Porukka osti Unkarista vanhat Trabantit ja körötteli näillä kulttiautoilla läpi Itä-Euroopan. Varaosakaupat tulivat tutuiksi, sillä joka päivä jostakin autosta hajosi jotakin.

Lahtelainen rakennusarkkitehti Kari Korvenranta, 56, sai kerran lainaksi Trabantin ystävältään, unkarilaissyntyiseltä tanssinopettaja ja balettimestari Bela Gazdagilta. Tämä oli tuonut auton muutama vuosi aikaisemmin entisestä kotimaastaan.

Laina-Trabantin rattia käännel­tyään Kari Korvenranta alkoi haaveilla omasta, erilaisesta autonhakureissusta – suunnitelmissa oli ollut sapattiloma jo jonkin aikaa.

Hän oli ajanut Euroopan läpi kymmeniä kertoja ja autoillut Puolassa ja Tsekkoslovakiassakin jo vuonna 1978.

– Vanha Trabant on matka-autona epävarma. Koska en ole pätevä mekaanikko, pyysin mukaan tuttavaani, joka on rekkakuski. Hän oli heti valmis. Pian meillä oli koossa innostunut porukka, johon kuului niin kaivinkoneenkuljettaja, maanviljelijä kuin soitinrakentaja. Kaikkia halukkaita emme voineet edes ottaa mukaan.

Unkarista edullisimmin

Trabant on kehittynyt sotaa edeltäneestä DKW-merkistä hiukan eri suuntaan kuin Länsi-Saksan puolella varttunut sukulaisensa Audi – tai oikeastaan jäänyt kehittymättä.

Malli 601 tuli markkinoille vuonna 1964. Se pysyi pitkään muuttumattomana, ja viimeinen ”Trabi” putkahti tehtaalta vappuaattona 1991. Autot on valmistettu pellistä ja muovista, joka on puristettu venäläisestä jätepuuvillasta ja hartsista kovassa paineessa.

Trabanteja valmistettiin yli kolme miljoonaa kappaletta itäsaksalaisessa Zwickaun kaupungissa. Sittemmin Trabantista tuli kulttiauto.

Ihan yksinkertaista autojen löytäminen ei ollut, sillä hyväkuntoisina ne ovat haluttuja keräilykappaleita. Unkarissa Trabanteja saa vielä edullisemmin kuin muualla Euroopassa, hinta on 300–500 euroa. Esimerkiksi Saksassa niistä saa pulittaa kolme kertaa enemmän.

Kari Korvenranta lähti Bela Gazdagin kanssa jo edeltä Unkariin, muut matkalaiset tulivat perässä.

Autoja ostaessa oli muutama liikuttava hetki.

– Eräs 83-vuotias mies myi autonsa, koska ei saanut enää ajokorttiaan uusittua. Hän tuli vielä haikein katsein jättämään hyvästejä rakkaalle autolleen, kun karavaanimme starttasi. Yksi autoista oli ollut vanhemman rouvan silmäterä, jonka jokainen tankkauskin oli merkitty vihkoon. Jälkeläiset raaskivat luopua autosta, mutta eivät mummon autopäiväkirjasta.

Porukka osti kaikkiaan yhdeksän autoa, joista yksi purettiin osiksi Unkarissa. Autojen väriskaala vaihteli valkoisesta harmaan ja beesin kautta siniseen.

Vaikka toisin voisi luulla, Trabantit kuluttavat suhteellisen vähän polttoainetta, runsaasta viidestä litrasta seitsemään litraan 100 kilometrillä.

– Ne eivät pilaa ilmaa sen enempää kuin vaikkapa kaksitahtiset moottoripyörät. Tosin autoa käynnistettäessä öljy palaa moottorissa, ja savupilvi näytti hurjalta, kun joukolla lähdimme majapaikoistamme.

Ahtaat istuintilat ja pienet, kapeat ja kovat penkit eivät hellineet jalkoja tai takapuolta, mutta tiivistivät tunnelmaa.

– Ilmastoinnin sai, kun kiersi ikkunan auki. Koska sää oli helteinen, kuskit pitivät käsivartta ulkona ja jokaisen vasen käsivarsi paloi…

Autoremppaa riitti

Heti 15 kilometrin jälkeen yksi autoista, ”Sininen enkeli”, alkoi ensin kakistella ja sammui sitten kokonaan.

Autoon vaihdettiin tulpat ja tulpan johdot. Ei auttanut. Mäntään oli tullut reikä: siispä peräkärrystä vara-auto ajoon ja sininen lavalle. Sitähän kelpaisi illalla hotellissa korjailla.

Varaosakaupat tulivat tutuiksi, ja konepellin alle oli päivittäin asiaa.

– Joka päivä jostakin autosta hajosi jotakin. Mutta Trabant on niin yksinkertainen vempele, että se on helppo korjata. Oikeastaan juuri hankaluuksia onkin jälkeenpäin kaikkein hauskin muistella. Olimme varautuneet haavereihin. Niin kauan kuin ei tapahdu henkilövahinkoja, ei ole hätää.

Suurin riski matkanteossa oli kuitenkin turvallisuus.

– On eri asia ajaa Euroopan halki Mersulla, jossa on kymmenen turvatyynyä. Koska Trabantissa polttoainesäiliö on moottorin päällä, onnettomuuden mahdollisuus pelotti.

Autoletkalla oli käytössä lyhytaaltopuhelimet. Letkan ensimmäinen tiedotti perässä ajaville, jos edellä oli häiriöitä liikenteessä. Näin myös porukka pysyi koossa.

Vaikka matkalaisia kannustettiin innokkaasti, vastaan tuli myös toisenlaisia kokemuksia.

– Puolassa matkan hienoimmassa hotellissa Bialystokissa automme ohjattiin parkkipaikan takareunaan, pois muiden näkyviltä. Ravintolassa saimme ihan aitoa vanhaa venäläistä palvelua.

Liettuassa kyydistä saivat nauttia liftaritkin, ja Liivinlahden hiekkarannoilla pysähdyttiin uimaan.

Suomeen ja Järvelän Nesteelle autosaattue kaarsi vappuaattona. Se oli pienellä paikkakunnalla tapaus. Paikalle oli saapunut ihmettelemään satakunta vastaanottajaa.

Karin aika­matkavinkit

Low budget: Patikka- tai pyöräretki Romanian Transilvaniassa. Viimeinen kolkka EU:ssa, jossa voi yhdellä silmäyksellä nähdä lammaspaimenen kedolla laumaansa vartioimassa,
isännän kuljettavan lantaa pellolle hevoskärryllä ja emännän ajavan lypsykarjan kylätietä pitkin navettaan samalla kun vieras ratsastaja karauttaa pihaan.
Rahamiehelle: Orient Express Pariisista Istanbuliin. Smokkiin ja iltapukuun sonnustautuneena voi kuvitella matkaavansa Agatha Christien Idän pikajunassa
Pariisista Konstantinopoliin.
Onnikalla: Kerää porukka ja lähde Suomen turistiauton upealla 1960-luvun bussilla vaikka Uudenmaan kartanokierrokselle.
Vetten päällä: Loma kanavaveneessä Englannissa, Skotlannissa tai Ranskassa.
Kotinurkissa: Järjestä latotanssit kaveri­porukalla ja valitse musiikki sekä pukukoodi lava­kulttuurin huippukaudelta 1950-luvulta.

Haluaisitko trabantin?

  • Ota mukaan ainakin yksi kaveri, jolla työkalut pysyvät käsissä.
  • Ole valmis seikkailuun ja pieneen epämukavuuteen.
  • Jos huollatat auton paikan päällä etukäteen, pääset helpommalla.
  • Varaudu rekisteröinnissä monivaiheiseen byrokratiaan.
  • Päätiet ovat kaikkialla hyvässä kunnossa.
  • Slovakiassa on edullista lomailla: hintataso on vain noin neljäsosa Suomen hinnoista.
  • Vaikka maan hintataso olisi muuten edullinen, polttoaine maksaa kaikkialla sentilleen saman.
  • Majoitukset löytyvät sesonkiajan ulkopuolella helposti jopa etukäteen varaamatta.
  • Puolaa kutsutaan varkaiden paratiisiksi – varovainen kannattaa olla, mutta maine on liioiteltu.
  • Trabantien varaosia saa kaikkialta entisen itäblokin maista ja netistä tilaamalla.
  • Tietoa Trabant-safareista: www.trabantberlin.de.

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.