Jäähallin rakentaminen oli Hjallis Harkimon, 66, suurponnistus.

Kaikki oli veitsenterällä, kun ensimmäiset kaivinkoneet aloittivat työnsä Hartwall Arenan perustuksilla Pasilassa syksyllä 1995.

Rahoitus oli osittain vaakalaudalla, ja hallin rakentamisesta oli tehty valituksia, jotka onneksi myöhemmin raukesivat. Paine oli valtava, sillä tiesin, että reilun vuoden kuluttua pystyssä pitäisi olla halli, jossa järjestettäisiin jääkiekon vuoden 1997 MM-kisat.

Paine oli rakentamisvaiheessa valtava.

Se oli bisnesurani vaikeimpia ajanjaksoja. Kannoin vastuun koko hallin rakentamisesta. Ideoin, hoidin rahoituksen ja kaiken muunkin alusta loppuun asti.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Toki apunani oli hyviä tyyppejä, mutta jos projekti olisi mennyt mönkään, se olisi ollut minun vikani. Silloin se maahan tehty valtava kuoppa olisi ollut Hjalliksen kuoppa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tein töitä päivin ja öin enkä juuri ehtinyt olemaan kotona. Olin silloin naimisissa Leena Harkimon kanssa, ja poikamme Joel eli Jolle oli viisivuotias.

Siitä olisi tullut Hjalliksen kuoppa.

Olin aika lopussa. En ollut pitänyt edes kesälomaa. Yritin silti ulkoilla, jotta saisin tasapainotettua elämääni. Kävin usein lenkillä jo kuudelta aamulla lyhyiden yöunien jälkeen.

Saimme lopulta selätettyä vastoinkäymiset, ja halli valmistui ajallaan. Fiilikset olivat silloin todella hyvät.

Jolle oli ensimmäinen, joka luisteli hallin jäällä. Hän pelasi Jokereiden kiekkojunnuissa. Leena työskenteli Jokereiden toimitusjohtajana, ja minä hoidin halliyhtiötä.

Poikani Joel oli ensimmäinen, joka luisteli hallin jäällä.

Jolle on sanonut viettäneensä tuolloin eniten aikaa isoisänsä seurassa. Kahden muun poikani kanssa olen tajunnut olla enemmän läsnä ja yrittänyt olla tekemättä niin paljoa töitä.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla