Onko keksitty mitään keinoa millä saisi hävitettyä sellaset kotilo-etanat.ovat mustia ja kantavat panssaria selässään.niitä tulee ainavaan lisää joka vuosi kohta ne vallottaa koko etelä-karjalan.

Pysyvää kartoitusta ei saa millään torjunta-aineella aikaan, mutta kotiloiden kantaa voi rajoittaa muutamin toimenpitein. Keväällä kannattaa tuhota etanoiden ja kotiloiden munia, joita löytyy esim. kukkapenkeistä.

Sitten erilaisia nilviäisten suojapaikkoja  on syytä vähentää. Ne viihtyvät ruohokatteen suojassa ja lehtikasojen alla. Myös laudanpätkät ja muut kosteana pysyvät paikat ovat niille mieluisia.

Torjunta-aineista rakeet tehoavat parhaiten. Rautasulfaattipohjainen torjunta-aine on hyväksytty myös luomuviljelyyn. Metiokarbia sisältävät rakeet ovat toinen valmiste.

Yhteistoiminta naapureiden kanssa tuottaa parhaan tuloksen.

Vierailija

Eroon kotilo-etanoista?

Hei nimimerkki PiNiTu! Kirvoja on tullut sankoin joukoin ja rannikolla niitä on nähty jopa vedessä paksuna lauttana. Jos et halua käyttää ns. kovia myrkkyjä, mutta kuitenkin torjua kirvat kunnolla niin tässä muutama vinkki. Minulle tulee joka kesä huolestuneita kysymyksiä, kun pesuaineliuosta on käytetty ahkerasti eivätkä kirvat ole kadonneet, mutta kasvit ovat kuolleet. Yksi herkimmistä joita kirvat vaivaavat, on ukonhattu. Kaupoista saa torjunta-aineita jotka on hyväksytty luomuviljelyyn ja...
Lue kommentti
Vierailija

Eroon kotilo-etanoista?

Jatkan vielä vähän aiheesta etanat ja kotilot puutarhassa. Muutama ajatus on ehkä paikallaan sen pohtimiseksi miksi tämä etana- ja kotilo-ongelma on viime vuosina yleistynyt? Yhtenä syynä pidetään leutoja talvia, jolloin munien ja aikuisina talvehtineiden yksilöiden selviytyminen kylmästä on onnistunut paremmin. Mutta, mutta on niitä leutoja talvia ollut menneisyydessäkin. Onko sitten kotipuutarhureiden viljelymenetelmissä tapahtunut muutos? Katetta käytetään nykyään ehkä enemmän,ja istutukset...
Lue kommentti
Maala Nieminen on lapsesta asti nauttinut puhtaan lähiluonnon antimista päivittäin.
Maala Nieminen on lapsesta asti nauttinut puhtaan lähiluonnon antimista päivittäin.

Maala Nieminen, 61, rakastaa luomu- ja lähiruokaa. Siksi hän hortoilee eli kerää villivihanneksia ihan kotikulmilta. Ilmaiseksi.

"Pihallani kasvaa parikymmentä syötävää villivihannesta eli hortaa. Parin askelen päästä kotiovesta kerään vuohenputket ja voikukat. Nokkosta, apilaa, poimulehteä ja horsmaa kasvaa myös. Pihlajasta napsin marsipaanin makuisia silmuja.

Asun Helsingin Herttoniemessä. Synnyinkotini on tällä samalla mäellä, ja villivihanneksia keräsin jo lapsena äitini kanssa. Nykyisin vedän Herttoniemessä villivihannes- eli hortoilukävelyjä. Olen kurssittanut muun muassa maahanmuuttajia tunnistamaan syötäviä luonnonkasveja ja valmistamaan niistä ruokaa.

Jos ei ole kiire saada ruokaa pöytään, lähden mielelläni kauemmas hortoilemaan, nauttimaan luonnosta ja löytämisen ilosta. Otan koriin kirjekuoria ja kynän, jotta voin erotella kunkin lajin erikseen.

Aina ei tarvitse mennä umpimetsään. Syötäviä puistoja on Helsinki täynnä!

"Villivihannesten käyttö puolittaa ruokakulumme touko-kesäkuussa."

Pitkäaikainen haaveeni toteutui, kun täytin 60 ja pääsin mieheni Teron kanssa hortoilemaan Kreetalle. Vaelsimme päivät vuoristossa suomalaisten ja paikallisoppaiden johdolla keräämässä luonnonantimia. Minulla on yhä Kreetalta poimimiani kynteliä, timjamia ja laakerinlehteä. Olisi ihanaa päästä hortoilemaan muihinkin Välimeren maihin tai Balkanille, missä villiyrttejä käytetään ruuanlaitossa.

Luonnosta kerättävät ainekset ovat touko-kesäkuussa ruokapöydässämme pääosassa. Seuraan tarkasti talousmenojamme ja olen laskenut, että tuolloin ruokalasku lähes puolittuu.

Suosikkejani ovat satoisimmat hortat: voikukka, nokkonen ja vuohenputki. Niitä voi kerätä pitkin kesää, vaikka muuten hortan pääasiallinen keruukausi osuu huhti-kesäkuulle. Vuohenputkia sain viime vuonna marraskuuhun saakka.

Meillä on neljä lasta ja kaksi lastenlasta. Syömme usein yhdessä. Tero rakastaa vuohenputkea, meidän muiden lempihorta on nokkonen muhennoksena valkokastikkeen kera. Äitini laittoi kuivattua nokkosta myös ruisleipätaikinaan.

Voikukasta syömme kaikki maanpäälliset osat. Kukkanuppuja paistan öljyssä aterian lisukkeeksi. Kukista teen siirappia tai äitini tapaan sherryä. Lehdet käytän salaatteihin ja muhennoksiin. Vahvemman makuisia varsia laitan sekaan vähemmän.

Uusin löytöni on nokkosen siemenet. Ripottelen niitä kuivattuna esimerkiksi keittoon. Enimmät annan Teron syödä, sillä siemenissä on testosteronia lisääviä ominaisuuksia, enkä tahdo itselleni viiksiä."

Maalan vinkit:

  1. Paras hortoilusää on leppeä pouta. Auringonpaahteessa sekä kasvit että kerääjä vain nuutuvat.
  2. Testaa: Kivan suutuntuman antava iso maksaruoho, monipuolinen vuohenputki ja mantelinen pihlajansilmu.
  3. Kun laitat huuhdellut voikukanlehdet muovipussissa jääkaappiin yöksi, saat salaatista erityisen rapeaa.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 10/2017.

Nostalgia ja uudet trendit kohtaavat suven suloisimmalla kukkamaalla. Eläköön, mummonkukat, joiden suosio kasvaa vuosi vuodelta!

1. Samettikukka

Iki-ihana samettikukka on valittu vuoden 2018 kukaksi, eikä syyttä. Kestävää ja helppohoitoista kukkaa on kiva yhdistellä vaikkapa lehtivihannesten kanssa samaan penkkiin, tai parvekelaatikkoon – samettikukka kun torjuu mainiosti tuhohyönteisiä. Isosamettikukan (kuvassa) kukinnoissa terälehtiä on yltäkylläisesti. Tämän vuoden trendivärejä ovat hehkuvat korallin sävyt.

Jos pidät pienemmistä kukista, valitse pensasmaisesti kasvava kääpiösamettikukka, jonka tillimäisesti haarautuvia lehtiä voit napsia salaattiin.  

Lämmössä ja auringossa viihtyvä samettikukka saattaa alkukesästä kaivata suojaa hallaöiltä.

2. Pelargonia

Pelargoni on pihan ja parvekkeen kuningatar, johon ei voi kyllästyä, sillä niin paljon vaihtoehtoja pelargonimaailma tarjoaa: tuoksuvia, kerrottukukkaisia, yksinkertaisia, riippuvia. Yhden kukat muistuttavat ruusunnuppuja, toiset ovat kuin pikkuruisia tulppaaneja, kolmannet tuovat mieleen neilikan... 

Jos haluat piharuukkuun uskollisesti koko kesän kukkivan kaunottaren, joka ei säiky edes pientä huolimattomuutta hoidossaan, valitse pelargoni. Valoisalla ja lämpimällä paikalla se kukkii parhaiten ja kukkien väri syvenee. Parhaiten pelargoni viihtyy ulkosalla, sisätiloissa kukkaa pitää suojalta liialta paahteelta. 

Kesäkuun 30. päivä Porissa vietetään pelargonipäivää.

3. Sirokesäkynttilä

Sirokesäkynttilä henkii kartanopuutarhojen herkkää nostalgiaa. Sen toinen nimi on herrasväenkaura. Perhosmaiset kukkatertut ovat valkoisia, vaaleanpunasia tai pinkkejä.

Jopa 60-senttiseksi kasvavalla kukalla saat aikaan hauskan niittymäisen tunnelman, kun laitat samalle aurinkoiselle tai puolivarjoisalle kasvupaikalle koristeheinää. Helppohoitoisia heiniä ovat esimerkiksi sininata ja arabiansulkahirssi.

4. Tähtisilmä

Tähtisilmä on oikea auringonpalvoja, mutta ei onneksi kavahda sadetta tai kevään viileyttäkään. Kun poistat kuivuneet kukat, pääset nauttimaan kukinnasta pitkälle syksyyn.

Valitse istutukseen runsaasta värivalikoimasta suosikkejasi ja lisää kaveriksi suloisen kepeää poutapilveä eli harsotyräkkiä, somaa lankaköynnöstä tai lumihiutaletta.

5. Viisikki

Kesän uskollisin kukkija on vahvakasvuinen viisikki. Sen runsaat tähtimäiset kukat ilahduttavat parvekkeella, puutarhassa tai vaikka olohuoneessa koko kesän.

Pensasmainen kaunotar hujahtaa jopa 40-senttiseksi, joten siitä saa myös kivan reunuskasvin kukkaistutuksiin. Viisikkejä on valkoisia, hennon vaaleanpunaisia ja liiloja sekä kirkkaanpunaisia. Varjele paahteelta.

6. Pikkuauringonkukka

Onnistumisen iloa on helppo kokea, kun kylvää auringonkukan siemeniä. Esikasvatuksen sisällä voit aloittaa vaikka heti ja viedä taimet ulos yöpakkasten mentyä.

Pienemmät lajikkeet haaroittuvat kauniisti ja kukkivat runsain kukin. Ice Cream -lajikkeessa on ihanat vaniljan- tai sitruunankeltaiset kukat.

7. Punapellava

Suloinen vanhanajan kesäkukka punapellava aloittaa kukinnan heinäkuussa ja jatkaa sitä aina syyskuulle saakka. Värivaihtoehtojakin on punaisen lisäksi: pellavansinistä, hohtavan valkoista, lohen- ja vaaleanpunaista.

Liota siemeniä vuorokauden verran ja kylvä ne ulos heti, kun maa on lämmennyt. Kukka haaroittuu hyvin, varsinkin, jos harvennat taimet niin, että väli on noin 10 cm. 

Punapellava on sinänsä helppohoitoinen, mutta sen kasvualustassa saa kernaasti olla reilusti tuoretta ravinteikasta multaa ja moreenia lisäämässä ilmavuutta.

8. Kärhö

Tukipilaria pitkin suikertava kärhö on upea lisä kesäiseen kukkapenkkiin ja suuressa ruukussa parvekkeelle tai terassille.

Kohtalaisen helppohoitoisia ja pitkään kukkivia lajikkeita ovat suurikukkaiset Blekitny Aniol (Blue Angel), Doctor Ruppel ja Comtesse de Bouchaud. Jos tänä vuonna valitset ensimmäistä kärhöäsi, se voisi olla vaikka kuva herttainen, lyhtykärhöihin kuuluva Princess Diana.

Lähteet: nelsongarden.fi, exoticgarden.fi, plantagen.fi, kokonpuutarha.fi. kekkila.fi, hyotykasviyhdistys.fi, Susanna Rosén & Eivor Rasehorn: Ihanat pelargonit (Otava)