Minulla on avaimella vedettävä peltilelu Robot Lilliput. Se on sininen, ja siinä on alkuperäinen laatikko mukana. Laatikko on rikki yhdestä kulmasta.
Robotti toimii ja kaikki osat ovat tallessa. Hieman se on ruosteessa ja reissussa saanut tahroja kylkiinsä. Laatikko on vanhan oloinen: kannessa kaksi lasta, teksti Robot Lilliput sekä luku 1897. Se aukeaa päältä laatikkona, ei kuten nykypäivän pakkaukset.
Mistä tiedän, onko robotti alkuperäinen 1940-luvun lelu vai uudempi kopio? Mikä robotin arvo on? Umppa

Kysymyksesi iästä ja arvosta ovat kirjaimellisesti tuhannen taalan kysymyksiä.

Tätä Robot Lilliput N.P. 5357 -lelua pidetään ensimmäisenä robottileluna. Lelun historia on hiukan summittainen, sen sanotaan ilmestyneen lelumarkkinoille ensimmäisen kerran Japanissa 1939. Valmistusmaina mainitaan Kiina ja Yhdysvallat.

Tällaisenaan asia olisi yksinkertainen, mutta sen muuttaa vaikeaksi tosiasia, että lelua tehdään yhä, loputtoman suurina sarjoina. Ikä ratkaisee arvon. Vanhoista, vähintään ”melko alkuperäisistä” Lilliputeista keräilijät maksavat 1000–3000 euron summia, kun upiuuden robotin saa alle kympillä. Hintahaitari toteutuu siten, että vielä 1950–60-lukujen kappaleet ovat hyvinkin arvokkaita, mutta halpenevat nopeasti iän vähetessä.

Robotin arvon arvioimiseksi tarvitaan mekaanisten lelujen asiantuntija, ja hänenkin pitää saada lelu ja sen laatikko käteensä, kuvan näkeminen ei varmasti riitä.

Laatikko kyllä on ”vanhanaikainen” pahvinen lelulaatikko, ja robottikin näyttää vanhalta. Peltilelu kuitenkin ”vanhenee” nopeasti, jos se joutuu ullakolle tms. kosteaan ja kylmään paikkaan.

Robotin arvoituksen ratkaisu vaatii siis alan asiantuntijan ja sormituntuman esineeseen. Kuntonsa vuoksi leikkikalu ei kuitenkaan voi nousta oman ikäluokkansa kalleimpaan kastiin.

Emilia-kannu.

Osto- ja myyntiliikkeen tämän hetken hittituotteissa näkyy 50- ja 60-lukujen palvonta sekä nuorten aikuisten kaipuu mummolaan. Lojuuko sinun nurkissasi näitä aarteita?

Viisi tavararyhmää, joista tällä hetkellä on enemmän kysyntää kuin tarjontaa ovat:

1. Emilia-astiastot

Keräilijöiden innostus ei näytä laantumisen merkkejä. Erityisesti etsitään aamupala-settiä.

Kaj Franckin suunnitteleman linjakkaan astiaston juju on mustavalkoinen, romanttinen kuvitus, johon Raija Uosikkisen sanotaan saaneen vaikutteita Amerikan-tätinsä leppoisasta elämästä. Emilia oli Arabian tuotannossa 1957–66. 

Arabian graafiset kuvioaiheet puhuttelevat  laajemminkin. Japanilaisia ja korealaisia turisteja kiinnostaa kaikki Made in Finland.  Siis nimenomaan Suomessa tehty, ei vain täällä suunniteltu.

2. Korikalusteet 

Pöydissä ja tuoleissa saa kernaasti näkyä ajan patina, kunhan liitokset ovat napakassa kunnossa.  Nostalgisen kukkapöydän suosio on kasvanut samaan tahtia viherkasvi-innostuksen kanssa.

Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

3. Räsymatot 

Tukevaksi kudotut, vähän pidetyt ja huolella säilytetyt. Kostea ullakko ei saa matossa lemahtaa. Vahva värimaailma on plussaa.

Kysyntää on myös käsin solmituilla itämaisilla matoilla ja pohjois-afrikkalaisilla villamatoilla.  Vanhojen suomalaisten  ryijyjen käyttöä lattioilla ei ole ihan vielä hoksattu.

4. Tiikkihuonekalut 

Matala, kahdella liukuovella varustettu senkki on erityisen himoittu tv-taso. Vähäeleiset  ja sirot puukalusteet kiinnostavat muutenkin, esimerkiksi tanskalaisen Hans J. Wegnerin punostuoleista on jatkuva kysyntä.

5. Björn Weckströmin korut

Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn
Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn

Suomalaisen korutaiteen Grand Old Manin laajasta tuotannosta haluttua on kaikki: akryylista avaruushopeaan ja tulipronssista lapinkultaan.
Edullisemman hintaluokan hittejä ovat vanhat Kalevala-korut. Mitä järeämpi kääty tai solki, sitä parempi.

Asiantuntija: Jan Lindroos, Helsinki Secondhand 

Isäni ja hänen armeijakaverinsa löysivät nämä astiat hyvin pakattuina lattian alta eräästä tuvasta, jossa saksalaiset olivat majailleet Lapin sotaan asti. Milloin Arabia on tehnyt astiaston. Mikä mahtaa olla astioiden arvo? Eeva

Asiantuntija vastaa:

Astiasto on mahtanut melko tuliterä silloin, kun se on pakattu tuvan lattian alle piiloon. Koristeaihe on Maisema, jota Arabia käytti lähes sata vuotta. Näissä astioissa on leima, jota käytettiin 1932–49.

Maisemaa on tehty ainakin sinisenä, punaisena ja harmaana.

Kyseessä on 6 hengen kahvikalusto, johon (alunperin) kuuluu kahvikannu, sokerikko, kermakko ja kuusi kuppiparia pullalautasineen. Yksi kuppi ja asetti näyttäisivät puuttuvan. Kahvikalusto ei ole vallan harvinainen eikä kallis, ehkäpä 100–150 euron arvoinen, jos kuudes kuppipari on olemassa – mutta kaluston tarina on palanen historiaa.