Kirsti Eskelisen puolukkakukko ja Arja Juutin juhannusrieska ovat mukana ET:n vuosikalenterissa 2012, joka on lehden 19 mukana. Lue, miten voittoisat reseptit ovat syntyneet ja mitä muuta Arja Kirsti leipovat. Osallistu myös lukijoiden viiden parhaan reseptin äänestykseen ja voita Myllyn Paras -tuotteita. 

Kirsti Eskelinen ja puolukkakukko

Leivinuuni kutsuu leivonnaisia

Olen leiponut puolukkakukkoa 1950-luvulta lähtien. Kotona Lahden liepeillä leivoin sitä usein viikonloppuna laatikkoruokien paiston yhteydessä.

Lapsuudenkodissani puolukkakukossa jauhoina olivat ruis- ja ohrajauho. Olen omassa perheessäni kokeillut muitakin jauhoja, kuten spelttijauhoja, joihin olen erityisen ihastunut. Samoin olen kokeillut tattari- ja kaurajauhoja. Tavallisesti teen kukon useamman jauhon seoksesta.

Leivon talvisaikaan joka viikko, usein kaksikin kertaa viikossa. En voi mennä lämmitetyn leivinuunin ohi laittamatta sinne jotakin! Kesällä leivon noin kerran viikossa.

Kesällä suosikkiresepti on mansikkakakku, Suonenjoella kun ollaan. Jyväleipä vuoassa on yksi suosikki, jota teen jatkuvasti. Marja- ja/tai omenapiirakkaa oman puutarhan omenista ja marjoista ja on aina tarjolla. Ja jos luonnonmarjoja on saatavilla, teen piirakan niistäkin.

Yritän keksiä aina jotakin uutta tai muuntelen vanhoja reseptejä. Epäonnistun aika usein uuden reseptin teossa. Maut eivät ole kohdallaan tai rakenne erilainen kun odotin, koska käytän taikinaan aina vehnäjauhojen kanssa jotakin kokojyväjauhoa lisäämään hyvää makua ja terveellisyyttä. Tai leivon pelkästään erilaisilla kokojyväjauhoilla.
 
Mokiakin sattuu välillä: kerran unohdin hiivan voihin leivotusta pullasta. Kerran unohdin itse keksimästäni Tikun ja Takun pähkinäkakusta pähkinät pois.
 
Olen aina leiponut ahkerasti. Omien poikien kanssa aikoinaan leivottiin pullaa ja joulupipareita sekä syntymäpäiväkakut. Lastenlasten (6 kappaletta) kanssa on myös aina leivottu pullaa ja pipareita, samoin syntymäpäiväkakkujen teossa he ovat halunneet olla mukana. Nuorimpien lastenlasten, 6 ja 3 vuotta, kanssa leivomme pipareita. Ne ovat heidän lempileivonnaisiaan, ja leivomme niitä muulloinkin kun kesällä. Myös pullia pitäisi leipoa heidän kanssaan joka tapaamiskerralla, tosin ei ihan joka viikko.
 
Kuvassa olen juuri leiponut sienisämpylöitä, joista osan kuivaan korpuiksi.
 
Arja Juuti ja juhannusrieska

Ennen paistettiin tuohkosissa

Ensimmäisen kerran leivoin juhannusrieskaa lapsuudenkodissani Pohjois-Savossa Leppävirralla, 1970-luvulla.
 
Alkuperäisessä reseptissä käytettiin lypsylämmintä maitoa, joka jätettiin huoneenlämpöön yön yli piimimään. Perinteisen tavan mukaan rieska paistettiin koivuntuohesta tehdyissä tuohkosissa. Pellillä paistettaessa sulatettiin ensin kimpale voita, jonka päälle rieskataikina kaadettiin. Silloin ei ollut vielä leivinpaperia käytössä.
 
Nykyään leivon monta kertaa viikossa: sämpylöitä, pullaa, erilaisia marjapiirakoita, suolaisia piirakoita, mallasleipää ja juureen tehtyä vuokaruisleipää. Jonkun verran teen hyydytettyjä kakkuja sekä muutaman kerran vuodessa karjalanpiirakoita.

Suosikkireseptejä ovat esimerkiksi Wanhan ajan unelmatorttu, pullapohjaan tehty mustikkapiirakka, kolmen kalan piiras ja mokka-rahkakääretorttu.
 
Yhdistelen eri ohjeista tuttuja, varmoja raaka-aineita, joiden tiedän sopivan yhteen. Esimerkiksi jugurttikerma-hyytelö yhdistettynä marjoihin. Pyrin käyttämään suomalaisia raaka-aineita sekä pienten myllyjen jauhoja ym. viljatuotteita.  Käytän spelttivehnää sekä usein luomujauhoja.
 
Kaunein muisto on jäänyt lapsuudestani, kun leivoimme taitavan äitini kanssa ennen joulua erilaisia pikkuleipiä. Niitä säilytettiin pahvilaatikossa kylmässä vintissä ja tuotiin ensimmäisen kerran maisteltavaksi jouluaaton päiväkahville.

Mukavia muistoja ovat eri paikoissa, myös ulkomailla, pidetyt leivontatalkoot. Reseptin mukaisten raaka-aineiden saaminen (esimerkiksi tuore hiiva, ruisjauho) oli joskus haasteellista.
 
Nyt jo aikuiset lapseni ovat osallistuneet pienestä asti leipomiseen. Kun rakensimme taloamme ja olimme saaneet leivinuunin valmiiksi, teimme 3-ja 6-vuotiaiden tyttöjemme kanssa joulutorttuja rakennustyömaalla. Myös erilaisten piparkakkurakennelmien tekeminen oli joka jouluinen yhteinen projekti. Eräänä jouluna teimme piparkakkutaikinasta kirjastoauton kuljettajalle kirjastoauton, jonka täytimme karkeilla. Haaveeni on koota perheen suosikkiohjeista pieni kirjanen tuleville leipojille.

 
Kuva on otettu erämaajärven rannalla Kuhmossa kesällä 2010.

Sujauta joulukortit kätevään korttitaskuun, jossa voit myös säilöä korttiaarteet ensi vuoteen. Tämä ohje ei vaadi ompelukonetta! 

Tarvitset

  • paksua askarteluhuopaa 42 x 42 cm
  • punaista virkkaus- tai helmilankaa
  • parsinneulan
  • 120 cm punaista nauhaa
  • sakset

Koristetikkaus ja pohjasauma ommellaan käsin napinläpipistoin. Yhdestä huopaneliöstä saa kaksi korttitaskua.

Tee näin

  1. Leikkaa 42 x 42 cm:n neliö kahdeksi kolmioksi. Jaa pitkä sivu kolmeen yhtä pitkään osaan, laita merkit. Taita tasku merkkien mukaan. Päällekkäin menevän osan pituus on tässä 13 cm.

  2. Ompele napinläpipistoja kuvan mukaisesti kolmion päälle taittuvan osan reunaan 13 cm:n matkalta. Taita tasku valmiiksi. Kiinnitä päälliosa parilla pistolla alle taittuvaan osaan ja päätä lanka nurjalle. 

  3. Neulaa pohja nuppineuloilla yhteen. Ompele pohjasauma napinläpipistoin kaikkien kerrosten läpi. Leikkaa yläkolmioon aukko ripustusnauhalle. Pujota nauhaa aukosta ja solmi tai ripusta korttitasku paikoilleen. 

Valmista!

Eläkeläisillä on monia pieniä iloja, joista he työelämässä ollessa vain unelmoivat. Voi valvoa myöhään, käydä päivällä elokuvissa tai pitää yöpaitapäivän, jolloin ei edes poistu kotoa. 

Ne pienimmät ilot ovat usein suurimmat.

Kysyimme eläkeläisiltä, mikä heidän elämässään on nyt parasta. Mikä näistä ilahduttaa tai ilahduttaisi sinua eniten?

  1. Saan nukkua niin myöhään kuin huvittaa ja lukea aamulla lehteä vaikka puoleenpäivään.
  2. Voin katsella yömyöhään Netflixistä elokuvia, jos siltä tuntuu. Aamulla ei tarvitse olla pirteänä työvalmiudessa! 
  3. Liikunnalle on enemmän aikaa kuin työelämässä. Päivällä on jumpissa ja uimahallissa väljää ja mukavaa.
  4. Voin nauttia kulttuuriannoksen jo päivällä. Monissa teattereissa ja elokuvateattereissa on päivänäytöksissä eläkeläishintoja.
  5. Kokeilen uusia lounaspaikkoja. Monista ravintoloista saa päivällä eläkeläisalennuksia.
  6. Elän ex tempore -elämää. Päätän vasta aamulla, mitä teen. Ostan vaikka halvan bussilipun lähikaupunkiin ja käyn siellä retkellä.
  7. Tunnen itseni tärkeäksi. Voin hoitaa sairastunutta lastenlasta tai vaikka naapurin lasta. Auttaminen tuo hyvää mieltä kaikille.

Plussaelämää lastenlasten kanssa

Helsinkiläinen Aira Väisänen, 66, kertoo alkukriisin jälkeen nauttineensa eläkkeelläolosta.

– Olen uutisnälkäinen, uppoudun aamuisin Helsingin Sanomiin ja seuraan monia nettisivuja. Käyn pari kertaa viikossa liikunnassa, saman verran muissa ryhmäharrastuksissa. Yllättäen olen muuttumassa kulttuurimummoksi, koska saan liput elokuviin ja teattereihin päivä- tai eläkeläishinnoin. Tuntuu ylelliseltä istua elokuvissa kello 12. Opiskeluaikaisen ystävättären kanssa kokeilemme kerran kuussa uutta ruokapaikkaa. Lounasaikaan monissa ravintoloissa saa eläkeläisalennuksen. 

Aira toteaa myös olevansa onnekas, kun voi ja saa olla mukana 7- ja 4-vuotiaiden tyttärenpoikien arjessa. Hän oli itse aikoinaan kahden tytön kiireinen yksinhuoltaja, ja muistaa, että säätämistä riitti.

– Tunnen, että minua tarvitaan. Voin olla pojille yhtenä lisävoimavarana toisten isovanhempien lisäksi. Pääsen taas leikkimään piilosta ja tutustumaan poikaenergiaan!

Vuorotyötä tekevien vanhempien päivät vaihtelevat ja venyvät. Airalle napsahtaa yleensä pari iltapäivää viikossa, joskus lauantai tai sunnuntai tai muutama sairaspäivä.

– Nämä eivät rasita minua yhtään. Läheisyys tuo iloa puolin ja toisin.

Aira on huomannut, että eläkkeelläkin pitää olla sovittuja aikatauluja, tapaamisia ja tapahtumia. Muuten viikoista tulee pelkkää löysää puuroa. Elämänlaatu on paljolti oman uteliaisuuden ja aktiivisuuden varassa.

– Varsinkin yksinasuvan on opeteltava sitkeästi itsensä johtajaksi, koska työpaikan pomo tai kukaan muukaan ei enää kerro, mitä tänään tai huomenna pitäisi tehdä. Ja silti parasta on arjen väljyys, mahdollisuus tarttua yllätyksiin, katsella rauhassa pihlajassa herkuttelevia tilhiä tai lukea kirjaa vielä silloinkin, kun työikäiset menevät nukkumaan.

Kuntoilua ja kirjoittamista

Järvenpääläinen Raili Ojala-Signell, 67, löysi kuntoilun vasta eläkkeellä, vaikka pyöräily ja kävely ovat aina olleet osa arkea.

– Menin kolmen kuukauden ohjattuun ryhmään, jossa opetettiin kädestä pitäen eri liikuntavaihtoehtoja. Liikkumisesta tuli osa arkeani. Nykyisin käyn ainakin kolmesti viikossa jumpissa tai kuntosalilla. Senioreiden ohjattu kuntosalitreeni on tuonut elämääni uusia ystäviä. Myös talviuinti on tärkeää. Loka-huhtikuussa käyn jumpan jälkeen avannossa, Raili kertoo.

Kirjoittajaryhmät ovat täynnä eläkeläisiä, joilla vihdoin on aikaa tutkia muistiinpanoja ja vanhoja valokuvia. Raili kirjoitti omakustanteena elämänkertansa vuonna 2014 ja ystävänsä Aunen elämänkerran vuonna 2016. Raili on kuurojen vanhempien kuuleva lapsi, ja työtäkin hän teki kuulovammaisten parissa.

– Olen skannannut sukulaisten ja tuttavien valokuva-albumeita lapsuuteni ja nuoruuteni Säynätsalon kuurojen yhteisöstä, retkistä, juhlista sekä vierailuista. Kuvia on noin 1500, ja aion tehdä niistä Ifolorin ohjelmalla valokuvakirjan. 

Raililla on etäavomies. Molemmat elävät omissa kodeissaan 40 kilometrin päässä toisistaan.

– Se on meille paras ratkaisu. Arkipäivät rauhoitamme omille jutuillemme. Viikonloput ovat yhteistä aikaa, jolloin harrastamme kulttuuria, ystävien tapaamista, mökkeilyä ja puutarhanhoitoa.

Uusi, hyvä elämänvaihe

Mikkeliläinen Heikki Kupiainen, 63, on ollut osatyökyvyttömyyseläkkeellä elokuusta 2015  lähtien.

– Sain osa-aikaeläkepäätöksen 60-vuotiaana. Se ei tullut yhtään liian aikaisin, Heikki toteaa, ja kertoo kokemusten kahdesta kevennetystä työvuodesta olleen pelkästään myönteisiä.

Työ, lepo ja palautuminen olivat oikeassa suhteessa. Työ ei vienyt kaikkea energiaa ja toimintatarmoa.

Heikki Kupiainen.
Heikki Kupiainen.

– Työskentelen lukion historian ja yhteiskunnallisten aineiden lehtorina ja jaksan nyt nauttia aiempaa paremmin työstäni. Työntekoon on palannut iloisuus, rentous ja letkeys - jopa tilannekomiikkakin saattaa toimia.

Ja mikä parasta: vapaa-ajalla Heikki jaksaa puuhastella ja harrastaa. Puuhaa riittää kotitarpeiksi omakotitalossa ja loma-asunnolla. 

– Kuntoilu raikkaassa ulkoilmassa on hyvä vastakohta siisteille sisätöille. Virtaa liikenee niin vanhoille kuin uusillekin harrastuksille. Päivänokoset ovat uusi ylellisyys – samoin kiireettömät aamut. Tästä mieluisasta elämänvaiheesta on hyvä siirtyä aikanaan täyseläkeläiseksi melko hyväkuntoisena, vireänä ja tyytyväisenä.