Kullalla ja jalokivillä silattu 2500-vuotias Shwedagon on maan tärkein uskonnollinen rakennus. Hilpeä  lakaisupartio kerää meriittiä seuraavaan elämään.
Kullalla ja jalokivillä silattu 2500-vuotias Shwedagon on maan tärkein uskonnollinen rakennus. Hilpeä lakaisupartio kerää meriittiä seuraavaan elämään.

Burma availee aarteitaan ulkomaailmalle. Temppeleissä ja rannoissa on hohtoa, mutta hienointa ovat burmalaiset itse.

Seison tyrmistyneenä Swedagonin pagodin edessä  ja yritän hahmottaa sitä. Mahdotonta, niin iso se on. Silti se näyttää melkein leijuvan ilmassa. Yhtä tyrmistyttävä on tieto, kuinka paljon kalleuksia rakennukseen on upotettu.

Jo kärjen levikkeessä on 500 kiloa kultaa sekä 83 850 jalokiveä. Nuppiin on kiinnitetty yli 4 000 timanttia.

Kalleimmat aarteet ovat silti pagodan sisällä: siellä säilytetään kahdeksaa Gautama Buddhan hiusta sekä kolmen muun valaistuneen Buddhan pyhäinjäännöksiä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kukkulan laella Yangonissa sijaitsevalle alueelle johtaa hengästyttävän korkea ja leveä pylväsportaikko kaikista pääilmansuunnista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaikilla sisäänkäynneillä on myös hissi tai liukuportaat. Kengät riisutaan jo alhaalla.

Munkiksi ja nunnaksi ryhtyminen on lasten perheille juhlapäivä, jolloin pukeuadutaan silkkiin ja satiiniin.
Munkiksi ja nunnaksi ryhtyminen on lasten perheille juhlapäivä, jolloin pukeuadutaan silkkiin ja satiiniin.

Ylätasanteella kaiken pyhyyden keskellä töröttää irtonainen ATM-automaatti. Koko Burmassa raha-automaatit ovat kiven alla, ja kortilla maksaminenkin on vierasta.

Toisaalta juuri Swedagonissa sielunsa autuutta ajatteleva ihminen, myös kaukaa tullut turisti, saattaa kipeästi tarvita käteistä.

Seteleillä voi hankkia itselleen bonuspisteitä  seuraavaa jälleensyntymää varten.

Theravada-buddhalaisuuden mukaan ihminen on pitkällä tähtäimellä oman onnensa seppä. Kurja elämä johtuu aiempien elämien synneistä. Parempaa onnea seuraavalla kerralla edesauttavat laupiaat teot ja ajatukset kaikkea elollista kohtaan.

Hyvää karmaa lisäävät myös lahjoitukset temppelille ja munkeille.

Pyhiinvaeltajat lakaisevat marmoripihaa leveänä rivistönä – myös se on tapa ansaita meriittiä. Perheet istuvat sivutemppelien lattioilla syömässä eväitään. Ihmiset rukoilevat tai rupattelevat. Buddhan patsaille tuodaan lahjoja. Kuuden hehtaarin kokoisella temppelialueella on paljon väkeä, mutta hälinä puuttuu. Tunnen turvaa ja sopusointua.

Kultaisen pagodin helmoissa on helppo unohtaa, että sotilasjunttien pitkään orjuuttama maa on maailman köyhimpiä, ja että pommit räjähtelevät toisinaan sen
kapinoivilla heimoalueilla ja jopa Yangonissa.

Sikaripajoissa työskennellään urakka- palkalla. Päiväansio  on 500–1 000 kyatia, noin 40–75 senttiä.
Sikaripajoissa työskennellään urakka- palkalla. Päiväansio on 500–1 000 kyatia, noin 40–75 senttiä.

Nainen kauppaa ohikulkijoille meloninviipaleita. Kimeä-ääninen myyntipuhe hukkuu rälläkän ujellukseen: parin metrin päässä työmies hioo portinpieltä kulmahiomakoneella, niin että kipinät sinkoilevat. Jalkakäytävän toisella reunalla neljän sukupolven suurperhe syö lounasta lasten muovijakkaroilla istuen.

Kanavartaat tirisevät, korianteri ja valkosipuli tuoksuvat.

Yangonin ränsistyneistä, homeen täplittämistä siirtomaapalatseista tulee mieleen Havanna. Siellä täällä on hoidettuja, kauniiden puutarhojen ympäröimiä taloja. Rakennustelineet talojen kyljessä näyttävät huterilta kuin riisipuikot. Niiden päällä miehet kuitenkin taiteilevat. Kaikki tehdään käsityönä, elementtirakentaminen on Burmassa vielä outoa.

Burmassa voi yhä kohdata Kaakkois-Aasian sellaisena kuin se oli siirtomaaisäntien lähtiessä 1950-luvulla.

Lava-autoon on ahtautunut yli 30 ihmistä nyytteineen ja nyssyköineen. Koko konkkaronkka vilkuttaa meille. Länsimainen matkailija on vielä nähtävyys jopa maan suurimmassa kaupungissa Yangonissa.

Kurkkaamme brittien siirtomaakaudella rakennettuun The Strand -luksushotelliin.

Iltapäivätee nautitaan täällä yhä brittiläiseen tyyliin. Puupaneelit luovat suureen aulaan arvokkuutta. Vanhat korituolit natisevat.

Sanotaan, että Burmassa voi yhä kohdata Kaakkois-Aasian sellaisena kuin se oli siirtomaaisäntien lähtiessä 1950-luvulla. Ylikansallisia kauppaketjuja ei näy katukuvassa, eikä matkailijan kännykkä toimi. Lähes kaikki miehet pukeutuvat perinteiseen tapaan pitkään longyi-hameeseen. Naiset meikkaavat yhä poskensa valkoisella thanaka-voiteella, joka varjelee ihoa ruskettumiselta.

Baganin kuninkaalliset rakennuttivat suurelle tasangolle yli  4 000 temppeliä ja pagodia.
Baganin kuninkaalliset rakennuttivat suurelle tasangolle yli 4 000 temppeliä ja pagodia.

Kissa nukkuu tuolin päällä selällään, tassut ojossa. Bagan House -tehtaan työntekijätkään eivät näytä juuri häiriintyvän vieraista. Käsi ei saa täristä, kun piirtää ohuella siveltimellä norsurivistöä tarjottimen reunaan. Kauniisti koristellun kiiltävän lakkarasian teko vaatii kaksikymmentä työvaihetta. 

Työpajan seinällä on työntekijöiden ryhmäkuva. Joukon keskellä hymyilee tutun näköinen nainen: Aung San Suu Kyi – Our Lady, kuten hänen kannattajansa häntä kutsuvat.

Aung San Suu Kyin kuva on kunniapaikalla myös lakkatehtaan myymälässä. Sotilasjuntta sulki suositun oppositiojohtajan kotiarestiin vuonna 1988. Vapaaksi hän pääsi vasta vuonna 2010, ikään kuin orastavan demokratiakehityksen lähtölaukauksena. Aiemmin hänen kuviensa hallussapidosta rangaistiin.

Vierailun jälkeen kävelen Baganin kylänraitilla. Paita liimaantuu selkään.  Iltapäivän hehkuvassa kuumuudessa pienikokoiset naiset kantavat päänsä päällä rakennustyömaalle soraa suurissa saaveissa.

Kankaasta  pyöräytettävä  tötterö pitää  isonkin vadin  paikoillaan.
Kankaasta pyöräytettävä tötterö pitää isonkin vadin paikoillaan.

Baganin kuninkaat rakensivat tasangolle Irrawaddy-joen kupeeseen yli 4 000 temppeliä ja pagodia. Vimmattu rakentaminen alkoi vuonna 1057 ja jatkui vuoteen 1287. Eikö vähemmällä saatu ansaittua kylliksi meriittejä seuraavaan elämään?

Kuningaskunnan kohtaloksi koituivat maanjäristykset ja Kublai-kaanin johtamat mongolit. Edelleen Baganin tasangolla on pystyssä yli 2 000 temppeliä ja pagodia.
Auringonlasku Baganissa on taianomainen – siitä huolimatta, että saman temppelin tasanteille ovat kiivenneet kai kaikki Baganiin saapuneet matkailijat.

Seuraavana aamuna on kyllin rauhallista suomalaisille: olemme Thitsawaddy-temppelin ainoat vieraat. Ylimmälle tasolle johtava portaikko on kapea ja jyrkkä. Auringon noustua hiljaisuus vaihtuu lintujen sirkutukseen. Roosanvärisellä taivaalla leijuu kuumailmapalloja.

Irrawaddy-joen vastarannalla Saelanin kylässä kaikki talot on rakennettu tolppien varaan. Se antaa pelivaraa sadekaudella ja pitää haittaeläimet loitolla. Talon alle jäävä ilmatila myös viilentää huoneita.

Emäntä Yae Mi kaataa valkoisen härän ruokintakaukaloon vettä ja ilta-apetta. Pavut ja chilit kuivuvat pihalla pressujen päällä.

Kun härkävaljakko karauttaa paikalle, kylänraitti pölisee niin ettei eteensä näe.

Miehet kuskaavat maapähkinäkuormia pelloilta kotiin. Kärryt ovat renkaita myöten puusepän tekoa.

Burmalla on paljon luonnonrikkauksia, mutta suurin osa väestöstä ansaitsee yhä leipänsä maataloudesta. Maapähkinäkilosta viljelijä saa 600 kyatia, noin 45 senttiä.

Kahden tunnin kierros Yangonin kehäradalla on kurkistus burmalaiseen arkeen. Ihmisiin on helppo tutustua.
Kahden tunnin kierros Yangonin kehäradalla on kurkistus burmalaiseen arkeen. Ihmisiin on helppo tutustua.

Inlejärven paalukylät tunnetaan yhdellä jalalla soutavista kalastajistaan, kelluvista puutarhoistaan ja laadukkaista silkkikutomoistaan. Puusillat johtavat kortteleita erottavien kanavien yli. Järvellä on myös majapaikkoja luksushotelleista lähtien – ja tietysti kultaisia pagodeja ja luostareita.

Nuoret naiset paukuttavat kangaspuita Inn Paw Konin kylän silkkitehtaassa, mutta puolaamossa lankoja käsittelevät hauraat harmaapäiset isoisoäidit.

– Uusia kutojia ei ole helppo löytää. Nuoria kiinnostavat enemmän tietokonepelit, internet ja kaupunkiin muuttaminen, kertoo
tehdasta johtava rouva Nang Mya.

"Nuoria kiinnostavat enemmän tietokonepelit, internet ja kaupunkiin muuttaminen."

Silkkihuivin saa tehtaalta 8 eurolla, silkkikangas maksaa 20–25 euroa metri. Italialaisten muotisuunnittelijoiden suosiman ylellisen lootussilkin metrihinta on 200 euroa.

Ngapalissa eivät pörrää vesiskootterit. Kilometrien pituisella rannalla on aina tilaa.
Ngapalissa eivät pörrää vesiskootterit. Kilometrien pituisella rannalla on aina tilaa.

Thandwen lentokentällä stuertit kantavat koneeseen isoja termoskannuja. Lentomatkustajien kahveja ei täällä tilata hienosta catering-palvelusta, vaan juoma
keitetään avotulella puiden siimeksessä.

Ngapalin kylänraitilla nuorten miesten autoissa raikaa korealainen popmusiikki. Pöly peittää tienoot, ja kilometrien pituisella tietyömaalla heiluvat lapiot ja hakut.

Sadan metrin päässä ei ole tietoakaan pölystä ja kaaoksesta. Puutarhan ympäröimän Sandoway-hotellin luksusvilloissa on omat aurinkoterassit ja yläkerrassa meditaatiotilat. Ero tavallisten burmalaisten elämään ei voisi olla jyrkempi.

Iltayhdeksältä Ngapalin kylällä on jo hiljaista ja pimeää. Yhdeksän jälkeen painan itsekin pään tyynyyn. Ihanan illallisen jäljiltä tunnen kielelläni chilin ja sitruunaruohon aromit. Muistan Paganin temppelit ja kaikkialla hymyilevät Buddhat, mutta vielä paremmin muistan ihmisten hymyt.

Ajattelen rannalla tapaamaani hedelmäkauppiasta, joka ei suostunut ottamaan vastaan tarjoamaani isompaa seteliä,  vaan latoi käteeni lisää banaaneja, jotta olimme sujut. Monessa muussa maassa hän olisi iloinnut saadessaan ylimääräistä.

Suljen silmäni ja näen sorasaaveja kantavat naiset, härkävankkurit ja vaaleanpunaisiin kaapuihin pukeutuneet pikku nunnat, jotka soivat minulle tilaisuuden ansaita meriittiä seuraavaan elämääni – näin almua pyytävien munkkien toiminta Burmassa tulkitaan.

Kaikkien kohtaamieni ihmisten takia toivon, että ulkomaailmalle avautuvaan Burmaan saapuisi vain mukavia matkailijoita – esimerkiksi sisua arvostavia suomalaisia, jotka osaavat katsoa myös pinnan  alle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla