Vuosikaudet Heikki Silvennoinen pelkäsi tyrivänsä ja oppi lääkitsemään ahdistusta alkoholilla. Elämä meni toisin kuin hän suunnitteli, mutta lopulta hyvin.

Kun Heikki Silvennoinen, 67, ajaa kotoaan Pälkäneen Saarikyliltä suuremmille kirkoille, hänellä on varma keino selvitä mistä vain. Keino toimii huonoinakin päivinä, tai etenkin silloin.

– Kun on huono fiilis ja negatiivinen mieli, voin näytellä Heikki Silvennoista.

Heikki Silvennoista näytellessään Heikki on se Kummelista tuttu hyväntahtoinen säheltäjä, jolta kyllä lähtee juttua, nimikirjoitusta ja selfieseuraa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heikki Silvennoisen uudet laulut ovat syntyneet tällä sohvalla musakoira Ylermin seurassa.
Heikki Silvennoisen uudet laulut ovat syntyneet tällä sohvalla musakoira Ylermin seurassa.

– Tajuan, että olen ilostuttanut ja naurattanut näitä ihmisiä, joten ei sitä illuusiota saa murskata siellä huoltoaseman pihassa. Usein siinä näytellessä käy sitten niin, että minunkin huonotuulisuuteni alkaa karista.

Työelämässä Heikki on 50 vuoden aikana ollut muusikko, tuottaja, lauluntekijä, koomikko, näyttelijä ja viihteen sekatyömies. 

Kun on huono fiilis, näyttelen Heikki Silvennoista.

Niinä päivinä, kun ei oikein lähde, Heikki viihtyy kotona Saarikylillä college-housuissaan, t-paidassaan ja harmaat aamutossut jalassa.

Kymmenisen vuotta sitten valmistuneen talon ikkunasta näkyy peltomaisema, Roineen aallot ja paljon suurempi talo. Siinä talossa Heikki perheineen aiemmin asui.

Talo meni myyntiin viimeisimmässä avioerossa, mutta näistä lapsuuden mökkimaisemista Heikki ei osannut luopua.

Kun äiti kitaran osti

Ylermi-koira tekee innokkaasti tuttavuutta. Kissa Mao syö kipostaan keittiön pöytätasolla. Heikki arvelee, että toinen kissa Leipä on ”jossain täällä”. Talon viides asukas eli Heikin 26-vuotias nuorin poika on töissä.

Heikki valittelee, että kahvi voi olla laihaa, sillä purut pääsivät loppumaan.

– Haluukko muuten jotain keksejä, joku oli tuonut niitä tänne?

Heikin studio on piharakennuksessa, joten töihin on lyhyt matka.
Heikin studio on piharakennuksessa, joten töihin on lyhyt matka.

Heikistä tuli pirkanmaalainen 11-vuotiaana. Kolmas murre tarttui nopeasti lapsuuden savon ja kansakouluvuosien turkkusen jatkoksi.

Heikki oli haaveillut, että hänestä tulisi isona voimistelunopettaja. Haave haalistui, kun hän kuuli radiosta Beatlesia ja pääsi Matthews-yhtyeen keikalle.

– Läjä tyttöjä oli eturivissä ja Seppo ”Kala” Alajoen kitarasoundi todella hieno. Päätin, että haluan tuollaiseksi.

Isä tuki suunnitelmaa ostamalla 13-vuotiaalle pojalleen Landolan. Vuotta myöhemmin isä kuoli. Äiti lohdutti isän menettänyttä poikaansa sähkökitaralla.

Heikin kitarointia kuullaan Juicen Syksyn sävelen taustalla.

Oppikoulun päättyessä keskiarvo oli alle kuusi. Heikki siirtyi lusmuilemaan sekatyömieheksi Kangasalan kunnalle ja ahkeroimaan soittokämpille.

Tabula Rasa -yhtye pääsi levyttämään kitaristinsa Heikin säveltämiä kappaleita. Pian Heikki soitti studiokitaristina myös monien Suomi-klassikoiden, kuten Juice Leskisen Syksyn sävelen, taustalla.

Mikä mua vaivaa?

Pulssi hakkaa kuin punk-rumpali. Kädet sinertävät ja henki meinaa salpautua. Heikki ei tiedä, kuoleeko vai tuleeko hulluksi.

Kun kohtaus on ohi, Heikki tuntee olevansa erilainen ja outo. Myös pelko asettuu seuraksi, sillä kohtaus voi tulla uudestaan ilman erityistä syytä.

Esiintyminen oli Heikille pienestä pitäen sekä nautinto että koettelemus. Veri veti lavalle, mutta jännitys sieltä pois.

Paniikkikohtaukset veivät sairaalaankin.

Paniikkireaktiot alkoivat parikymppisenä.

– Olin pari kertaa sairaalassakin, kun pulssi hakkasi yli kahtasataa.

Lääkäri määräsi rauhoittavia. Kun niistä ei ollut suurta apua, Heikki etsi omia kikkoja, joilla selviäisi pahimman yli.

– Opin, että kun ahdistuskohtaus tulee, pitää pysyä liikkeessä ja tehdä jotain, ottaa vaikka kitara käteen ja alkaa säveltää. Jos ahdistusta jää tuijottamaan, se ottaa valtaansa kuin piru.

Vuosien kipuilun jälkeen Heikki keksi ahdistukseensa uuden avun. Aluksi se tuntui toimivan.

Ylermi-koira sai nimensä basisti Juha Veronan toisen nimen mukaan.
Ylermi-koira sai nimensä basisti Juha Veronan toisen nimen mukaan.

– Alkoholi oli yllättävän hyvä lääke paniikkihäiriööni ja ahdistukseeni. Aiemmin en juonut juuri lainkaan, mutta kolmekymppisenä aloin tissutella.

Myös huumori kevensi ahdistusta ja keikkaelämän raskautta. Keikkamatkat olivat pitkiä, autot ja tiet huonoja. Lämmityslaitteet reistasivat. Hotelleihin ei ollut varaa. Niissä oloissa huumori kukki.

– Sillä loputtomalla huulenheitolla pidettiin henkeä yllä.

Lupa tyriä

Pelleilyn piti olla pelkkää ajanvietettä. Heikin vakavat tavoitteet liittyivät musiikkiin.

Kun Heikki avioitui toisen kerran, naimakaupan mukana lähipiiriin tuli uuden vaimon pikkuveli Olli Keskinen.

Olli alkoi kulkea lankonsa musiikkikeikoilla ja tallensi videonauhurille tämän pelleilyjä. Hän koosti pelleilyistä videon, jonka lähetti rauhanturvaajana olevalle ystävälleen. Vastaanottaja kiitti koko tuvan puolesta saatesanoin: ”Myykää tää telkkarille!”

Myykää tää telkkarille!

Koomikkokoplaan liittyi kolmas jäsen, Heikille musiikin kautta tuttu Timo Kahilainen.

Kolmikon sketsinauha päätyi TV2:lle, ja Kummelin ensijaksot esitettiin kesällä 1991. Sarjasta tuli pian lama-Suomen ilopilleri, joka keräsi television ääreen parhaimmillaan lähes miljoona katsojaa.

Koulujen pihoilla alkoivat kaikua ”dodi”, ”etsä viitsisitsä”, ”asia kunnossa” ja ”kyä lähtee”.

Heikki, jonka piti valloittaa maailma hiotuilla kappaleillaan ja vakuuttavilla kitarasooloillaan, löysi itsensä nelikymppisenä listojen kärjestä vartissa kyhätyllä renkutuksella Jumankauta juu nääs päivää.

– Onneksi olin kokenut jo aiemmin kuuluisuuden häivää. Tajusin aika pian, että kuuluisuus on osa työtäni ja se pitää ottaa työnä.

Kummeli vaikutti ratkaisevasti siihen, että Heikki alkoi rentoutua lavalla.

– Aiemmin pelkäsin aina tyriväni. Nyt koko asetelma muuttui: minulla oli lupa tyriä. Oivalsin, että minut on luotu viihdyttämään ihmisiä. En tuijottanut lavalla enää kengänkärkiäni.

Heikin ahdistus väheni, mutta juominen ei.

Raitistunut kengurukeppi

Kummelin suosion huippuvuosina Heikin alkoholin kulutus alkoi olla ongelma sekä läheisille että työkavereille. Suht sivistynyt tissuttelu oli vaihtunut arvaamattomaan tuurijuoppouteen.

– Minulla oli sellainen vaiva, etten koskaan sammunut, vaan saatoin jatkaa juomista niin kauan kuin juotavaa riitti.

Ensimmäisen Kummeli-elokuvan kuvausten alkuun oli kuukausi, kun koomikkoryhmän tähti makasi sairaalassa tiputuksessa helmikuussa 1995.

En koskaan sammunut, vaan join niin pitkään kuin juotavaa riitti.

Heikki oli palannut kostealta keikkareissulta Lapista ja hakeutui kovien vatsakipujen vuoksi sairaalaan. Kipujen syyksi paljastui tulehtunut haima.

Lääkäri teki selväksi, että haimatulehduksen kanssa ei ole leikkimistä. Saunakalja olisi jatkossa maksimi ja rankemman juomisen seuraukset kohtalokkaat.

– Tampereen yliopistollisen keskussairaalan parkkipaikalla kotikyytiä odottaessani päätin, että Silvennoisen poika ei juo enää koskaan sitä sauna­oluttakaan. Se oli elämäni paras päätös.

Alkoholista luopuminen opetti, että monet asiat ovat enemmän tapoja kuin tarpeita. 15 vuotta sitten Heikki tumppasi pikkusikarinsakin.

– Kun opin viinasta ja tupakasta pois, minun on enää vaikea keksiä ja muistaa, mihin niitä oikein tarvitsin, Heikki sanoo.

Lasten luottokaveri

Pöydän korkuinen karvakuono tarkkailee isäntänsä puheita. Ylermin häntä heiluu kuin piiska.

– Joo, joo, joo. Hyvä poika, Heikki lepertelee.

Nelivuotias Ylermi on collien ja rottweilerin sekoitus, vahinkolapsi Saarijärveltä. Heikin mielestä siinä yhtyvät rotujen parhaat puolet.

Kun Heikki suuntaa SF Blues - tai soolokeikoilleen, Ylermiä hoitaa Heikin nuorin poika tai naapurissa asuva vanhempi poika.

Avioliittoja on ollut kolme, lapsia on viisi.

Heikki on läheisissä väleissä lapsiinsa, jotka ovat syntyneet kolmessa eri liitossa.

–En ole ihmissuhteissa enkä muussakaan katujatyyppiä. Asiat menevät niin kuin ne jossain hetkessä menevät. Turha sitä on jossitella. Siitä iloitsen, että vanhemmiten minusta on tullut lasteni luottokaveri. Pystymme puhumaan mistä vain.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 1/2022.

Heikki Silvennoinen

  • Syntynyt 1954 Kivi­apa­jalla Etelä-Savossa.
  • Asuu koiran, kahden kissan ja nuorimman poikansa kanssa.
  • Yhteensä viisi aikuista lasta ja kuusi lastenlasta.
  • Muusikko, koomikko, lauluntekijä, yrittäjä ja viihteen moniottelija.
  • Kummelin 30-vuotisjuhlajakso näkyy Yle Areenassa ja Kontio & Parmaksen kolmas tuotantokausi Ruudussa. Uusi soololevy on tekeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla