Syysusvaan

Tuo Vesijärven pien poukama
murehti se tuloa syyspimeän
Lumpeet siel silmänsä sulki
yöusva kun lahdella kulki

Viel kerran aukaisi aamuun
nuo terälehtensä huuruiset
pinnalla nuo kyyneleet jäätyneet
ne kristallivaloksi päätyi

Kaikk lumpeet kyynelsilmin
kesän kaihoon ne upputuu
Ja kaislojen syliin uinumaan
unelmat ensikesään talteen jää