Türin valtavan isot puutarhamarkkinat keski-Virossa järjestetään joka kevät ja syksy. Halvat hinnat, erikoiset taimet ja syksyn markkinoiden maukas sato houkuttevat paikalle tuhansia turisteja myös Suomesta.

Valkoiset kyljet vilkkuvat, siivet pieksevät ilmaa. Artinen kevätmuutto parhaimmillaan. Peilityynen merenpinnan tuntumassa vesilinnut vyöryvät kapeina rintamina kohti Helsinkiä. Mutta minä ja laivallinen tätejä suunnistamme etelään, kohti Viroa, Türin kukkamarkkinoille. Mielessäni on eräs tietty vaaleanpunainen kielo...

Nostan nyssykkäni Tallinnassa autoon, ja bussimatka alkaa, satakunta kilometriä Via Balticaa suoraan Viron vihreään sydämeen. Olo on kuin keväisellä luokkaretkellä.

Jo pelkkä matka on luontoelämys. Toukokuun lopulla niityt aloittelevat kukintaansa. Ällistyttävän suuri voikukkapelto melkein pakahtuu keltaisuuteensa. Töyhtöhyypät kisailevat pellon yllä syöksähdellen siivet vinksallaan.

Nuolen näppejäni

Bussi lähestyy Türia. Puutarhojen vanhat perennat kasvavat isoina ja vahvoina. Kalkkikivipitoinen maa-aines on kasveille otollinen kasvupohja. Pihat ja talot ovat sopusoinnussa – tunnelma tuo mieleen 50-luvun idyllin mummolassa. Monenkirjavia tulppaaneja, vaaleansinisiä lemmikkimättäitä. Valkonarsissit tuoksuvat.

Türin kukkamarkkinat ovat Viron tärkein ja suurin puutarhatapahtuma, ja myyjiä tulee Latviaa ja Liettuaa myöten. Yleisöä on tungokseksi asti.

Bussin ikkunasta näin ohimennen kullankeltaisia villitulppaaneja, jotka rehottivat pienellä kirkkomaalla. Samanlaisia metsätulppaaneja on kaupan markkinoilla. Mutta voi! Ennen ensimmäisen markkinapäivän puoltapäivää metsätulppaanit on jo myyty loppuun. Joudun vain haikeana ihailemaan minua vikkelämpien asiakkaiden ostoskasseissa nuokkuvia keltaisia kaunokaisia.

Mutta toisaalta, vielä jäi hankittavaa seuraavallekin Türin-reissulle.
Ruotsalaisen puutarhayhdistyksen seurue on varustautunut ammattimaisesti vetolaukuin. Olisipa minullakin sellainen! Muutama muovikassikaan ei olisi pahitteeksi. Pakkausmateriaalia on myyjillä niukasti.

Armoton aurinko

Erityisen kiinnostunut olen luonnonkukkien värimuunnoksista, ja niiden löytäminen saa vereni kiertämään aina hieman rivakammin.

Hämyvuokko, vahvasti sinisävyinen valkovuokko tarttuu matkaan. Kotikokoelmani väritys saa pienen lisän, vaikka pihallani mätästää vaaleampisävyinen hämyvuokko jo ennestään.

Erisävyisiä ja kerrottuja sinivuokkoja löytää harvoin, ja myös niitä sujahtaa muutama oitis ostoskassiini.

Kerrottu kielo saa aikaan riemunkiljahduksen. En ollut sellaista aikaisemmin nähnytkään.

Innostuksen puna nousee kasvoilleni. Lisäksi naama taitaa palaa, sillä auringonsuojavoide unohtui kotiin ja aurinko porottaa suojattomalle messukentälle koko päivän. Vaikka kävelykengät ovat vanhat tutut, panee kuumuus varvasparat huutamaan talkkia.

Nestettä on juotava paljon. Pikkunaposteltavaa pitää olla repussa siltä varalta, että kioskien ruokatarjonta ehtyy. Kolmen päivän aikana 30 000 vierailijaa ja 700 myyjää käyttävät paljon muonaa, ja ajoittain myydään eioota.

Helle hautoo aromit vahvoiksi, ja grilleissä tirisevien läskien haju alkaa iltapäivällä etoa.

Huhuako vain?

Olen kuullut huhupuheita vaaleanpunaisesta kielosta, ja sen metsästykseen keskityn. Eipä vain moista osu kohdalleni, lieneekö tarua koko kasvi!

Viimeinen tunti kukkamarkkinoilla alkaa. Päätän terästäytyä ja tarkennan katseeni vain kielovalikoimaan... Ja sitten huomaan Sirjen pahvilaatikossa vaaleanpunaisia kieloja, joissa on hennot nuput. Häkeltyneenä teen kaupat kolmesta kieloyksilöstä.

Tyytyväisenä jatkan hikistä kierrosta. Vaari myy heinähattuja, mutta kauan ne eivät tiskillä viihdy. Kauppias askaroi myynnin ohessa niitä lisää sen kun kerkiää.

Jykevät pihakalusteet ohitan, mutta neliön kokoiset lintujen ruokintakartanot innostavat tarkempaan tutkimiseen. Sellaista en millään jaksa raahata kotiin, mutta idean voin painaa mieleeni.

Kansanperinteellä maustetut käsityöt vanerista, tuohesta, pajusta, kaislasta, kalkkikivestä, pellavasta, keramiikasta ja lasista tekevät kauppansa. Kylmät talvet ovat luoneet vahvan kirjoneuleperinteen. Käsityöt ovat monelle myös oiva keino hankkia lisätuloja.

Kallisarvoinen saalis

Vaaleanpunaisen kielon metsästys on päättynyt voitokkaasti, saalis on kassissa ja kotimatka voi alkaa.

Bussissa lohduttelen rutistuvia lemmikkejäni: juurakko säilyy kyllä kosteassa pakkauksessa kotiin, vaikka kukinta vähän kärsii.

Tuliaisina kotipihaan kannan jalkapallon kokoisen kassin täynnä värillisiä ja kerrottuja muunnoksia tutuista kasveista. Kantamukseni ei ole painava, mutta minulle kallisarvoinen. En raahaa kotiin mitään isoa, outoa tai tuntematonta kasvia, enkä päästä niitä luontoon leviämään – jos ne ylipäätään edes juurtuvat ja kotiutuvat uusille asuinsijoilleen.

Jäikö jotain puuttumaan? Kyllä, ne metsätulppaanit. Mikä ihana tekosyy palata Türiin taas ensi vuonna.

Haikaranpesän...

alle ei kannata pysäköidä!

Lisätietoja:

www.lillelaat.tyri.ee
tpilet.ee
www.edel.ee

Tiesitkö tämän?

Türi sijaitsee noin 100 km Tallinnasta etelään, ja sinne pääse oman auton lisäksi bussilla ja junalla.

Türi on Viron virallinen kevätpääkaupunki. Kesäkuun 20. päivä valtikka vaihtuu, sillä Pärnu on kesäpääkaupunki. Syksypääkaupunki on Narva ja talvipääkaupunki tietenkin hiihtokaupunki Otepää. Türi on saanut tarinan mukaan nimensä linnunrääkäisystä: tyri, tyri. Nimi lausutaan tarmokkaasti töräyttäen ”tyri”.
 

Joulutähti ja amaryllis pitävät pintansa, mutta viime vuosien aikana suosioon on noussut myös menneiltä vuosikymmeniltä tuttu joulukukka. 

Joulutähti on monille suomalaisille joulukukkien kruunaamaton kuningas, mutta tiesitkö, että muualla Euroopassa se ei kuulu jouluun lainkaan? 

– Keski-Euroopassa joulutähden nimi on tähtilatva ja se on suosittu äitienpäiväkukka, kertoo Kukkakauppa Bieder Ruoholahden floristi Tapio Komminaho.

Joulukukat voi hankkia jo hyvissä ajoin. Esimerkiksi joulutähti kestää hyvällä hoidolla ainakin kuukauden verran. Se viihtyy vedottomassa, valoisassa paikassa ja pitää tasaisesta kosteudesta. Mullan pinta saa kuivahtaa kasteluiden välissä, niin joulutähti ei varista alimpia lehtiään ja pysyy kauniina aattoon asti.

Joulutähti on edelleen erittäin suosittu joulukukka, mutta ei enää se ostetuin.

– Viime vuonna meillä myytiin eniten kotimaista amaryllista, Komminaho paljastaa.

Amaryllis on sipulikukka ja siten vaatimaton hoidon suhteen. Se ei tarvitse kuin tilkan vettä siinä vaiheessa, kun kukka alkaa avautua.

– Osa ei anna vettä silloinkaan, mutta itse annan hivenen, jotta kukka avautuu kauniisti eikä siihen jää ryppyjä avausvaiheessa, Komminaho vinkkaa.

Toinen suosittu joulun sipulikukka on hyasintti. Sekin on muualla Euroopassa kevään eikä joulun kukka: hyasintin keltaista versiota myydään esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa eniten pääsiäisen aikaan. 

– Hyasintti on klassikko, mutta tänä päivänä osa ihmisistä on aika tuoksuherkkiä, joten voimakkaan tuoksunsa vuoksi hyasinttia ei osteta enää niin paljon kuin ennen. 

Amaryllis ja hyasintti ovat Komminahon mukaan ehdottomasti helppohoitoisimmat joulukukat: niille riittää pari tilkkaa vettä koko niiden elinkaaren aikana.

– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.
– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.

Uudet tuulet

Vai kaipaisitko kotiin jotain raikkaampaa vaihtoehtoa joulukukalle? Jos joulutähti ja amaryllis tuntuvat tylsiltä valinnoilta, vaihtoehtoja on. Tällä hetkellä suurta suosiota nauttii vuosikymmenten takaa tuttu kaunotar.

– Jouluruusu teki paluun noin kymmenen vuotta sitten ja sitä esitellään nyt joka sisustuslehdessä tyylikkäänä, kauniina joulukukkavaihtoehtona.  Sitä oli paljon jo 1900-luvun alussa ja siitä aina 50-luvulle asti. Sen jälkeen meillä Suomessa alkoi olla lämpimämpää, ja joulutähdet ja kumppanit nousivat suosioon, koska ne tarkenivat jouluruusua paremmin, Komminaho kertoo. 

Toinen kaunis, ei-perinteinen joulukukka on valkoinen orkidea.

– Ne voidaan koristella kukkaliikkeessä vaikka kävyillä tai ruseteilla. 

Jouluruusua saapuu ostamaan myös huhtikuussa eläkkeelle jäänyt Aune-Marja Sinisalo, 63. 

– Pistäydyin hiljattain pikkusiskoni Seijan luona ja hänellä oli jouluruusu. Ihastelin sitä ja Seija sanoi, että muistaa jouluruususta aina Aura-Leenan, isosiskomme, joka kuoli tammikuussa. Aura-Leena osti usein meille siskoksille jouluruusut. Nyt saamme ostaa ne itse, Sinisalo kertoo. 

Komminaho neuvoo Sinisalolle, miten jouluruusun saa kukoistamaan.

– Laitoin näille liikkeen ruusuille aamulla lisää ja juuri katsoin, että kannattaa kohta lisätä. Nämä juovat paljon. 

Aune-Marja Sinisalo käy usein samassa kukkaliikkeessä. Joulukukat hän ostaa joka vuosi hyvissä ajoin ja saa niitä myös ystäviltään. 

– Suosikini on nyt tämä jouluruusu, mutta amaryllis on myös aivan ihana. Pidän punaisista ja valkoisista joulukukista. Ostan ne jo aikaisin ja toivon, että ne kuolevat pian joulun jälkeen – sitten jo riittää, hän nauraa. 

Lue kattava opas: Näin hoidat kaikkia joulukukkia oikein

Käy kesken joulukuun kiireiden vetämässä henkeä Lappeenrannassa jouluasuun puetussa Wolkoffin talossa. Ruokasalin kattoon asti ulottuva joulukuusi on koristeltu samoilla koristeilla kuin Wolkoffin perheen talossa asuessa. Salin pöydälle on katettu juhlavat kahvikupit, hedelmät, pähkinät ja tryffelit.

Kaupungin keskustassa, Raatihuoneen läheisyydessä, sijaitseva Wolkoffin talo on Lappeenrannan vanhimpia säilyneitä puurakennuksia, rakennettu vuosina 1826-1905. Talo palveli venäläisen Wolkoffin suvun kotina vuosina 1872-1983. Talossa ehti tuona aikana asua neljä sukupolvea perheen jäseniä.

Joulun aikaan Wolkoffin talo puetaan jouluasuun talon viimeisen isännän, Johannes Wolkoffin (1900-1969), perheen tapaan. Talossa näyttää samalta kuin hänen aikaisinaan jouluina. Silloin talossa eli kaksi kansallisuutta ja kaksi uskontoa rinnakkain. Venäläisyys ja suomalaisuus, ortodoksisuus ja luterilaisuus.

Koristeita on kaikkialla. Jotkut niistä ovat yli sadan vuoden ikäisiä, toiset on tety muutama vuosikymmen sitten. Talosta ei koskaan hävitetty mitään, koska kaikelle saattoi olla käyttöä myöhemmin. Takanraunuksilla, pöydillä ja ikkunoilla voi olla vierekkäin suupuhallettu lasikoriste 1900, ja muovinen koriste Hongkongista vuodelta 1970.

Ruokasaliin tuodaan kattoon asti ulottuva kuusi, jonka vanhimmat koristeet, pukki ja enkeli, ovat olleet käytössä jo 1900-luvun alussa. Juhlavassa ruokapöydässä kimaltelevat juhlaa varten esiin otetut astiat, ja jokaisen perheenjäsenen paikkaa koristaa oma tonttunsa. Joulukukat, omenat ja pähkinät tuovat taloon tuoksuaan. Tunnelma talossa on hiljainen ja rauhallinen, ja siellä voi hetkeksi unohtaa joulun kiireet ja hyörinän.

Kiinnostava museo

Talo on toiminut museona vuodesta 1993 lähtien. Yli sadan vuoden aikana kertynyt kodin esineistö luo tilaan ainutlaatuisen tunnelman. 1800-luvun alkupuolella Jaroslavin kuvernementistä saapuneesta maaorjatalonpojasta puutarhuriksi ja kauppiaaksi edenneen Ivan Wolkoffin suku säilytti talon jakamattomana vuoteen 1986 saakka, jolloin se lahjoitettiin museoksi. Vasta vuonna 1993 talo pihapiireineen avattiin yleisölle.

Kodin harmonisen ilmapiirin ohella kävijä voi vierailla Wolkoffin puodissa, jossa on tarjolla kauniita joulukoristeita sekä monenlaista lahjaksi sopivaa sekä lapsille että aikuisille. Puodin ikkunassa istuu ohikulkijan iloksi kynttilänvalossa joulupukki pöytänsä ääressä ja vastailee lasten kirjeisiin.

Joulu Wolkoffin talomuseossa ja puodissa on avoinna:

12-17.12.2017 klo 11-17
19.-22.12.2017 klo 11-17
27.-30.12.2017 klo 11-17
2.-7.1.2018 klo 11-17

Wolkoffin jouluun tutustutaan opastetuilla kierroksilla. 

Wolkoffin talomuseo ja puoti, Kauppakatu 26, 53100 Lappeenranta
Museon lippukassa 05- 616 2258

Opastusvaraukset ja tiedustelut museoiden toimistolta, 05- 616 2261.