Kesäloman alussa tein naisystäväni kanssa lomareissun kiertämällä pohjanmaata sähköpyörillä. Hänellä oli ikioma isän perintönä saatu lähes käyttämätön menopeli. Itselläni oli lainassa tuoreinta Boschin tekniikkaa hyödyntävä fillari.

Koska pyöräilykunto ei kummallakaan ole ihan huippua, niin alkuperäinen reitti suunniteltiin 50 - 60 km päivämatkojen pohjalta. Sähköpyörä teki polkemisesta sen verran helppoa, että joka päivä tuli jonkin verran poikettua reitiltä. Kahdeksankymmenen kilometrin polkeminen päivässä ei tuntunut edes takapuolessa hankalalta. Energiaa riitti majapaikan lähiseutuihin tutustumiseen pyöräillen sekä rentoon lomailuun.

Omassa fillarissa sähkö olisi ilmeisesti riittänyt koko päiväksikin, mutta emännän akkua oli aina lounaalla ladattava. Latauspaikat löytyivät lounaspaikkojen terasseilta joka kerta helposti henkilökunnalta kysymättäkin. Akkujen lisälataaminen oli oikein hyvä syy rauhalliseen tunnin lounaaseen. Yöllä akut saatiin ladattua majapaikoissa aina täyteen.

Kummankin fillari oli sellaista vanhan koulukunnan mallia, eli selvästi normaalipyörää järeämpiä ja painavampia. Minulla oli seitsemän vaihdetta ja hänellä kolmivaihteinen. Akut olivat sijoitettuna tarakan alle. Vaikka mainospuheissa tuollaisia voi ajaa ilman sähköapua, niin olihan se tolkuttoman raskasta verrattuna tavalliseen pyörään. Kyllä ihan varmasti huomasi jos lähtiessään ei muistanut laittaa sähköä päälle.  

Miltä sähköavulla polkeminen sitten tuntui? Kuvittele, että saat polkea koko reissun myötätuuleen, eikä matkalla ole yhtään kunnon ylämäkeä. Kyllä se ihan pyöräilyltä tuntuu, mutta jyrkkäkään ylämäki ei hirvitä. Napista vaan lisää tehoa, niin vauhtikaan ei pahasti hyydy, eikä reisiin kerry maitohappoa. Pitkien päivien jälkeen jalat eivät olleet löysää spagettia. Päivien keskinopeus oli noin 20 km/h, joten mitään kisasuoritusta ei edes yritetty. Lomallahan me oltiin.

Kun reissun jälkeen palasin polkemaan omaa 24-vaihteista fillariani, niin aluksi lihasmuisti ihmetteli homman raskautta ylämäessä. Tällä hetkellä on ajatuksena hommata ensi kesää varten oma sähköpyörä. Tosin vähän enemmän perinteistä miesten pyörää muistuttava, jota ihan oikeasti voisi ajaa ilman sähköä.

Mistä sitten otsikko sähköpyöräaddiktio? Naisystäväni ei ollut ennen retkeämme käyttänyt lainkaan saamaansa sähköpyörää. Loman jälkeen 12 km työmatkat on sen jälkeen kuljettu bussin sijaan sähköpyörällä. Jopa säänkestäviä pyöräilyvaatteita on jo alettu suunnittelemaan. Uskoisin, että hänellä sähköpyörä jatkaa päivittäisessä käytössä ainakin syksyn liukkaille keleille saakka. Itselleni sähköpyörä ei valitettavasti oikein sovi arkeen. Päivittäinen autoilu vaihtelee 50 - 150 kilometrin välillä. Sitä vaan ei voi fillarilla korvata.

Onko sähköpyöräily sitten laiskan ihmisen valinta? Ehkä niinkin. Joka tapauksessa sähköapu tekee pyöräilystä ja ulkona olemisesta niin mukavaa, että laiskankin tulee lähdettyä ulos liikkumaan. Eikös se ole pelkästään hyvä asia. Ensi kesälle suunnitellaan varmasti uusi sähköfillariretki.