Helsinkiläinen Tarja Vesanko-Riikonen, 60, vietti lapsuuden kesiään Emäsalon mökillä. Elämä keskittyi rantakalliolle, jonne kannettiin soppakattilakin ruoka-aikaan.

”Vanhempani vuokrasivat mökin Emäsalosta vuonna vuonna 1965. Tykkäsimme erityisesti rantaelämästä, koska olimme kaupunkilaisia Helsingin Hakaniemestä. Elimme rannalla, kannoimme sinne kalasoppakattilat. Lautaset pistettiin koriin, joku kipaisi keittämässä kahvit mökillä.

Veden ääreltä emme tahtoneet pois hetkeksikään.

Meillä oli aina ilmapatjat mukana rannalla. Minulla on sama patja vieläkin, lapsenlapset leikkivät sillä.

Muistikuvieni mukaan aina oli ihana ilma! Vesi oli tosi kirkasta, vaikka Sköldvikin öljytankkerit menivät ohi. Oikeasti tietysti välillä satoikin ja oli ihan hirveästi hyttysiä!

Perheessämme ei ollut autoa, joten menimme ensin bussilla Porvooseen, ja siellä vaihdoimme Emäsalon bussiin. Emäsaloon oli lossiyhteys, oli aina jännää kun bussi ajoi lossiin.

Pysäkiltä oli vielä kolmen kilometrin kävelymatka mökille.

Kannoimme kaiken tavaran käsipelillä. Vanha ruosteinen polkupyörä odotti pusikossa viikon ja se pakattiin ihan täyteen pussukoita ja nyssäköitä. Kävimme siellä myös viikonloppuisin. Ruokaa ostimme viikolla kauppaveneestä ja myöhemmin kauppa-autosta.  Lopulta kylälle tuli kauppakin.

Isäni oli Demarin syväpainossa töissä ja äiti konttorissa laskuttajana. Minä ja Esko-veljeni vietimme mökillä koko kesäloman. Aluksi olimme kuukauden mummon kanssa ja vanhemmat tulivat loman alkaessa. Tädin perhe tuli aina juhannukseksi.

Mökki oli oikeastaan vanha mansardikattoinen omakotitalo, jonka alakerrassa oli kaksi huonetta ja keittiö.

Mummolla oli sänky keittiössä, sillä hän heräsi niin aikaisin.

Olohuoneessa oli avattava sohva vanhemmille. Eskon ja minun huoneeni oli aika iso. Suurella lasiverannalla söimme aina juhlissa, ja usein arkenakin. Ruoka tehtiin puuhellalla.

Yläkerran rakentaminen oli jäänyt kesken. Vain keskilattia oli laudoitettu ja siellä oli pahvista tehty huone. Laipiot olivat vain sahanpurua. Nukuin siellä teinivuosina kesälomalla. Oli mukavaa tutkia vanhoja Allers-lehtiä, Mustanaamioita, sekä sota-aikaisia paperikenkiä ja pimennysverhoja.

Joskus leikin Ingerin kanssa, joka kävi naapurissa  isovanhempiensa luona. Hänen isänsä kalasti alkuvuosina. Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta se ei haitannut leikkejä eikä uintiretkiä. Inger puhui ruotsia ja minä suomea.  Hänen isänsä Nisse oli kalastaja, ja joskus olimme mukana, kun hän koki silakkaverkkoja aamuyöllä.

Me helsinkiläiset vieraat nukuimme usein pitkään.

Herätessämme saatoimme löytää portailta vadillisen silakoita.

Nisse oli tuonut ne. Opin jo ihan pienenä silakan perkaamisen, sillä mummo opetti se. Söimme kalaa söimme tosi paljon. Leivinuunissa onnistui myös patakukko hyvin.

Pelasimme ihan hirveästi lauta- ja korttipelejä. Oli paljon ihmisiä, serkkuja, sukulaisia. Kaikki olivat hyvällä tuulella. Tädin kanssa mentiin aina kuutamouinnille. Juostiin rantaan ja uitiin nakuna kuunsiltaa, se tuntui ihanalta.

Vuokramökki oli meillä 35 vuotta. Vuokra oli aika edullinen, koska isä teki kaikkea, esimerkiksi maalasi taloa. Omistaja oli neiti-ihminen, joka asui lähistöllä.  Isän kuoltua kävin veljeni kanssa mökillä vielä pari kesää, mutta paikka oli menettänyt jotain, ja luovuimme siitä. Hankimme oman mökin, ja nykyisin vietän aikaa veneellä reissaten."