Ottaisitko sinä ompelukonetatuoinnin? Katso suomalaisnaisten rohkeat kuvat

Tiina Hyttinen, 30, kertoo tatuointien kiehtoneen häntä jo hyvin nuoresta. Mutta se oli selvää, että niillä pitäisi olla jokin merkitys itselle, kertoa omista tärkeistä jutuista.

– Hurahdin kunnolla käsitöihin pari vuotta ennen kuin otin ensimmäisen käsityötatuoinnin, neulonnan helmikuussa 2008. Neuloosi-kuvan kaveriksi oli toiselle olalle toki otettava virkkaustatuointi lokakuussa 2008.

Käsityöaiheisten tatuointien Tiinalla on leivonta-aiheinen tatuointi sekä mummo-, äiti- ja isi -tatuoinnit.

– Minulla oli kaikista kuvista alustava ajatus päässä, jonka kerroin aikaa varatessa Lappeenrannassa Raining Blood Tattoon Juha Lensulle. Hän piirsi visioni ensin paperille, sitten iholle.

"Vanhat ompelukoneet ovat todella kauniita ja siksi sellaisen kuva on selässäni."

Käsityöt ovat lähellä Tiinan sydäntä, ja hän taas vaipunut kunnon käsityöpsykoosiin, kuten asiaa hän leikkisästi kutsuu.

– Aina on oltava virkkuu tai neule kesken. Vanhat ompelukoneet ovat todella kauniita ja siksi sellaisen kuva on selässäni. Sen otin syyskuussa 2009. Sen alle sai myös kätevästi piiloon vähän vähemmän tarkkaan harkitun 17-vuotiaana otetun pienen tribaalikuvan.

– Teen myös ristipistotöitä ja askartelua. Aloin helmikuussa pitää Mie ite!-blogia. Käsitöitä tehdessä pääsee helposti flow-tilaan, jossa kaikki muu unohtuu. Käsityöt on myös hyvä tapa saada aikaa kulumaan. Olen muun muassa virkannut väliajat burleskia katsoessa ollessani yksin baarissa. Huomattavasti kivempaa, kuin pyöritellä vaivaantuneena peukaloitaan.

"Olen virkannut muun muassa ollessani yksin baarissa."

Suurin osa Tiinan saamista kommenteista on ollut positiivisia. Etenkin käsityöaiheisista on tullut paljon mukavaa palautetta omaperäisestä aiheesta.

– Lasten spontaanit "Kato! Tohon tätiin on piirretty!" -ihastelut jaksavat  ihastuttaa. Olin ollut viime kesänä shortsit jalassa töissä, ja eräs lapsiasiakas vielä tänä keväänä muisti, että "tuo on se täti, jolla on kakku jalassa!".

Negatiivisia tulee onneksi hyvin harvoin. Äitikin on kommentoinut, että "onhan noi ihan nättejä, mutta onko siun pakko ottaa noin isoja?"

– Iskäkään ei ollut suurin tatuointien fani, mutta vähäsen tuntui olevan isi-tatuoinnista mielissään. 97-vuotias mummoni kauhisteli jo toisia korvakorujani, joten mummolla käydessä pidän tatskat piilossa. En halua suotta pahoittaa hänen mieltään.

Katso Tiinan töitä instagramissa: mie.ite.blogi

Suunniitelmissa kirjontatatuointi

Aino Lepistö, 24, oli jo monta vuotta halunnut tatuointia, mutta ei ollut varma aiheesta ja kuvasta.

– Otin ensimmäisen tatuointini 20-vuotiaana ja se oli juuri tämä lankakerä. Olin nähnyt käsityöaiheisia tatuointeja netissä. Virkkaaminen on käsityötekniikoista minulle läheisin, joten halusin kuvan liittyvän siihen.

Virkkaaminen on Ainolle tärkeää, koska se auttaa rentoutumaan ja toisaalta keskittymään esimerkiksi luennoilla. Se on hyvää ajankulua matkustaessa tai odotellessa.

– Käsitöiden tekemisestä on tullut minulle tapa olla olemassa. Koko ajan on jotain kesken ja päässä pyörii uusia ideoita. Eniten virkkaan, ompelen, teen ristipistoja ja kirjontaa. Virkkaan vaatteita, pitsiliinoja, lankagraffiteja ja mattoja. Ompelen vaatteita, pikkupussukoita ja laukkuja. Teen niihin ristipistoja ja kirjontaa.

Ainon toisessa kädessä on kuva delfiinistä. Reidessä on isohko muumiaiheinen kuva. Suunnitelmissa on mahdollisesti ompelemiseen tai kirjontaan liittyviä tatuointeja.

Ainon tatuointien kuvat: Katarina Sällylä