Minna

Näin kilpailunne ja ajattelin heti, että minulla on jo valmiina hyvän ystävän villasukat. Nämä kuvassa olevat olen neulonut itselleni, mutta nyt sain ajatuksen neuloa ne tädilleni (isäni nuoremmalle siskolle). En voi häntä mitenkään tarpeeksi kiittää siitä, mitä hän joka päivä ilolla tekee äitini puolesta ja on tehnyt jo vuoden päivät.
Isäni, muuten reipas ja toimelias mies, jäi sydänleikkauksen komplikaatioiden johdosta sille tielle viime syksynä jättäen lievää alzheimerin muistitautia sairastavan äitini yksin. Tätini, joka asuu aivan lähellä, on joka aamu tästä lähtien käynyt viemässa äidille aamupostin ja samalla katsonut onko kaikki hyvin. Äiti liikkuu huonosti polvivaivojen johdosta. Silloin tällöin he käyvät pienen kävelylenkin, useimmiten hautausmaalle joka on ihan lähellä. Asun itse myös vain noin kilometrin etäisyydellä, mutta minun elämääni on paljon helpottanut että joku läheinen ja rakas, tuttu ihminen, käväisee. Täti pitää samalla silmää äidin olotilasta ja huomauttaa ja muistuttaa minua asioista. Rakkaudella.
Nyt aion seuraavaksi neuloa Tittalle omat sydänsukat, kuvioituna äidin ja isän 80-90-luvuilla kasvivärjätyillä villalanhoilla, kuten omanikin. Ehkä otan pohjalangaksi tumman luonnonruskean. Sukkaosa pitäisi kyllä neuloa kaksinkertaisena jotta kestäisi kulutusta paremmin ja olisi enemmän tasapainossa paksuihin varsiosiin verrattuna, mutta sukkaosan haluan jättää yksiväriseksi.

Kommentit (0)