ovat vanhat Kalevala-korut. Mitä järeämpi kääty tai solki, sitä parempi.

Asiantuntija: Jan Lindroos, Helsinki Secondhand 

Isäni ja hänen armeijakaverinsa löysivät nämä astiat hyvin pakattuina lattian alta eräästä tuvasta, jossa saksalaiset olivat majailleet Lapin sotaan asti. Milloin Arabia on tehnyt astiaston. Mikä mahtaa olla astioiden arvo? Eeva

Asiantuntija vastaa:

Astiasto on mahtanut melko tuliterä silloin, kun se on pakattu tuvan lattian alle piiloon. Koristeaihe on Maisema, jota Arabia käytti lähes sata vuotta. Näissä astioissa on leima, jota käytettiin 1932–49.

Maisemaa on tehty ainakin sinisenä, punaisena ja harmaana.

Kyseessä on 6 hengen kahvikalusto, johon (alunperin) kuuluu kahvikannu, sokerikko, kermakko ja kuusi kuppiparia pullalautasineen. Yksi kuppi ja asetti näyttäisivät puuttuvan. Kahvikalusto ei ole vallan harvinainen eikä kallis, ehkäpä 100–150 euron arvoinen, jos kuudes kuppipari on olemassa – mutta kaluston tarina on palanen historiaa.