Kahden kaarnan välissä
tilaa tuulen tuivertaa

Portti ikihonkien satavuotisista oksista
minun mentävä aukko

Polku
sammaleinen
pehmeä
astua
Kattona kaarevan taivaan
seitsämän kirkkainta tähteä

Surustani metsälampi syntynyt
sen pintaa rikkoen
kipeät kyyneleeni

Lintujen laulussa
kauniina sävelinä
sydämeni onnellinen nauru

Hiljaa kuiskaten nurmilintu
unehen tuudittaa
kehtoni helmassa lehtikuusen
tuuli hiljaa keinuttaa>