Nämä kaikki kolme kirjaa innostavat erityisesti kokenutta tekijää, joka kaipaa kunnollisia haasteita ja vaikeitakin ideoita toteutettaviksi. Ihan aloittelijoille näistä ei ole iloa muuta kuin tavoitteiden asettelussa!

Tölkkidesign-kirjasta tutut Anu Lahti ja Arja Aalto-Viittala heittivät klipsut hetkeksi käsistään ja alkoivat luoda uutta lusikoista.  
Lusikasta luotua -kirjassa isoäidin perintöhopeat, kirpputorien alpakkaiset hiihtopalkinnot ja muistakin materiaaleista valmistetut aterimet muuntuvat upeiksi koruiksi sekä sisustus- ja käyttöesineiksi.

Kirjassa esitellään tarkasti ja kuvien avulla erilaiset materiaalit, raaka-aineet, työkalut ja menetelmät.  Kirja on upea ja sopii mielestäni tarkalla ja taitavalle tekijälle. Esimerkiksi itse olisin liian huolimaton ja kärsimätön tähän hommaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tee jälkipolville pysyvä muisto, Rippiristi vaikka mummin vanhasta lusikasta. Tämä koru on tehty vähän rouheampaan makuun ja sopii siksi myös pojalle.  
Risti leikataan kuviosahalla ja toinen puoli skrympataan eli lämmitetään hehkutusliekillä.

Tirppa- ja sydänriipukset syntyvät myös lusikasta. Poista siitä ensin varsi, ja piirrä sitten kuviot lusikan taustapuolelle eli kuperalle puolelle. Sahaa kuviosahalla ja taivuta lopuksi lusikanvarren alaosa silmukaksi.

Sattuman sanelema juttu on näiden korvakorujen hauska nimi. Ne on tehty Sarpanevan pitsilusikoiden varsista. Lisäkoristeeksi laitettiin helmet.


Joskus voi käydä niin ikävästi, että arvokas tai tärkeä jalkalasi menee rikki. Mutta näin sen käyttöä voi jatkaa: syntyy ”rikkoontuneen samppanjalasin uusi elämä”! Yhteen lasiin tarvitaan viisi lusikkaa. Muotoile lusikanvarret myötäilemään lasia. Taita lusikanpesä 90 asteen kulmaan. Sido lusikat toisiinsa pinnoitetulla kuparilangalla.

Tuulikellon aihiona voi käyttää vanhan sokerikulhon metallikehikkoa. Tässä työssä on käytetty patinoituneita ja kuluneita alpakkalusikoita sekä erikokoisia helmiä. Samalla idealla voi valmistaa myös valaisimen. Alpakkalusikat kilisevät tuulessa heleästi.

Villasukat näkyviin!

Räväkkää Puikkomaisteri-blogia pitävä Tiina Kaarela on tunnettu värikkäistä ja taitoa vaativista kirjoneuleohjeistaan. Ensimmäisessä neulekirjassaan hän keskittyy sukkiin ja vie lukijansa kerralla uusiin sukanneulonnan ulottuvuuksiin. Susa Junnolan upeat valokuvat täydentävät ohjeita ja innostavat tarttumaan puikkoihin. Kirjan sukkamallit soveltavat eri maiden kansanomaisia kuvioita modernein värein ja langoin toteutettuna. Malleista on isot ja selkeät kuvat.  

Suosituslangat on mahdollisuuksien mukaan valittu kotimaisilta värjäämöiltä. Lopputuloksena on näyttäviä, kenkiin mahtuvia sukkia, joita voi käyttää tärkeinä asusteina myös kodin ulkopuolella. Kirjan ohjeet on luokiteltu vaativuustason mukaan. Neulomisen alkeita ei tässä kirjassa käydä läpi – nämä ohjeet on tarkoitettu tosineulojille!

Peppi-jämälankasukat. Kuka keksisi jämälangalle uuden nimen? Se on niin ruma. Mikään lankahan ei koskaan ole turhaa, jolta jämä kuulostaa. Näihin pitkiin raitasukkiin on upotettu lanka poikineen. Niin tehdasvärjättyjä kuin omia kokeiluja. Nämä sukat kannattaa tehdä neulomalla kahta sukkaa yhtäaikaa, jotta niistä tulee samanlaiset. Puikkomaisteri kehuu pitkiä sukkia verrattomaksi kesäasusteeksi, kun sortsit tai mekko alkaa olla illalla liian kevyt. Talvella sukat lämmittävät mukavasti myös mekkopukeutujaa. Ne on helppo riisua töissä tai koulussa.

Tiina-sukan juju on sen vauhdikkaassa tiimalasikantapäässä, jossa ei ole yritettykään peittää lyhennettyjen kerrosten aiheuttamaa koristeellista reikäriviä.

Signora Lina -sukat ovat saaneet innoituksensa Italiassa, puikkomaisterin kesänaapurilta. Signora Linan puutarha hehkuu värejä: kultapallot, laakeripuu, vihreät viinilehdet ja violettina kukkiva köynnös. Niiden väriharmonia on siirtynyt näihin sukkiin.

Nora-turkkilaissukan perinnemallissa on kuvio, joka on onnea tuottava hedelmällisyyssymboli, skorpioni. Se on looginen ja helppo oppia, kunhan muistaa pyrstöjen suunnat. Kuvittele tämä muissa väreissä, vaikkapa  turkoosia ja ruskeaa. Tai ruskeaa ja pinkkiä.

Leenan sormettomat ovat kashmir-merinosekoitteesta neulottuna todella lämpimät mutta silti kevyet. Rannekkeiden kuvioissa on sekä Fär-saarten neuleille tyypillisiä kuvioraitoja että Muhun saaren pikkulintu. Se toivottaa onnea kaikille matkoille.

Opi uusi kaksipuolinen neuletekniikka

Vicki Twigg alkoi kehittää syksyllä 2011 kehittää neulomistekniikkaa, jonka tuloksena joustinneule olisi molemmilta puolilta yhtä siisti, ja käännettävä. Kun se onnistui, hän antoi neulepinnalle nimen oman nimensä mukaan, twigg stich. Sillä hän ei löytänyt mistään kirjallisuudesta vastaavaa tekniikkaa.

Kääntöneuleet ei ole aloittavan neuloja opas. Tämä sopii taitavalla, joka haluaa uusia haasteita. Minkälaista lankaa? Liukkaammat antavat paremman tuloksen kuin takertuvat. Tasaisimma pinnan saa käyttämällä saman paksuisia lankoja.  Toisaalta voi kokeilla eri paksuisilla, tulos saattaa olla viehättävä jos onnistuu pitämään silmukat tasapainossa.

 

Eri väriset langat kiertyvät toistensa ympärille vuorotellen eri suuntiin joka silmukan jälkeen. Tämä on keskeinen osa tekniikkaa. Kaksipuoleinen neuletekniikka vie noin 50 % enemmän lankaa kuin tavallinen sileä neule. Kirjassa on erittäin tarkat ohjeet ja valokuvat eri vaiheista. Ei muuta kuin kokeilemaan tätä ihan uuttaa tekniikkaa!

Vicki Twigg: Kääntöneuleet, opi uusi kaksipuoleinen neuletekniikka. Minerva 2015.
Tiina Kaarela: Puikkomaisterin sukkakirja. Moreeni 2015. sivua.
Anu Lahti; Arja Aalto-Viittala: Lusikasta luotua, kierrätä luovasti arkeen ja juhlaan, Paasilinna 2015.

Sisältö jatkuu mainoksen alla