Päiväperhosten lupsakka ihastelu uhkaa muuttua huolekkaaksi tarkkailuksi. Perhoset vähenevät. Onko jotain tehtävissä?

Värikkään päiväperhosen helteinen lepatus niityn yllä – mikä olisi rentouttavampi näky? Vielä kun kiehtovaa kuviolentoa seuraa vaikkapa hiljalleen heijaavasta riippukeinusta käsin.

Mutta ennen niin arkisista nokkosperhosistakin puhutaan nykyään kovin nostalgiseen sävyyn. Samoin kuin heinäseipäät ja maitolavat, kirjavat perhosniityt heilimöivät enää Suomi-Filmin arkistossa, sielläkin vain mustavalkoisina.

On aika nostaa raajat riippumatosta ja kysellä asiantuntijoilta, mitä perhosillemme on tapahtumassa.

1.Ovatko perhoset häviämässä?

Ovat. Perhonen on herkkä muutoksille. Viime vuosikymmenten aikana viljelykäytännöt ovat muuttuneet Suomessa perinpohjaisesti. Tehokas maankäyttö ja -viljely eivät suosi pellonpientareita, ketoja, laitumia tai kaupunkien laitojen joutomaita. Monien kasvien häviäminen lähes kokonaan uhkaa myös perhoskantoja.

Ilmastonmuutos puhaltaa lämmintä ilmaa perhosten siipiin. Lämpö lennättää etelästä uusia perhoslajeja, mutta pohjoiset perhoslajit ovat vaarassa kadota, niillä kun on lämpöä paetessa vastassa Jäämeri. Monille etelän perhosille suomalainen kasvisto tuottaa ongelmia, koska se ei muutu yhtä nopeasti kuin ilmasto.

2.Entä jos perhosten lento katkeaa kokonaan?

Perhoset ovat kimalaisten ohella kasvien tärkeimpiä pölyttäjiä. Jos perhoslajisto säilyy runsaana, silloin mitä todennäköisimmin myös ympäröivä luonto voi hyvin ja säilyttää monimuotoisuutensa.

Ja toisaalta, miksi sallisimme jonkin niin kauniin olennon kuin perhosen hävitä luonnosta? Värikkäät päiväperhot tuottavat esteettistä mielihyvää.

Perhosten suojelu on pitkälti eettinen asia: minkälaisessa maailmassa haluamme elää. ”Nosta jalka kaasulta: perhonen ylittää tien”, kirjoittaa kirjailija Eeva Kilpi runossaan.

3.Perhosten määrät vaihtelevat kesästä toiseen. Miksi?

Perhoset pitävät kuivista kesistä. Myös niiden lentokausi riippuu paljon säästä. Me siis havaitsemme perhosia aurinkoisina päivinä, sillä sadesäällä tai kovalla tuulella päiväperhoset eivät lennä.

Perhoset ovat riippuvaisia monista asioista: lämpimästä alkukesästä, talvehtijat suojaisista olosuhteista ja nirsot syömärit omien kasviensa menestyksestä.

4.Mistä perhosia voi bongata parhaiten?

Kaupungissa voi suunnistaa joutomaitten läheisyyteen ja ojanpientareille, maaseudulla taas kohti ketoja ja pellon reunustoja. Syksyisin perhosia löytyy kotipuutarhojen lisäksi hakkuuaukeilta ja soitten läheisyydestä.

5.Onko perhosten pyydystäminen tarpeellista?

Lajien tunnistamisen kannalta on. Useat perhoslajit tunnistaa vasta niiden sukuelimistä. Keräilyn kauhistelijan kannattaa muistaa, että yhden mökkimatkan aikana auton tuulilasiin kuolee luultavasti enemmän perhosia kuin perhostaja ehtii saada saalikseen kesän aikana. Rauhoitettuja perhosia ei tietysti saa kerätä eikä muutenkaan vain huvin vuoksi listiä.

Digikuvaus on tuonut uuden ulottuvuuden bongailuun. Kuvaamalla voi tarkkailla myös perhosen käyttäytymistä, esimerkiksi sitä, mitä se syö, ja ikuistaa siivekkäitä eri asennoissa.

6.Miten tavallinen ihastelija voi suojella perhosia?

Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on paras keino. Ketoja perustamalla voidaan houkutella päiväperhosia. Mökkipuutarhassa voi suosia ihan perinteisen viikatteen käyttöä ja jättää tontin tausta melko avoimeksi. Luonnonkukkien siemeniä, vaikkapa metsäkurjenpolvea, kannattaa kerätä tai ostaa ja kylvää lajiston rikastuttamiseksi.


7.Voiko perhosia kasvattaa itse?

Voi. Perhosten ihme on, että niillä on niin monta olomuotoa. Perhosia voi kasvattaa munista, koteloista ja toukista. Kasvatus ei vaadi kovin suurellisia välineitä, vaan se onnistuu vaikkapa Piltti -purkeissa tai karkkirasioissa.

Kasvaakseen toukat tarvitsevat tuoretta ruokaa, jonka kerääminen onkin ihan oma taitonsa. Useat perhoslajit syövät nimittäin vain tiettyä kasvia. Perhosia kasvattaessa oppii siis myös paljon kasveista.

8.Miten omalle kotipaihalle saa houkuteltua perhosia?

Omakotitaloasuja voi nyt rauhallisin mielin perustella puolihoitamatonta pihaansa perhosten houkuttelulla, sillä perhoset eivät viihdy millin sängelle ajetuilla nurmikkopihoilla. Alkukesän usein vihattu voikukka on yksi parhaista perhosten houkuttelijoista. Yleensäkin kasvit, joissa on paljon mettä, ovat hyviä. Myös nokkosta kannattaa jättää kasvaa rehottamaan tontin reunamille.

Jos oikein haluaa testailla baarimestarin taitojaan, voi perhosille pystyttää pihaan pienen kesäterassin. Avoimeen astiaan kannattaa sekoittaa punaviiniä, reilusti sokeria tai hunajaa sekä loraus etikkaa. Myös olut on monen perhosen mieleen. Litkuun voi upottaa vaikkapa puhtaan pesusienen, josta perhosen on helppo imeä ilolientä. Ja ne muuten humaltuvat siinä missä ihmisetkin, mutta pikemminkin rauhoittuvat kuin ryhtyvät rähinöimään.

9.Mikä voisi olla tämän kesän perhoskesän ennuste?

Ennustaminen taitaa olla yhtä luotettavaa kuin sammakkomiehen säätuomiot. Ehkä viisainta on katsoa menneeseen. Takana on runsasluminen talvi, joka on voinut suojella eri muodoissaan talvehtivia perhosia. Toisaalta viime kesänä perhosia oli kohtalaisesti, joten luultavasti mitään suurta perhoskesää ei tänäkään vuonna ole tulossa. Kylmä ja kostea kevät ei myöskään anna odottaa kovin kirjavaa lepatusta, mutta perhosten lumo piileekin pitkälti siinä, että ne osaavat yllättää.

Vastaajina perhosharrastajat Harry Lonka ja Juha Sormunen sekä tutkija Janne Heliölä Suomen ympäristökeskuksesta.

Paistaako päivä perhosille?

Mehiläisten pää taas menee kaljasta sekasin! Oli joskus, muistaakseni teemalla, ohjelma alkoholin vaikutuksista eläimiin ja ihmisiin. Siinä oli kuvattu englantilaisen pubin lähellä mehiläispesää, vai olikohan ampiaispesä, no jompikumpi. Ensin näyttivät kun mehiläiset kävivät ulos pöytiin jääneissä tuopeissa ja sitten lensivät pesälle, niin ovellapa olikin toinen mehiläinen joka ei päästänytkään nauttinutta kaveriaan sisälle =) Pesiä oli tarkkailtu pitemmän aikaa ja ohjelman mukaan kyseessä ei...
Lue kommentti