Kuva 123RF
Kuva 123RF

Torstaiaamuna työpaikan varatoimari alkoi vimmaamaan koko johtoryhmää osallistumaan kimppalaihdutukseen. Vaa’alle kipusi lopulta kahdeksan raavasta miestä. Kuudella mittari kipusi miehekkäästi yli 100 kilon ja pari hennompaa kaveriakin puhkaisi 90 kilon rajan. Oma 113,2 kg oli komein punnituslukema, joten melko tasaisista asemista lähdetään liikkeelle.

Oma painoni sahaa tyypillisesti 100 – 110 kg haarukassa. Alimmillaan ollaan syyskuussa ja pimeät illat alkavat juoksuttaa jääkaapilla. Keväällä lähdetään yleensä tulemaan alaspäin hiihtolenkkien myötä. Tänä talvena ei paljon hiihdelty eikä ulkoiltu muutenkaan. Valoisat kevätillat siirtävät puuhastelun pihalle joka tapauksessa ja kiloja lähtee. Tänä keväänä pitää näköjään kiinnittää painoon huomiota, sillä tavanomaisesta ollaan kuusi kiloa perässä. Kesävaatteet ovat näillä näkymin ahtaita.

Torstaina tietty alettiin heti kiinnittää huomiota annoskokoon. Syön normaalisti terveellisestä ruokaa, mutta selvästi liikaa. Mitään radikaalia elämänmuutosta ei siten tarvitse tehdä. Kunhan syön vähemmän. Ongelmana koen sen, että kroppa reagoi sokeritason laskuun melko herkästi ja hedelmiä tulee syötyä välipaloiksi todella paljon. Paastoaminen ei sovi minulle lainkaan.

Perjantaiaamuna suuntasin tietysti firman viralliselle puntarille. Punnitustuloksena oli 112,3. Muuten perjantai oli varsin normipäivä ja laihduttaminen jäikin mielikuvien asteelle. Laihdutusblogia vähän ideoitiin.

Lauantaina lähdettiin oman kullan ja koiran kanssa tekemään pitkä kävelylenkki. Tavoite oli piipahtaa etsimässä sopivia telttapaikkoja nuorten kalastusleiriä varten Sipoonkorven kansallispuistosta, Storträskin kirjolohilammelta. Kävelymatkaa tuli 5-6 km. Illaksi meillä oli jo aikaisemmin varattuna Parkourkeskuksesta introtunti. Parkour on kaikenlaisten esteiden ylityksiä ja alituksia yhtä ketterästi kuin vuorikauris. No enhän minä kovin ketterä ollut, mutta selvisin tunnista ehjin nahoin ja uupunein jaloin.

Jostain syystä naisystäväni on melkein yhtä innostunut laihdutusohjelmasta kuin minäkin. Minusta hänellä ei oikein ole painon pudotukseen mitään syytä. Yhteinen kuntoilu tekee varmasti hyvää hänellekin ja on tietenkin mukavaa yhteistä tekemistä. Lauantaina jo sovittiin, että kesällä pyöräillään enemmän kuin viime kesänä. Minimitavoite elokuun loppuun mennessä on 600 km. Mittaamista varten haettiin kaupasta kolme polkupyörän tietokonetta. Maksoivat kympin kappale.

Sunnuntaina matkamittarit asennettiin fillareihin. Itse käväisin vielä ennen pimeäntuloa polkaisemassa totuttelulenkin. Takapuoli tuppaa alkukesästä reagoimaan, mutta 11 kilsan lenkki meni ihan helposti. Siitä huolimatta, että lauantain parkour tuntui vielä jaloissa.

Viikonloppuna sovittiin myös, että maanantaina otan kuvan kaikesta mitä syön päivän aikana.

Maanantaiaamuna toimiston ”virallinen kisavaaka” näytti samat 112,3 kg lukemat kuin perjantaina. Edistystä ei siis ole havaittavissa, mutta perjantaille asetettu tavoitepaino 111 kg on teoriassa vielä helposti saavutettavissa.  On. Varmasti on.