Helmikuun lopulla on aika vaihtaa viherkasvien mullat. Mullanvaihto myös piikkisille kaktuksille sujuu näillä ohjeilla!

Viherkasvit heräävät kevääseen ensimmäisenä, joten niiden mullan voi vaihtaa jo helmikuussa. Maaliskuussa vuorossa ovat kukkivat huonekasvit.

Kasvaakseen ja viihtyäkseen kasvit tarvitsevat valon lisäksi kasvualustan, joka vastaa niiden tarpeita. Ei siis ole yhdentekevää, mitä multaa kasveilleen valitsee. Multa pitää vaihtaa yleensä vuosittain, ja varsinkin, jos ruukku on käynyt pieneksi tai kalkkia ja lannoitesuoloja on kertynyt ruukun pinnalle.

Hidaskasvuiset ja pienessä ruukussa viihtyvät lajit eivät kaipaa vuosittaista mullanvaihtoa. Esimerkiksi kaktuksille, posliinikukalle ja pullojukalle riittää mullan vaihtaminen parin vuoden välein.

Suurten viherkasvien jokavuotinen mullanvaihto on hankalaa. Helpointa onkin vaihtaa vain ruukun pintamulta. Kaavi vanhaa pintamultaa pois ja lisää tilalle uutta, ravinteikasta multaa.

Mullanvaihdon yhteydessä haaroittuvat ja rönsyilevät kasvit on hyvä leikata. Oikea leikkauskohta on noin puoli senttiä lehden tai sivuverson yläpuolelta. Käytä terävää veistä tai oksasaksia. Katkaistun verson silmut pullistuvat leikkauksen jälkeen ja pian niistä kasvaa uusia versoja, jotka tekevät kasvista tuuhean. Vuosittaista leikkausta kaipaavat muun muassa kiinanruusu ja pelargoni.

Näin vaihdat mullan

Mullanvaihto aloitetaan kastelemalla juuripaakku perusteellisesti jo edellisenä päivänä. Näin paakku irtoaa helpommin ruukusta ja pysyy koossa.

Uuden ruukun pitää olla noin pari senttiä kasvin juuripaakkua suurempi.

Uusi multa kostutetaan erillisessä astiassa ennen ruukutusta. Sopiva suhde on 1 dl vettä multalitraa kohti. Esikostutus on tärkeää mullan kestävän mururakenteen aikaansaamiseksi. Jos multaa ei esikostuteta, se saattaa kovettua yhtenäiseksi paakuksi.

Irrota kasvi vanhasta ruukusta tarttumalla toisella kädellä ruukkuun. Peitä toisella kädellä mullan pinta niin, että kasvi jää sormien väliin. Käännä kasvi ylösalaisin ja napauta ruukku varovasti irti. Juuripaakkua ei tarvitse rikkoa, mutta poista vioittuneet juuren osat.

Rakenna ruukun pohjalle salaoja kevytsorasta. Se estää liiallisen kosteuden kertymisen ruukun pohjalle.

Lisää salaojakerroksen päälle multaa sen verran, että kasvi on entisessä syvyydessään. Altakasteluruukussa salaojakerrosta ei tarvita.

Valita paakun reunoille  uutta multaa ja tiivistä se hellävaraisesti sormin painelemalla. Jätä pinnalle kunnollinen kasteluvara.
   
Mullan pinta säilyy siistinä eikä multa liety tai kovetu, kun pinnalle laitetaan 2-3 sentin kevytsorakate. Erityisesti isoissa altakasteluruukuissa pintakate tasaa mullan kosteutta – vesi imeytyy säiliöstä paremmin pintamultaan asti. Kevytsorakate mullan pinnalla estää myös hyönteisten pääsyn multaan.

Mullanvaihdon jälkeen siirrä kasvi pois suorasta auringonpaisteesta. Kastele uutta multaa vähän kerrallaan. Erityisesti varo liettämästä mullan pintakerrosta liian runsaalla kertakastelulla. Normaali kastelunvoi aloittaa vasta, kun kasvi on päässyt kasvun alkuun eli noin 2 - 3 viikon kuluttua ruukutuksesta. Samaan aikaan kasvin voi siirtää oikealle kasvupaikalleen. Hoitolannoitus kannattaa aloittaa noin kuukauden kuluttua istutuksesta.

Kaktuksille oma multa ja paras niksi!

Kaktukset viihtyvät ahtaissa kasvuoloissa, siksi ne pitää istuttaa pieniin lasittamattomiin saviruukkuihin. Liota saviruukkuja vedessä muutama tunti ennen ruukutusta. Jos ruukku on kuiva, se imee itseensä kosteuden mullasta ja voi vahingoittaa kasvia.

Suuria, piikikkäitä kaktuksia on helppo käsitellä styroksilevyjen avulla: Paina levyt hellästi pikkien päälle. 

Valitse oikea multa

Virheellinen multavalinta voi johtaa kasvin kuihtumiseen, kukkimattomuuteen tai jopa kuolemiseen.

Kukkamulta on kompostoitua

Osa kukkamullista on valmistettu kompostoimalla tai ainakin osa raaka-aineista on kompostoitu. Kompostoimalla valmistetut mullat ovat yleensä väriltään hyvin tummia ja rakenteeltaan multamaisia.

Kaktus tarvitsee ilmavaa multaa

Mehikasvit, kuten kaktukset, kasvavat luonnossa aavikon kuivissa ja karuissa olosuhteissa. Myös ruukussa kasvaessaan kaktukset tarvitsevat hiekkapitoisen ja vähäravinteisen kasvualustan. Kaktuksilla on heikot juuret, jotka kärsivät helposti liiasta märkyydestä. Kaktusmultaan lisätty kevytsoramurska varmistaa sen, että multa säilyy ilmavana ja kuivuu nopeasti kastelun jälkeen.

Altakastelumulta johtaa vettä

Altakasteluruukut on tarkoitettu kasveille, jotka viihtyvät tasakosteassa mullassa. Kasteluvesi imeytyy ruukun säiliöstä multaan ja multa kostuu tasaisesti. Altakasteluruukkumulta sisältää yleensä pitkiä turvekuituja, jotka parantavat veden imeytymistä. Tasaisen kosteassa mullassa viihtyvät muun muassa araliat, vehkat, nukkumaija, kodinonni, kentianpalmu ja peikonlehti.

Orkideoille omansa

Erilaiset orkideat tarvitsevat erilaiset kasvualustat. Joidenkin orkidealajien juuret viihtyvät nopeasti kuivahtavassa alustassa, toisten tasaisessa kosteudessa. Orkideoille voi valmistaa itse kasvualustan sammaleesta, puuhiilestä, ruukunpaloista ja männynkaarnasta.

Joulutähti ja amaryllis pitävät pintansa, mutta viime vuosien aikana suosioon on noussut myös menneiltä vuosikymmeniltä tuttu joulukukka. 

Joulutähti on monille suomalaisille joulukukkien kruunaamaton kuningas, mutta tiesitkö, että muualla Euroopassa se ei kuulu jouluun lainkaan? 

– Keski-Euroopassa joulutähden nimi on tähtilatva ja se on suosittu äitienpäiväkukka, kertoo Kukkakauppa Bieder Ruoholahden floristi Tapio Komminaho.

Joulukukat voi hankkia jo hyvissä ajoin. Esimerkiksi joulutähti kestää hyvällä hoidolla ainakin kuukauden verran. Se viihtyy vedottomassa, valoisassa paikassa ja pitää tasaisesta kosteudesta. Mullan pinta saa kuivahtaa kasteluiden välissä, niin joulutähti ei varista alimpia lehtiään ja pysyy kauniina aattoon asti.

Joulutähti on edelleen erittäin suosittu joulukukka, mutta ei enää se ostetuin.

– Viime vuonna meillä myytiin eniten kotimaista amaryllista, Komminaho paljastaa.

Amaryllis on sipulikukka ja siten vaatimaton hoidon suhteen. Se ei tarvitse kuin tilkan vettä siinä vaiheessa, kun kukka alkaa avautua.

– Osa ei anna vettä silloinkaan, mutta itse annan hivenen, jotta kukka avautuu kauniisti eikä siihen jää ryppyjä avausvaiheessa, Komminaho vinkkaa.

Toinen suosittu joulun sipulikukka on hyasintti. Sekin on muualla Euroopassa kevään eikä joulun kukka: hyasintin keltaista versiota myydään esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa eniten pääsiäisen aikaan. 

– Hyasintti on klassikko, mutta tänä päivänä osa ihmisistä on aika tuoksuherkkiä, joten voimakkaan tuoksunsa vuoksi hyasinttia ei osteta enää niin paljon kuin ennen. 

Amaryllis ja hyasintti ovat Komminahon mukaan ehdottomasti helppohoitoisimmat joulukukat: niille riittää pari tilkkaa vettä koko niiden elinkaaren aikana.

– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.
– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.

Uudet tuulet

Vai kaipaisitko kotiin jotain raikkaampaa vaihtoehtoa joulukukalle? Jos joulutähti ja amaryllis tuntuvat tylsiltä valinnoilta, vaihtoehtoja on. Tällä hetkellä suurta suosiota nauttii vuosikymmenten takaa tuttu kaunotar.

– Jouluruusu teki paluun noin kymmenen vuotta sitten ja sitä esitellään nyt joka sisustuslehdessä tyylikkäänä, kauniina joulukukkavaihtoehtona.  Sitä oli paljon jo 1900-luvun alussa ja siitä aina 50-luvulle asti. Sen jälkeen meillä Suomessa alkoi olla lämpimämpää, ja joulutähdet ja kumppanit nousivat suosioon, koska ne tarkenivat jouluruusua paremmin, Komminaho kertoo. 

Toinen kaunis, ei-perinteinen joulukukka on valkoinen orkidea.

– Ne voidaan koristella kukkaliikkeessä vaikka kävyillä tai ruseteilla. 

Jouluruusua saapuu ostamaan myös huhtikuussa eläkkeelle jäänyt Aune-Marja Sinisalo, 63. 

– Pistäydyin hiljattain pikkusiskoni Seijan luona ja hänellä oli jouluruusu. Ihastelin sitä ja Seija sanoi, että muistaa jouluruususta aina Aura-Leenan, isosiskomme, joka kuoli tammikuussa. Aura-Leena osti usein meille siskoksille jouluruusut. Nyt saamme ostaa ne itse, Sinisalo kertoo. 

Komminaho neuvoo Sinisalolle, miten jouluruusun saa kukoistamaan.

– Laitoin näille liikkeen ruusuille aamulla lisää ja juuri katsoin, että kannattaa kohta lisätä. Nämä juovat paljon. 

Aune-Marja Sinisalo käy usein samassa kukkaliikkeessä. Joulukukat hän ostaa joka vuosi hyvissä ajoin ja saa niitä myös ystäviltään. 

– Suosikini on nyt tämä jouluruusu, mutta amaryllis on myös aivan ihana. Pidän punaisista ja valkoisista joulukukista. Ostan ne jo aikaisin ja toivon, että ne kuolevat pian joulun jälkeen – sitten jo riittää, hän nauraa. 

Lue kattava opas: Näin hoidat kaikkia joulukukkia oikein

Käy kesken joulukuun kiireiden vetämässä henkeä Lappeenrannassa jouluasuun puetussa Wolkoffin talossa. Ruokasalin kattoon asti ulottuva joulukuusi on koristeltu samoilla koristeilla kuin Wolkoffin perheen talossa asuessa. Salin pöydälle on katettu juhlavat kahvikupit, hedelmät, pähkinät ja tryffelit.

Kaupungin keskustassa, Raatihuoneen läheisyydessä, sijaitseva Wolkoffin talo on Lappeenrannan vanhimpia säilyneitä puurakennuksia, rakennettu vuosina 1826-1905. Talo palveli venäläisen Wolkoffin suvun kotina vuosina 1872-1983. Talossa ehti tuona aikana asua neljä sukupolvea perheen jäseniä.

Joulun aikaan Wolkoffin talo puetaan jouluasuun talon viimeisen isännän, Johannes Wolkoffin (1900-1969), perheen tapaan. Talossa näyttää samalta kuin hänen aikaisinaan jouluina. Silloin talossa eli kaksi kansallisuutta ja kaksi uskontoa rinnakkain. Venäläisyys ja suomalaisuus, ortodoksisuus ja luterilaisuus.

Koristeita on kaikkialla. Jotkut niistä ovat yli sadan vuoden ikäisiä, toiset on tety muutama vuosikymmen sitten. Talosta ei koskaan hävitetty mitään, koska kaikelle saattoi olla käyttöä myöhemmin. Takanraunuksilla, pöydillä ja ikkunoilla voi olla vierekkäin suupuhallettu lasikoriste 1900, ja muovinen koriste Hongkongista vuodelta 1970.

Ruokasaliin tuodaan kattoon asti ulottuva kuusi, jonka vanhimmat koristeet, pukki ja enkeli, ovat olleet käytössä jo 1900-luvun alussa. Juhlavassa ruokapöydässä kimaltelevat juhlaa varten esiin otetut astiat, ja jokaisen perheenjäsenen paikkaa koristaa oma tonttunsa. Joulukukat, omenat ja pähkinät tuovat taloon tuoksuaan. Tunnelma talossa on hiljainen ja rauhallinen, ja siellä voi hetkeksi unohtaa joulun kiireet ja hyörinän.

Kiinnostava museo

Talo on toiminut museona vuodesta 1993 lähtien. Yli sadan vuoden aikana kertynyt kodin esineistö luo tilaan ainutlaatuisen tunnelman. 1800-luvun alkupuolella Jaroslavin kuvernementistä saapuneesta maaorjatalonpojasta puutarhuriksi ja kauppiaaksi edenneen Ivan Wolkoffin suku säilytti talon jakamattomana vuoteen 1986 saakka, jolloin se lahjoitettiin museoksi. Vasta vuonna 1993 talo pihapiireineen avattiin yleisölle.

Kodin harmonisen ilmapiirin ohella kävijä voi vierailla Wolkoffin puodissa, jossa on tarjolla kauniita joulukoristeita sekä monenlaista lahjaksi sopivaa sekä lapsille että aikuisille. Puodin ikkunassa istuu ohikulkijan iloksi kynttilänvalossa joulupukki pöytänsä ääressä ja vastailee lasten kirjeisiin.

Joulu Wolkoffin talomuseossa ja puodissa on avoinna:

12-17.12.2017 klo 11-17
19.-22.12.2017 klo 11-17
27.-30.12.2017 klo 11-17
2.-7.1.2018 klo 11-17

Wolkoffin jouluun tutustutaan opastetuilla kierroksilla. 

Wolkoffin talomuseo ja puoti, Kauppakatu 26, 53100 Lappeenranta
Museon lippukassa 05- 616 2258

Opastusvaraukset ja tiedustelut museoiden toimistolta, 05- 616 2261.