Silakka ja silli ovat liki pakollisia kumppaneita uusille perunoille. Maistelimme maustettuja silakoita – etikan määrä ja kastikkeiden maut jakoivat mielipiteitä. Kilohinta kipuaa korkeaksi, kotiversion tekijä saa hyvän palkan itselleen.

Heimon Kalan Suutarinlohi
250 g/5,35 e (21,40 e/kg)
 Liki yhtä hyviä kuin isomummin silakat! Mieto perinnemaku. Kunnon peruskaloja. Hyvät mausteet. Turhan tavallinen. Nahka tekee rullista sitkeitä.
* * * *

Rainbow Silakkafileet mausteliemessä ja
Silakkafileet valkosipulikastikkeessa

300 g/3,95 e (13,17 e/kg)
Näissähän on potkua! Vain perunat puuttuvat. Maukkaat soosit. Kalat napakoita. Liian makea liemi. Valkosipulikastike raikas. Liian tujut maut.
* * * *

Boy Tillisilakka ja Sinappisilakka
125 g/2,99 e (23,92 e/kg)
l  Kastikkeet jakoivat mielipiteet puolesta ja vastaan: Osa piti sinappiversiota esanssisena ja liian voimakkaana, osa piti juuri niitä parhaina ominaisuuksina. Samoin tilli inhotti ja ihastutti. Silakat aika pehmeitä.
* * *

Kristiinan Kalatuotteen Suutarinlohi
26 e/kg
Perinteinen, hyvä. Maukas. Selkeää, tietää mitä syö. Kalat tosi tuoreen ja raikkaan makuisia. Hieman liikaa etikkaa.
* * * * *

Scanfoodin Katajanmarjasilakat 26 e/kg
Yllättävä, jännittävä maku. Katajanmarjaa. Sopii kalapöydän piristykseksi. Hyvä juttu, kun etikka ei jyrää. Raikas. Outo kitkerähkö sivumaku.
* * * * *

Pisteytys
* = ei maistu
* * = vaatii lisäjalostusta kotona
* * * = hyvää arkeen
* * * * = kelpo kalaa
* * * * * = mainiota ruokaa

Kristiinan Kalatuotteen, (06) 221 3171, ja Scanfoodin, 020 749 7770, silakat ostettiin Hakaniemen kauppahallista Pirjo ja Heikki Rosendahlin Kalaherkkujen erikoismyymälästä, 0400 450 320, (09) 753 9253. Muut ovat K- ja S-ryhmän kaupoista.

Eräopas Minna Jakosuo tuntee Suomen metsät. Hän kertoo, mitä jokaisen tulisi tietää luonnosta nauttiakseen siitä.

Usein kuulee sanottavan, että suomalaiset ovat vieraantuneet luonnosta. Kaupunkilaistuneet sukupolvet alkavat olla sellaisia, että ei ole ollut mummolaa maaseudulla.

– Se näkyy esimerkiksi niin, että ei osata enää liikkua maastossa luontevasti eikä esimerkiksi ole koskaan lämmitetty puusaunaa, kertoo jämsäläinen eräopas Minna Jakosuo.

Suomen luonnossa on onneksi helppo liikkua, sillä jokamiehenoikeuksien turvin voi kulkea jalan, hiihtäen tai pyöräillen, leiriytyä ja poimia metsän antimia lähes missä tahansa.

– Jokamiehenoikeudet tosin ovat monelta maanomistajaltakin hukassa. Jotkut heistä ovat sitä mieltä, ettei heidän metsäänsä saa leiriytyä. Kyllä saa, kunhan ei aiheuta vahinkoa ja pystyttää teltan riittävän etäälle asumuksista.

Toisaalta retkeilijät voivat kuvitella, että toisen maalla saa katkoa puita ja tehdä tulet. Tulentekoon tarvitaan aina maanomistajan lupa.

Minna liikkuu paljon luonnossa myös vapaa-ajallaan. Talvisin ovat ohjelmassa hiihtovaellukset ja kesällä Laatokalla melonta. Syksyisin hän suunnistaa rinkka selässä Lappiin. Väliin mahtuu säännöllinen retkeily lähiluonnossa.

– Etsin hiljaisuutta ja rauhaa. Minua vetävät puoleensa paikat, joissa ei näy ihmisen kädenjälki. Luonnossa jokaisella kivellä, puulla ja kasvilla on paikkansa.

Metsä kutsuu Minnaa harva se päivä.
Metsä kutsuu Minnaa harva se päivä.

Minna järjestää aikuisten retkeilykursseja pyörittämänsä Erätaival-luontopalvelun kautta. Kurssilla opetellaan erätaitoja, ja yksi vuorokausi yövytään maastoissa teltoissa. Mukaan otetaan erilaisia telttoja ja keittimiä, joilla jokainen voi kokeilla, mikä sopii omiin tarpeisiin.

– Opetan, millaisia varusteiden pitää olla, miten leiriydytään ja kuinka nuotio sytytetään. Kursseilla on kaikenikäisiä. Varttuneemmat haluavat kerrata taitojaan, jotta voivat viedä lapsenlapsensa retkelle, Minna kertoo.

Nykyisin pitää olla koko ajan tavoitettavissa ja puhelimeen tulee jatkuvasti viestejä. Työasioista ei tahdo päästä irti, ja ihminen alkaa kaivata rauhoittumista. Luonnossa virkistyy ja kokee myönteisiä elämyksiä. Myös kunto kohenee.

– Metsässä liikkuminen alentaa sykettä ja verenpainetta ja lieventää masennusoireita. Immuunijärjestelmälle tärkeiden mikrobien ja luonnossa liikkumisen välille on yhteys. Terveysmetsä tarkoittaakin hyvää tekevää luontopaikkaa.

Minna Jakosuon vinkit perusretkeilyyn

1. Aloita läheltä

Lähiluonto on paras paikka harjoitella retkeilytaitoja, kuten kartan lukua ja suunnistamista. Paikka voi olla tuttu polku tai vaikka pururata. Kun tutkii karttamerkkejä ja vertaa niitä maastoon, oppii maaston ja kartan yhteispelin.

Kaupunkiluonto on tärkeä, koska se on ison joukon ihmisiä helppo tavoittaa. Luontoa ovat pienetkin puistot, joihin voi mennä piknikille tai harjoittelemaan retkikeittimen käyttöä.

Jo yksi yö lähimetsässä on elämys. Kun taidot kasvavat, voi siirtyä vaativampiin maastoihin. Kansallispuistoissa on tarjolla monentasoisia opastettuja reittejä. Kohde tulee valita omien kykyjen mukaan. Merkattu reitti ei aina tarkoita tasaista polkua.

Ota etukäteen selvää, mitä maasto vaatii. Hyviä tietolähteitä ovat nettipalvelut luontoon.fi ja retkipaikka.fi. Voit myös soittaa alueen lähimpään luontokeskukseen tai eräyrittäjille.

Kokemattoman pitää edetä pikkuhiljaa ja jättää isot reissut tuonnemmaksi. Yhdellä retkikokemuksella ei välttämättä selviä toisessa paikassa. Suomessa vuodenaika määrittää, mihin kannattaa milloinkin lähteä. Luonnossa ollaan sään armoilla.

– Retkivarusteet kannattaa testata lähiluonnossa, Minna neuvoo.
– Retkivarusteet kannattaa testata lähiluonnossa, Minna neuvoo.

2. Tunnista lajit

Kaiva muististasi koulun biologiantuntien opit . On mukava tietää, mikä puu on tammi ja mikä lehmus tai erottaa rahkasammal karhunsammaleesta.

Kasvien, lintujen ja hyönteisten tunnistamisessa auttavat oppaat. Niiden avulla selviää, pyrähtikö oksalla kuusitiainen ja raahustiko polulla sontiainen. Opit, että rannoilla kasvaa sekä järviruokoa että järvikaislaa, jotka ovat eri lajeja.

Käärmeitä on Suomessa kolme lajia: myrkyllinen kyy sekä vaarattomat rantakäärme ja vain Ahvenanmaalla esiintyvä kangaskäärme. Sahalaitakuvio ei ole paras keino tunnistaa kyy. Varmimmin lajit erottaa silmistä. Kyyn silmä on punainen, ja mustassa pupillissa on pystysuora rako, kuten kissalla. Rantakäärmeen mustaa pupillia ympäröi keltainen rengas.

Lue myös: Luontokuvaaja Lisse kumoaa uskomuksia käärmeistä: "Kyytä pelätään kohtuuttomasti"

Säätä voi ennustaa lukemalla luontoa. Vanhan sanonnan mukaan voimakas iltarusko tietää huonoa keliä aamuksi.

Linnut yleensä vaikenevat myrskyn edellä. Ja jos pilvimassat alkavat liikkua nopeasti, on aika etsiä telttapaikka.

3. Lue luontoa

Puiden naava kertoo hengitysilmasta. Mitä enemmän naavaa, sitä puhtaampi ilma. Sellaisessa maisemassa on hyvä liikkua.

Luonnonmerkeistä voi määritellä myös ilmansuunnan.

Männyn tuuheimmat oksat kasvavat etelän suuntaan, ja kivien pinnoissa on sammalta pohjoisen puolella, jäkälää aurinkoisella etelän puolella.

Muurahaiskeko kasvaa puun tai kiven eteläpuolella. Jos keon lähellä ei ole puuta tai kiveä, sen loivempi ja pidempi lämmitysseinämä on etelän suuntaan.

Etelän voi määrittää myös perinteisellä viisarikellolla. Kun tuntiviisarin asettaa osoittamaan aurinkoon, etelä on tuntiviisarin ja kello 12:n välissä.

4. Poimi marjat

Luontoa voi ja kannattaa maistaa. Metsämarjat ovat tuttuja kaikille, ja monia muita luonnonkasveja voi hyödyntää ruokana. Opettele tunnistamaan lajit.

Varsinkin sienet on tunnettava hyvin, että osaa varoa myrkyllisiä punaisia ja valkoisia kärpässieniä ja muutamia muitakin lajeja. Syötävät rouskut erittävät valkoista "maitoa", ja herkullisen kantarellin tunnistaa kirkkaankeltaisesta väristä ja poimuilevasta lakista.

Lue myös: Eräopas Minna Jakosuo: ”Villiyrteistä saa hyvän lisukkeen retkiruualle”

Retkikeitin on perusväline, koska tulentekoon tarvitaan maanomistajan lupa.
Retkikeitin on perusväline, koska tulentekoon tarvitaan maanomistajan lupa.

5. Pysy kartalla

Vuosittain monet eksyvät marjastus- ja sienestysreissuilla. Kun kulkee katse maahan suunnattuna, mieleen ei jää mitään kiintopisteitä, ja yhtäkkiä huomaa olevansa tuiki tuntemattomassa paikassa.

Pidä aina mukana pieni reppu tai vyölaukku, jossa on evästä, kartta ja niin sanottu avaruuslakana, jos joudut värjöttelemään metsässä yön yli.

Jos huomaa eksyneensä, kannattaa istahtaa kannonnokkaan, syödä ja juoda vähän ja rauhoittua. Ja kuulostella. Auton tai metsäkoneen ääni saattaa johdattaa sinut tien suuntaan.

Gps-paikannin tai älypuhelin sovelluksineen ovat hyviä apuvälineitä, mutta eivät korvaa karttaa ja kompassia.

Lataa puhelimeen 112 Suomi -sovellus. Kun sitä käyttää, hätäkeskus saa saman tien tiedon soittajan sijainnista.

Lue myös: Tämä voi pelastaa henkesi! Näin lataat 112-sovelluksen puhelimeesi – katso video

6. Leiriydy mukavasti

Kuiva kangasmetsä on paras alusta teltalle. Silti kannattaa katsoa, ettei leiriydy notkelmaan, johon sateen sattuessa kerääntyy lammikko.

Leiripaikan lähellä on hyvä olla jokin telttaa korkeampi maastokohta. Silloin ei ole ihan ukkosen tähtäimessä.

Monet haluavat pystyttää telttansa veden äärelle, missä juoma- ja tiskivesi on lähellä. Aamulla teltan ovesta avautuu hieno järvenselkä. Hieno ajatus! Sellaisella paikalla on tosin usein myös tiheää pusikkoa, mikä tarkoittaa hyttysiä.

7. Huolehdi roskista

Vastuullinen retkeily tarkoittaa, että jätteeksi päätyvää materiaalia otetaan mukaan mahdollisimman vähän. Ruokatarvikkeet otetaan pois kaupan pakkauksista ja pakataan siten, että kääreet on helppo kuljettaa takaisin tai polttaa nuotiossa.

Usein tulentekopaikoilla näkee, kuinka lähipuista on katkottu oksia ja revitty tuohta. Oikea luonnon ystävä ei luontoon mitään jälkiä itsestään.

– Etsin metsästä hiljaisuutta ja rauhaa, Minna sanoo.
– Etsin metsästä hiljaisuutta ja rauhaa, Minna sanoo.

+ Välineet kuntoon

  1. Retkivälineet ovat kehittyneet lyhyessä ajassa huimasti. Teltat ja makuupussit ovat entistä kevyempiä mutta kestävät silti hyvin tuulta ja vettä. Harjoittele varusteiden käyttöä ennen maastoon lähtöä, koska metsä on huono paikka oppia kantapään kautta. Retkelle ei pidä lähteä suoraan kaupan kautta ja ostaa keitintä tai telttaa, jollaista ei ole koskaan ennen käyttänyt.
  2. Jalkineet tulee ajaa sisään ennen reissua, jotta välttää hiertymät. Kerrospukeutuminen on tärkeää, sillä vaatteita pitää voida tarvittaessa lisätä tai vähentää. Merinovillaiset alusvaatteet lämmittävät kosteinakin. Päällimmäisenä ovat sateen- ja tuulenpitävät kuorivaatteet. Hyvällä kelillä ne voi ottaa pois ja taas pukea, jos alkaa sataa.
  3. Laadukkaat retkeilyvälineet ovat melko arvokkaita. Ennen kuin ostaa itselleen kalliin teltan tai makuupussin, kannattaa vuokrata ja kokeilla vaihtoehtoja. Eräkursseilla voi myös testata monenlaisia varusteita. Luonnolle ei ole hyväksi, jos hankkii halvat ja nopeasti jätteeksi päätyvät vehkeet.

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 12/2017.

Minna Jakosuo

Syntynyt: Heinävedellä 5.5.1975. Asuu Jämsässä.

Perhe: Aviomies ja kolme lasta.

Työ: Eräopas, tietokirjailija. Tekeillä on kirja kuukauden yksinvaelluksesta Lapissa. Pyörittää yhteisöllistä retkivälineiden vuokrayhteisöä nimeltä retkirent.fi

Harrastukset: Luonto ja siellä liikkuminen on sekä työ että harrastus.

Blogi: aloneinthewild.net

Halkopinojen tekeminen on taas trendikästä! Se on myös todellista taidetta: klapit voi kasata vaikka pullon tai vajan muotoon. Jutun lopusta löydät ohjeet perushalkopinon tekemiseen.

Valokuvaaja Pekka Turunen, 57, on ikuistanut puullalämmittäjiä ja heidän halkopinojaan yli 20 vuoden ajan. Tässä jutussa nähtävät kuvat ovat hänen ottamiaan. Kemiönsaarella asuva Turunen taiteilee puupinoja myös itse. 

Pekka Turunen, miksi valokuvaat halkopinoja?

"Innostus alkoi, kun muutin taloon, jossa oli kaakeliuunit ja jouduin opettelemaan, mitä kaikkea puulla lämmittämiseen liittyy. Olen kuvannut ja jututtanut puullalämmittäjiä ja asiantuntijoita ja tehnyt aiheesta näyttelyitä ja taidekirjan. Olen kiertänyt kuvaamassa pinoja myös ulkomailla: kirjan kaukaisimmat kuvat ovat Tansaniasta."

Millainen halkopinokulttuuri Suomessa on?

"Pinojen teko alkaa olla taas trendikästä. Kun aloin tehdä kirjaani 90-luvulla, monet ihmettelivät, miten jaksan tutkia puulla lämmittämistä – se kun kuulemma unohdettiin jo 60-luvulla."

Millaisia halkopinoja olet nähnyt reissuillasi?

"Eestissä Kuremäen luostarissa nunnat tekevät todella hienoja, kirkontornin näköisiä pinoja. Eräs suomalainen mies taas ei saanut viranomaisilta lupaa rakentaa pihalleen työkaluliiteriä. Hän rakensi vajan haloista ja teki yli sadan neliön kokoisen, vajan näköisen halkopinon. Kirjassani esitellään yli sata erilaista, upeaa pinoa."

Millainen on hyvä halkopino?

"Vain luovuus on rajana. Pinoa tehdessä saa toteuttaa itseään vapaasti, mutta perusasiat on muistettava: pinon on oltava irti maasta, pysyttävä pystyssä ja päälle on laitettava suoja.

Naiset tekevät mielestäni hienoimmat ja kauneimmat pinot. Ehkä he ovat kärsivällisiä ja jaksavat pyöritellä puita tarkemmin niin, että tulee siistiä jälkeä."

Mikä on erikoisin itse tekemäsi pino?

"6,5 metriä korkea pino, joka näytti Absolut-vodkapullolta. Siinä oli 24 kuutiota puuta ja kokoamiseen meni kuukausi. Korkeuden takia käytimme apuna rakennustelineitä. Komeuden kruunasi aidonnäköinen pullonkorkki, jonka teki paikallinen peltiseppä. Pino oli pystyssä yli kaksi vuotta, ja monet turistibussit pysähtyivät ottamaan siitä kuvia. Samantyyppisiä pinoja on sittemmin tehty kuulemma Ahvenanmaalla asti."

Pekan puulämmittämisestä kertovaa Kootut de Lux -taidekirjaa voi tilata täältä

Näin rakennat halkopinon

  1. Kokoa pino tuuliselle ja aurinkoiselle paikalle, jotta puut kuivuvat nopeasti. Kasaa pino aluspuiden tai kuormalavojen päälle. Silloin maan kosteus ei pääse nousemaan puihin ja ilma kiertää paremmin.
  2. Jos rakennat korkean pinon, tue päädyt pystypuilla tai lado reunimmaiset puut ristikon muotoon. Josteet pyöreän pinon, aseta väleihin pitkiä tukipuita. Muuten pino voi alkaa kallistua ulospäin ja romahtaa.
  3. Kasaa puut melko harvaan, jotta ilma kulkee pinon läpi joka suunnalta. Aseta ylimmät halot kaarna ylöspäin. Puun kaarna hylkii vettä, jolloin se suojaa alempia puita sadevedeltä.
  4. Siirrä puut talveksi liiteriin. Jos jätät pinon ulos talveksi, peitä se hyvin, mutta jätä peitteen ja puupinon väliin rako, jotta jotta ilma pääsee kiertämään hyvin ja puut eivät homehdu.

Seinää vasten vai ei?

Turvallinen etäisyys halkojen säilytykselle on kahdeksan metriä asuinrakennuksesta. Klapeja ei paloturvallisuussyistä saa pinota taloa vasten, räystään alle eikä autokatokseen. Taloa vasten pinoaminen ei kannata myöskään siksi, että puut voivat kastuessaan aiheuttaa kosteusvaurioita talon seinän pintaan.