Kirjailija ja yrittäjä Tommy Hellstenin äiti halveksi heikkoutta. Esikoispojan piti olla erikoinen ja huomattava. Tästä vaatimuksesta on ollut vaikea vapautua.

Tommy Hellsten, 68, on kirjoittanut kolmessa vuosikymmenessä kolmisenkymmentä kirjaa. Monella on hänestä mielipide. Ihailijoilleen hän on viisas ja syvällinen oppimestari, epäilijöilleen omista elämänkokemuksista ammentava helppohellsten.

Tommyn tavaramerkkejä ovat paradoksit: "saat sen, mistä luovut" tai "löydät, kun lakkaat etsimästä".

Epäilijöilleen hän on helppohellsten.

Näitä viisauksia on koeteltu hänen omassakin elämässään. Tommyn yritys kävi konkurssin partaalla, ja hänen toinen vaimonsa Carita kuoli yllättäen vuonna 2017.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Ensimmäinen reaktioni Caritan kuoltua oli, etten voi enää ikinä tehdä tätä työtä, sillä en voi uskoa siihen, mitä puhun, Tommy muistelee kolmen vuoden takaista tilannettaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Menetysten myötä ovella kolkutti tuttu pimeys, jonka Tommy uskoi jo karistaneensa kannoiltaan. Riittämättömyyden ja ulkopuolisuuden juuret olivat syvällä. Hän oli lapsi, joka pilasi syntymällään äidin elämän.

– Kun äitini alkoi odottaa minua yhdeksäntoistavuotiaana, hän joutui tilanteeseen, jota hän ei halunnut.

Äiti yritti abortoida lapsen, mutta yritys epäonnistui.

– Äiti olisi halunnut elää nuoren neidon elämää, eikä perheenäidin. Hänestä tuli ihminen, joka halveksi heikkoutta itsessään ja muissa.

Ollakseen äidin rakkauden väärti Tommyn piti olla erinomainen, mieluiten paras. Se jätti jäljen, joka on vaikuttanut läpi elämän. Tommyn on aina pitänyt yrittää olla huikea.

Koditon koti

Yksi Tommy Hellstenin keskeisistä huomioista liittyy ilmiöön, jonka hän on nimennyt sisäiseksi lapseksi. Tommyn mukaan jokaisen sisällä asuu lapsi, johon pitäisi luoda ymmärtäväinen ja kuulosteleva suhde, jotta voi kasvaa aikuisuuteen ja omaksi itsekseen.

Jos sisäinen lapsi jää huomiotta, lapsuudessa omaksutut selviytymismekanismit voivat hallita myös aikuisvuosia.

Tommy päätyi havaintoon sisäisestä lapsesta opetellessaan ymmärtämään itseään ja asiakkaitaan. Päällisin puolin hänellä oli kelpo lapsuus. Vanhemmat kasvattivat Loviisassa yritystään ja kahta lastaan. Työ tuotti tulosta: omakotitalon, kesämökin ja vilkkaan seuraelämän.

Rahaa tuli, mutta rakkaus oli kortilla. Isä pakeni avioliiton ristiriitoja lisääntyvään alkoholinkäyttöön ja äiti työhönsä valokuvaajana. Esikoispojan tehtäväksi tuli kuunnella molempien vanhempien huolia.

– Siinä roolissa sain olla osa perhettä: ymmärtäjänä, auttajana ja kuuntelijana.

Tommyn myöhempi ura, teologian opinnot, työt alkoholistiparantolassa ja jopa yrittäjyys saivat suunnan tästä roolista. Nuoren Hellstenin tapa käsitellä pahaa oloaan oli sekin kotoa opittu. Hän alkoi juoda, opiskeluaikana kiihtyvään tahtiin. Opinnot venyivät, ja paha olo kasaantui.

– Olin estynyt ja koin itseni kummajaiseksi. Alkoholi antoi alussa sen kokemuksen, että jännitteet vähenivät ja pystyin olemaan oma itseni.

Olin nuorena estynyt. Alkoholi vähensi jännitteitä.

27-vuotiaana Tommy jätti alkoholin ja lähti Ruotsiin töihin. Vanhemmat olivat siinä vaiheessa jo eronneet, ja myös äiti oli alkanut juoda. Äiti oli riippuvainen pojastaan ja sanoi tappavansa itsensä, jos poika lähtee Ruotsiin.

Valintatilanne oli kohtuuton: oma tai äidin elämä. Tommy päätti lähteä.

– Ehdin olla Ruotsissa kymmenen päivää, kun sain viestin äidin itsemurhasta.

Huikeinta on heikkous

Caritan menetys todisti ensin elämän hauraudesta ja mielettömyydestä, mutta pikkuhiljaa kokemus muuntui.

– Minusta tuntuu, että elämän ja kuoleman välillä ei olekaan betoniseinää, vaan harso. Menetys auttaa elämään tietoisemmin: kuulostelen, kävelen ja olen hiljaa.

Koronakevät antoi hiljaisuudelle otolliset kehykset. Pandemia tyhjensi luennoitsijan kalenterin, eikä venettäkään päässyt rassaamaan, kun Uusimaa oli suljettuna.

Minusta tuntuu, että elämän ja kuoleman välillä ei ole betoniseinää, vaan harso.

Saat sen, mistä luovut. Tommy on luopunut elämänsä varrella vaietuista virtahevoista vaatekaapeissa sekä vaatimuksesta, jossa mikään ei riitä. Caritan hän olisi halunnut pitää, muttei voinut. Tommy joutui hyväksymään asian, jota hänen äitinsä ei koskaan sietänyt.

– Ihmisen arvokkain ominaisuus on hänen heikkoutensa, sillä se avaa meidät rakkaudelle, jota eniten tarvitsemme. Vahvuus syntyy heikkouden kohtaamisesta, ei sen kieltämisestä.

Tämä artikkeli on lyhennelmä. Koko jutun voi lukea ET-lehden numerosta 12/2020. 

Tommy Hellsten

  • Syntynyt 1951 Loviisassa. asuu Porvoossa.
  • Yrittäjä, kirjailija, kouluttaja ja terapeutti.
  • Asuu yksin, kolme aikuista lasta ja neljä lastenlasta.
  • Harrastaa purjehdusta ja nukkumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla