Pienen kasvimaan jaksaa ehkä muokata käsinkin, mutta jyrsin tuo työhön ihan uutta iloa. Harrastajalle tarkoitettu, pieni Mantis-puutarhakone osoittautui testissä toimivaksi.

Kotipuutarhurin apulainen

Taannoisilla puutarhamessuilla osuin sattumalta Mantiksen osastolle, jossa esiteltiin kätevän näköistä jyrsintä. Vaikka myyjä sai minut vakuuttumaan pienikokoisen laitteen tehokkuudesta, en uskonut tarvitsevani koneapua oman, pienen kasvimaani muokkaamiseen.

Jo samana keväänä tuskailin palstallani juolavehnän juurakoiden kanssa aseinani talikko, kuokka ja pistolapio. Viereisellä palstalla pakersi naapuri samoissa hommissa. Totesin, että olisipa mukava ajella palsta kuntoon jyrsimellä, ja naapuri oli samaa mieltä. Hän kuitenkin arveli, ettei markkinoilta löydy pikkupalstoillemme sopivaa jyrsintä – ja silloin minä muistin Mantiksen.

Taloyhtiöön testiin
<ET kuva smallarticle />

Taloyhtiömme tontilla on paljon istutusalueita, joiden hoitamisessa riittää haastetta talkoovoiminkin. Lisäksi jokaiseen asuntoon kuuluu oma, pieni kasvimaa. Osalla palstoista kesantovuodet ovat kuitenkin kovettaneet maan ja saaneet rikkaruohot rehottamaan. Yhtiössä otettiinkin innokkaasti vastaan uutinen, että maahantuoja antaa Mantis-jyrsimen pihatalkoisiimme koekäyttöön.

Kun talkoopäivänä nostin Mantiksen farmariautoni takakontista, ensi kommentit kuuluivat: “Noin pienikö se on? Tekeeköhän tuolla mitään?”
Aisat kokoon taitettuna ja ilman lisälaitteita Mantis ei tosiaankaan ole juuri moottorisahaa suurempi, mutta ajokunnossa kone alkaa jo muistuttaa jyrsintä.

Sekoitimme pienen määrän kaksitahtiöljyä viiteen bensalitraan ja täytimme tankin – tällä määrällä Mantiksen luvataan toimivan kymmenen tuntia. Tutustuimme kuvitettuun käyttöohjeeseen, joka oli sujuvaa suomea ja hyvin käännetty.

Jyrsimään!

Mantiksen kaksitahtinen, kompaktin näköinen kone muistuttaa moottorisahan moottoria. Se vedetään narusta käyntiin, kunhan on ensin muistettu pumpata polttoainetta kaasuttimeen, vetää ryyppy päälle ja tarkistaa, että aisassa oleva virtakytkin on oikeassa asennossa. Käyntiääni on mukavan matala ja hiljainen, eikä ilmaa täytä sininen savu.

Mantis Finland suosittelee konetta puutarhaihmisille ikään ja voimiin katsomatta. Totta onkin, että laitteen käyttö muistuttaa enemmän imurointia kuin jyrsimistä. Kone kulkee eteenpäin kiltisti kävelyttämällä, mutta heti kun sitä jarruttaa aisoista vetämällä, se kaivaa teränsä maahan. Voimaa tarvitaan hämmästyttävän vähän.

Pieni maapalstani, noin kolme kertaa kolme metriä, tuli “imuroiduksi” Mantiksella noin kymmenessä minuutissa. Jälki oli kuin minkä tahansa jyrsimen – poikkeuksena se, että Mantis pysyi palstan rajojen sisällä eikä heittänyt multaa pois palstalta.

Haasteita ja heinikkoa

Mantis toimii myös rikkaruohoäeksenä, kun perusterä käännetään pyörimään toiseen suuntaan. Tätä kokeiltiin palstalla, jota peitti vahva rikkaruohokasvusto ja sen alla suikertava, tukeva juolavehnän juurakko.

Terien ollessa toisinpäin ne ikään kuin "luistivat", ja kone otti reippaasti kierroksia. Samalla terät kuitenkin kitkivät tehokkaasti pinnalla olevat rikkaruohot ja silppusivat ne.

Useita lisälaitteita

Mantikseen on tarjolla kattava valikoima erikoisteriä ja -laitteita, jopa pensasaitaleikkuri. Testikoneen mukana tullut täydellinen nurmenhoitopaketti sisälsi muun muassa nurmikon ilmastusterät, sammalenrepijät ja reunaleikkurin.

Sammalenrepijää emme tarvinneet, emme myöskään ilmastusteriä, koska innokkaat talkoolaiset olivat jo ehtineet haravoida ja ilmastaa nurmikon. Ohjekirja neuvoo ajamaan ilmastusterillä rauhallisesti ja liikaa jarruttamatta, jolloin terät tunkeutuvat nurmen pinnan läpi antaen juuristolle ilmaa.

Reunaleikkurilla kokeilimme nurmen ja kukkapenkin välisen reunan tasoittamista, mutta terä ei leikannut syvältä eikä tehnyt kovin siistiä jälkeä – johtuuko sitten kokemattomuudesta tai muusta. Samanlaisen leikkuureunan kukkapenkkiin saa ajamalla perusterällä rikkaruohoäes-asennossa. Tällä keinolla ajoimmekin rikkaruohoäeksellä siistiksi monta heinikon valloittamaa syreeni- ja ruusupenkkiä.

Taloyhtiöille ja harrastajille

Talkooporukan mielestä Mantis sopii mainiosti vaikkapa taloyhtiön kimppakoneeksi. Laitetta kokeilivat sekä naiset että miehet, ja kaikki pitivät sitä tehokkaana, kevyenä ja helppona.

Puutarhaharrastajalle Mantiksesta on paljon iloa: kevyt kone kulkee vaikka kainalossa siirtolapuutarhapalstalle, ja mökkimatkalla se mahtuu pieneenkin takakonttiin. Kun kone vielä tekee mitä lupaa, emme voi kuin suositella!
Lisätietoja ja hinnat:http://epages.capnova.com/epages/Capnova.storefront/?ObjectPath=/Shops/1124

Joulutähti ja amaryllis pitävät pintansa, mutta viime vuosien aikana suosioon on noussut myös menneiltä vuosikymmeniltä tuttu joulukukka. 

Joulutähti on monille suomalaisille joulukukkien kruunaamaton kuningas, mutta tiesitkö, että muualla Euroopassa se ei kuulu jouluun lainkaan? 

– Keski-Euroopassa joulutähden nimi on tähtilatva ja se on suosittu äitienpäiväkukka, kertoo Kukkakauppa Bieder Ruoholahden floristi Tapio Komminaho.

Joulukukat voi hankkia jo hyvissä ajoin. Esimerkiksi joulutähti kestää hyvällä hoidolla ainakin kuukauden verran. Se viihtyy vedottomassa, valoisassa paikassa ja pitää tasaisesta kosteudesta. Mullan pinta saa kuivahtaa kasteluiden välissä, niin joulutähti ei varista alimpia lehtiään ja pysyy kauniina aattoon asti.

Joulutähti on edelleen erittäin suosittu joulukukka, mutta ei enää se ostetuin.

– Viime vuonna meillä myytiin eniten kotimaista amaryllista, Komminaho paljastaa.

Amaryllis on sipulikukka ja siten vaatimaton hoidon suhteen. Se ei tarvitse kuin tilkan vettä siinä vaiheessa, kun kukka alkaa avautua.

– Osa ei anna vettä silloinkaan, mutta itse annan hivenen, jotta kukka avautuu kauniisti eikä siihen jää ryppyjä avausvaiheessa, Komminaho vinkkaa.

Toinen suosittu joulun sipulikukka on hyasintti. Sekin on muualla Euroopassa kevään eikä joulun kukka: hyasintin keltaista versiota myydään esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa eniten pääsiäisen aikaan. 

– Hyasintti on klassikko, mutta tänä päivänä osa ihmisistä on aika tuoksuherkkiä, joten voimakkaan tuoksunsa vuoksi hyasinttia ei osteta enää niin paljon kuin ennen. 

Amaryllis ja hyasintti ovat Komminahon mukaan ehdottomasti helppohoitoisimmat joulukukat: niille riittää pari tilkkaa vettä koko niiden elinkaaren aikana.

– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.
– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.

Uudet tuulet

Vai kaipaisitko kotiin jotain raikkaampaa vaihtoehtoa joulukukalle? Jos joulutähti ja amaryllis tuntuvat tylsiltä valinnoilta, vaihtoehtoja on. Tällä hetkellä suurta suosiota nauttii vuosikymmenten takaa tuttu kaunotar.

– Jouluruusu teki paluun noin kymmenen vuotta sitten ja sitä esitellään nyt joka sisustuslehdessä tyylikkäänä, kauniina joulukukkavaihtoehtona.  Sitä oli paljon jo 1900-luvun alussa ja siitä aina 50-luvulle asti. Sen jälkeen meillä Suomessa alkoi olla lämpimämpää, ja joulutähdet ja kumppanit nousivat suosioon, koska ne tarkenivat jouluruusua paremmin, Komminaho kertoo. 

Toinen kaunis, ei-perinteinen joulukukka on valkoinen orkidea.

– Ne voidaan koristella kukkaliikkeessä vaikka kävyillä tai ruseteilla. 

Jouluruusua saapuu ostamaan myös huhtikuussa eläkkeelle jäänyt Aune-Marja Sinisalo, 63. 

– Pistäydyin hiljattain pikkusiskoni Seijan luona ja hänellä oli jouluruusu. Ihastelin sitä ja Seija sanoi, että muistaa jouluruususta aina Aura-Leenan, isosiskomme, joka kuoli tammikuussa. Aura-Leena osti usein meille siskoksille jouluruusut. Nyt saamme ostaa ne itse, Sinisalo kertoo. 

Komminaho neuvoo Sinisalolle, miten jouluruusun saa kukoistamaan.

– Laitoin näille liikkeen ruusuille aamulla lisää ja juuri katsoin, että kannattaa kohta lisätä. Nämä juovat paljon. 

Aune-Marja Sinisalo käy usein samassa kukkaliikkeessä. Joulukukat hän ostaa joka vuosi hyvissä ajoin ja saa niitä myös ystäviltään. 

– Suosikini on nyt tämä jouluruusu, mutta amaryllis on myös aivan ihana. Pidän punaisista ja valkoisista joulukukista. Ostan ne jo aikaisin ja toivon, että ne kuolevat pian joulun jälkeen – sitten jo riittää, hän nauraa. 

Lue kattava opas: Näin hoidat kaikkia joulukukkia oikein

Käy kesken joulukuun kiireiden vetämässä henkeä Lappeenrannassa jouluasuun puetussa Wolkoffin talossa. Ruokasalin kattoon asti ulottuva joulukuusi on koristeltu samoilla koristeilla kuin Wolkoffin perheen talossa asuessa. Salin pöydälle on katettu juhlavat kahvikupit, hedelmät, pähkinät ja tryffelit.

Kaupungin keskustassa, Raatihuoneen läheisyydessä, sijaitseva Wolkoffin talo on Lappeenrannan vanhimpia säilyneitä puurakennuksia, rakennettu vuosina 1826-1905. Talo palveli venäläisen Wolkoffin suvun kotina vuosina 1872-1983. Talossa ehti tuona aikana asua neljä sukupolvea perheen jäseniä.

Joulun aikaan Wolkoffin talo puetaan jouluasuun talon viimeisen isännän, Johannes Wolkoffin (1900-1969), perheen tapaan. Talossa näyttää samalta kuin hänen aikaisinaan jouluina. Silloin talossa eli kaksi kansallisuutta ja kaksi uskontoa rinnakkain. Venäläisyys ja suomalaisuus, ortodoksisuus ja luterilaisuus.

Koristeita on kaikkialla. Jotkut niistä ovat yli sadan vuoden ikäisiä, toiset on tety muutama vuosikymmen sitten. Talosta ei koskaan hävitetty mitään, koska kaikelle saattoi olla käyttöä myöhemmin. Takanraunuksilla, pöydillä ja ikkunoilla voi olla vierekkäin suupuhallettu lasikoriste 1900, ja muovinen koriste Hongkongista vuodelta 1970.

Ruokasaliin tuodaan kattoon asti ulottuva kuusi, jonka vanhimmat koristeet, pukki ja enkeli, ovat olleet käytössä jo 1900-luvun alussa. Juhlavassa ruokapöydässä kimaltelevat juhlaa varten esiin otetut astiat, ja jokaisen perheenjäsenen paikkaa koristaa oma tonttunsa. Joulukukat, omenat ja pähkinät tuovat taloon tuoksuaan. Tunnelma talossa on hiljainen ja rauhallinen, ja siellä voi hetkeksi unohtaa joulun kiireet ja hyörinän.

Kiinnostava museo

Talo on toiminut museona vuodesta 1993 lähtien. Yli sadan vuoden aikana kertynyt kodin esineistö luo tilaan ainutlaatuisen tunnelman. 1800-luvun alkupuolella Jaroslavin kuvernementistä saapuneesta maaorjatalonpojasta puutarhuriksi ja kauppiaaksi edenneen Ivan Wolkoffin suku säilytti talon jakamattomana vuoteen 1986 saakka, jolloin se lahjoitettiin museoksi. Vasta vuonna 1993 talo pihapiireineen avattiin yleisölle.

Kodin harmonisen ilmapiirin ohella kävijä voi vierailla Wolkoffin puodissa, jossa on tarjolla kauniita joulukoristeita sekä monenlaista lahjaksi sopivaa sekä lapsille että aikuisille. Puodin ikkunassa istuu ohikulkijan iloksi kynttilänvalossa joulupukki pöytänsä ääressä ja vastailee lasten kirjeisiin.

Joulu Wolkoffin talomuseossa ja puodissa on avoinna:

12-17.12.2017 klo 11-17
19.-22.12.2017 klo 11-17
27.-30.12.2017 klo 11-17
2.-7.1.2018 klo 11-17

Wolkoffin jouluun tutustutaan opastetuilla kierroksilla. 

Wolkoffin talomuseo ja puoti, Kauppakatu 26, 53100 Lappeenranta
Museon lippukassa 05- 616 2258

Opastusvaraukset ja tiedustelut museoiden toimistolta, 05- 616 2261.