Päiväperhosten lupsakka ihastelu uhkaa muuttua huolekkaaksi tarkkailuksi. Perhoset vähenevät. Onko jotain tehtävissä?

Värikkään päiväperhosen helteinen lepatus niityn yllä – mikä olisi rentouttavampi näky? Vielä kun kiehtovaa kuviolentoa seuraa vaikkapa hiljalleen heijaavasta riippukeinusta käsin.

Mutta ennen niin arkisista nokkosperhosistakin puhutaan nykyään kovin nostalgiseen sävyyn. Samoin kuin heinäseipäät ja maitolavat, kirjavat perhosniityt heilimöivät enää Suomi-Filmin arkistossa, sielläkin vain mustavalkoisina.

On aika nostaa raajat riippumatosta ja kysellä asiantuntijoilta, mitä perhosillemme on tapahtumassa.

1.Ovatko perhoset häviämässä?

Ovat. Perhonen on herkkä muutoksille. Viime vuosikymmenten aikana viljelykäytännöt ovat muuttuneet Suomessa perinpohjaisesti. Tehokas maankäyttö ja -viljely eivät suosi pellonpientareita, ketoja, laitumia tai kaupunkien laitojen joutomaita. Monien kasvien häviäminen lähes kokonaan uhkaa myös perhoskantoja.

Ilmastonmuutos puhaltaa lämmintä ilmaa perhosten siipiin. Lämpö lennättää etelästä uusia perhoslajeja, mutta pohjoiset perhoslajit ovat vaarassa kadota, niillä kun on lämpöä paetessa vastassa Jäämeri. Monille etelän perhosille suomalainen kasvisto tuottaa ongelmia, koska se ei muutu yhtä nopeasti kuin ilmasto.

2.Entä jos perhosten lento katkeaa kokonaan?

Perhoset ovat kimalaisten ohella kasvien tärkeimpiä pölyttäjiä. Jos perhoslajisto säilyy runsaana, silloin mitä todennäköisimmin myös ympäröivä luonto voi hyvin ja säilyttää monimuotoisuutensa.

Ja toisaalta, miksi sallisimme jonkin niin kauniin olennon kuin perhosen hävitä luonnosta? Värikkäät päiväperhot tuottavat esteettistä mielihyvää.

Perhosten suojelu on pitkälti eettinen asia: minkälaisessa maailmassa haluamme elää. ”Nosta jalka kaasulta: perhonen ylittää tien”, kirjoittaa kirjailija Eeva Kilpi runossaan.

3.Perhosten määrät vaihtelevat kesästä toiseen. Miksi?

Perhoset pitävät kuivista kesistä. Myös niiden lentokausi riippuu paljon säästä. Me siis havaitsemme perhosia aurinkoisina päivinä, sillä sadesäällä tai kovalla tuulella päiväperhoset eivät lennä.

Perhoset ovat riippuvaisia monista asioista: lämpimästä alkukesästä, talvehtijat suojaisista olosuhteista ja nirsot syömärit omien kasviensa menestyksestä.

4.Mistä perhosia voi bongata parhaiten?

Kaupungissa voi suunnistaa joutomaitten läheisyyteen ja ojanpientareille, maaseudulla taas kohti ketoja ja pellon reunustoja. Syksyisin perhosia löytyy kotipuutarhojen lisäksi hakkuuaukeilta ja soitten läheisyydestä.

5.Onko perhosten pyydystäminen tarpeellista?

Lajien tunnistamisen kannalta on. Useat perhoslajit tunnistaa vasta niiden sukuelimistä. Keräilyn kauhistelijan kannattaa muistaa, että yhden mökkimatkan aikana auton tuulilasiin kuolee luultavasti enemmän perhosia kuin perhostaja ehtii saada saalikseen kesän aikana. Rauhoitettuja perhosia ei tietysti saa kerätä eikä muutenkaan vain huvin vuoksi listiä.

Digikuvaus on tuonut uuden ulottuvuuden bongailuun. Kuvaamalla voi tarkkailla myös perhosen käyttäytymistä, esimerkiksi sitä, mitä se syö, ja ikuistaa siivekkäitä eri asennoissa.

6.Miten tavallinen ihastelija voi suojella perhosia?

Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on paras keino. Ketoja perustamalla voidaan houkutella päiväperhosia. Mökkipuutarhassa voi suosia ihan perinteisen viikatteen käyttöä ja jättää tontin tausta melko avoimeksi. Luonnonkukkien siemeniä, vaikkapa metsäkurjenpolvea, kannattaa kerätä tai ostaa ja kylvää lajiston rikastuttamiseksi.


7.Voiko perhosia kasvattaa itse?

Voi. Perhosten ihme on, että niillä on niin monta olomuotoa. Perhosia voi kasvattaa munista, koteloista ja toukista. Kasvatus ei vaadi kovin suurellisia välineitä, vaan se onnistuu vaikkapa Piltti -purkeissa tai karkkirasioissa.

Kasvaakseen toukat tarvitsevat tuoretta ruokaa, jonka kerääminen onkin ihan oma taitonsa. Useat perhoslajit syövät nimittäin vain tiettyä kasvia. Perhosia kasvattaessa oppii siis myös paljon kasveista.

8.Miten omalle kotipaihalle saa houkuteltua perhosia?

Omakotitaloasuja voi nyt rauhallisin mielin perustella puolihoitamatonta pihaansa perhosten houkuttelulla, sillä perhoset eivät viihdy millin sängelle ajetuilla nurmikkopihoilla. Alkukesän usein vihattu voikukka on yksi parhaista perhosten houkuttelijoista. Yleensäkin kasvit, joissa on paljon mettä, ovat hyviä. Myös nokkosta kannattaa jättää kasvaa rehottamaan tontin reunamille.

Jos oikein haluaa testailla baarimestarin taitojaan, voi perhosille pystyttää pihaan pienen kesäterassin. Avoimeen astiaan kannattaa sekoittaa punaviiniä, reilusti sokeria tai hunajaa sekä loraus etikkaa. Myös olut on monen perhosen mieleen. Litkuun voi upottaa vaikkapa puhtaan pesusienen, josta perhosen on helppo imeä ilolientä. Ja ne muuten humaltuvat siinä missä ihmisetkin, mutta pikemminkin rauhoittuvat kuin ryhtyvät rähinöimään.

9.Mikä voisi olla tämän kesän perhoskesän ennuste?

Ennustaminen taitaa olla yhtä luotettavaa kuin sammakkomiehen säätuomiot. Ehkä viisainta on katsoa menneeseen. Takana on runsasluminen talvi, joka on voinut suojella eri muodoissaan talvehtivia perhosia. Toisaalta viime kesänä perhosia oli kohtalaisesti, joten luultavasti mitään suurta perhoskesää ei tänäkään vuonna ole tulossa. Kylmä ja kostea kevät ei myöskään anna odottaa kovin kirjavaa lepatusta, mutta perhosten lumo piileekin pitkälti siinä, että ne osaavat yllättää.

Vastaajina perhosharrastajat Harry Lonka ja Juha Sormunen sekä tutkija Janne Heliölä Suomen ympäristökeskuksesta.

Vierailija

Paistaako päivä perhosille?

Mehiläisten pää taas menee kaljasta sekasin! Oli joskus, muistaakseni teemalla, ohjelma alkoholin vaikutuksista eläimiin ja ihmisiin. Siinä oli kuvattu englantilaisen pubin lähellä mehiläispesää, vai olikohan ampiaispesä, no jompikumpi. Ensin näyttivät kun mehiläiset kävivät ulos pöytiin jääneissä tuopeissa ja sitten lensivät pesälle, niin ovellapa olikin toinen mehiläinen joka ei päästänytkään nauttinutta kaveriaan sisälle =) Pesiä oli tarkkailtu pitemmän aikaa ja ohjelman mukaan kyseessä ei...
Lue kommentti

Joulutähti ja amaryllis pitävät pintansa, mutta viime vuosien aikana suosioon on noussut myös menneiltä vuosikymmeniltä tuttu joulukukka. 

Joulutähti on monille suomalaisille joulukukkien kruunaamaton kuningas, mutta tiesitkö, että muualla Euroopassa se ei kuulu jouluun lainkaan? 

– Keski-Euroopassa joulutähden nimi on tähtilatva ja se on suosittu äitienpäiväkukka, kertoo Kukkakauppa Bieder Ruoholahden floristi Tapio Komminaho.

Joulukukat voi hankkia jo hyvissä ajoin. Esimerkiksi joulutähti kestää hyvällä hoidolla ainakin kuukauden verran. Se viihtyy vedottomassa, valoisassa paikassa ja pitää tasaisesta kosteudesta. Mullan pinta saa kuivahtaa kasteluiden välissä, niin joulutähti ei varista alimpia lehtiään ja pysyy kauniina aattoon asti.

Joulutähti on edelleen erittäin suosittu joulukukka, mutta ei enää se ostetuin.

– Viime vuonna meillä myytiin eniten kotimaista amaryllista, Komminaho paljastaa.

Amaryllis on sipulikukka ja siten vaatimaton hoidon suhteen. Se ei tarvitse kuin tilkan vettä siinä vaiheessa, kun kukka alkaa avautua.

– Osa ei anna vettä silloinkaan, mutta itse annan hivenen, jotta kukka avautuu kauniisti eikä siihen jää ryppyjä avausvaiheessa, Komminaho vinkkaa.

Toinen suosittu joulun sipulikukka on hyasintti. Sekin on muualla Euroopassa kevään eikä joulun kukka: hyasintin keltaista versiota myydään esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa eniten pääsiäisen aikaan. 

– Hyasintti on klassikko, mutta tänä päivänä osa ihmisistä on aika tuoksuherkkiä, joten voimakkaan tuoksunsa vuoksi hyasinttia ei osteta enää niin paljon kuin ennen. 

Amaryllis ja hyasintti ovat Komminahon mukaan ehdottomasti helppohoitoisimmat joulukukat: niille riittää pari tilkkaa vettä koko niiden elinkaaren aikana.

– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.
– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.

Uudet tuulet

Vai kaipaisitko kotiin jotain raikkaampaa vaihtoehtoa joulukukalle? Jos joulutähti ja amaryllis tuntuvat tylsiltä valinnoilta, vaihtoehtoja on. Tällä hetkellä suurta suosiota nauttii vuosikymmenten takaa tuttu kaunotar.

– Jouluruusu teki paluun noin kymmenen vuotta sitten ja sitä esitellään nyt joka sisustuslehdessä tyylikkäänä, kauniina joulukukkavaihtoehtona.  Sitä oli paljon jo 1900-luvun alussa ja siitä aina 50-luvulle asti. Sen jälkeen meillä Suomessa alkoi olla lämpimämpää, ja joulutähdet ja kumppanit nousivat suosioon, koska ne tarkenivat jouluruusua paremmin, Komminaho kertoo. 

Toinen kaunis, ei-perinteinen joulukukka on valkoinen orkidea.

– Ne voidaan koristella kukkaliikkeessä vaikka kävyillä tai ruseteilla. 

Jouluruusua saapuu ostamaan myös huhtikuussa eläkkeelle jäänyt Aune-Marja Sinisalo, 63. 

– Pistäydyin hiljattain pikkusiskoni Seijan luona ja hänellä oli jouluruusu. Ihastelin sitä ja Seija sanoi, että muistaa jouluruususta aina Aura-Leenan, isosiskomme, joka kuoli tammikuussa. Aura-Leena osti usein meille siskoksille jouluruusut. Nyt saamme ostaa ne itse, Sinisalo kertoo. 

Komminaho neuvoo Sinisalolle, miten jouluruusun saa kukoistamaan.

– Laitoin näille liikkeen ruusuille aamulla lisää ja juuri katsoin, että kannattaa kohta lisätä. Nämä juovat paljon. 

Aune-Marja Sinisalo käy usein samassa kukkaliikkeessä. Joulukukat hän ostaa joka vuosi hyvissä ajoin ja saa niitä myös ystäviltään. 

– Suosikini on nyt tämä jouluruusu, mutta amaryllis on myös aivan ihana. Pidän punaisista ja valkoisista joulukukista. Ostan ne jo aikaisin ja toivon, että ne kuolevat pian joulun jälkeen – sitten jo riittää, hän nauraa. 

Lue kattava opas: Näin hoidat kaikkia joulukukkia oikein

Käy kesken joulukuun kiireiden vetämässä henkeä Lappeenrannassa jouluasuun puetussa Wolkoffin talossa. Ruokasalin kattoon asti ulottuva joulukuusi on koristeltu samoilla koristeilla kuin Wolkoffin perheen talossa asuessa. Salin pöydälle on katettu juhlavat kahvikupit, hedelmät, pähkinät ja tryffelit.

Kaupungin keskustassa, Raatihuoneen läheisyydessä, sijaitseva Wolkoffin talo on Lappeenrannan vanhimpia säilyneitä puurakennuksia, rakennettu vuosina 1826-1905. Talo palveli venäläisen Wolkoffin suvun kotina vuosina 1872-1983. Talossa ehti tuona aikana asua neljä sukupolvea perheen jäseniä.

Joulun aikaan Wolkoffin talo puetaan jouluasuun talon viimeisen isännän, Johannes Wolkoffin (1900-1969), perheen tapaan. Talossa näyttää samalta kuin hänen aikaisinaan jouluina. Silloin talossa eli kaksi kansallisuutta ja kaksi uskontoa rinnakkain. Venäläisyys ja suomalaisuus, ortodoksisuus ja luterilaisuus.

Koristeita on kaikkialla. Jotkut niistä ovat yli sadan vuoden ikäisiä, toiset on tety muutama vuosikymmen sitten. Talosta ei koskaan hävitetty mitään, koska kaikelle saattoi olla käyttöä myöhemmin. Takanraunuksilla, pöydillä ja ikkunoilla voi olla vierekkäin suupuhallettu lasikoriste 1900, ja muovinen koriste Hongkongista vuodelta 1970.

Ruokasaliin tuodaan kattoon asti ulottuva kuusi, jonka vanhimmat koristeet, pukki ja enkeli, ovat olleet käytössä jo 1900-luvun alussa. Juhlavassa ruokapöydässä kimaltelevat juhlaa varten esiin otetut astiat, ja jokaisen perheenjäsenen paikkaa koristaa oma tonttunsa. Joulukukat, omenat ja pähkinät tuovat taloon tuoksuaan. Tunnelma talossa on hiljainen ja rauhallinen, ja siellä voi hetkeksi unohtaa joulun kiireet ja hyörinän.

Kiinnostava museo

Talo on toiminut museona vuodesta 1993 lähtien. Yli sadan vuoden aikana kertynyt kodin esineistö luo tilaan ainutlaatuisen tunnelman. 1800-luvun alkupuolella Jaroslavin kuvernementistä saapuneesta maaorjatalonpojasta puutarhuriksi ja kauppiaaksi edenneen Ivan Wolkoffin suku säilytti talon jakamattomana vuoteen 1986 saakka, jolloin se lahjoitettiin museoksi. Vasta vuonna 1993 talo pihapiireineen avattiin yleisölle.

Kodin harmonisen ilmapiirin ohella kävijä voi vierailla Wolkoffin puodissa, jossa on tarjolla kauniita joulukoristeita sekä monenlaista lahjaksi sopivaa sekä lapsille että aikuisille. Puodin ikkunassa istuu ohikulkijan iloksi kynttilänvalossa joulupukki pöytänsä ääressä ja vastailee lasten kirjeisiin.

Joulu Wolkoffin talomuseossa ja puodissa on avoinna:

12-17.12.2017 klo 11-17
19.-22.12.2017 klo 11-17
27.-30.12.2017 klo 11-17
2.-7.1.2018 klo 11-17

Wolkoffin jouluun tutustutaan opastetuilla kierroksilla. 

Wolkoffin talomuseo ja puoti, Kauppakatu 26, 53100 Lappeenranta
Museon lippukassa 05- 616 2258

Opastusvaraukset ja tiedustelut museoiden toimistolta, 05- 616 2261.